Opettakaa lapsillenne hyviä ilmaisia harrastuksia kuten: sienestys,marjastus, uiminen kesäisin, luonnossa lenkkeily. Lintujen ja muiden eläi

Sieniä ei lapsoset taida tunnistaa. Niiden tunnistaminen on jopa keski-ikäisille vaikeaa, kun on niin samantyyppisiä sieniä olemassa. Ja sieniä ei saa syödä, jos niitä ei tunnista.

Sienivihko mukaan metsään! t.ap

Asuessani pääkaupunkiseudulla, etsin marjapaikkoja paljonkin. Niitä ei vaan ollut eikä löytynyt. Tai joku aktiivinen oli poiminut aamuvarhain jo kaikki. Metsään muuten eksyy helposti, jos vanhempi ei ole mukana.

Uimaan mennessäkin pitää olla vanhempi valvomassa. Ei lapsia nykyään saa päästää uimaan ilman valvojaa.

Vierailija kirjoitti:

Sienivihko mukaan metsään! t.ap

Joo lainasin kirjastossa, mut ei sitä jaksa metsässä alkaa etsimään sienikirjasta, että mikä sieni on kyseessä.

Lenkkeiltyä on tullut harrastettua itse ja lapsetkin, mutta vain pururadoilla ja teillä. 

Ei ole mitään järkeä lähteä räpiköimään "luontoon tai metsään" kun sinne eksyy.

Kaupungeissa ei juurikaan pysty eläimiä seurata.

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeiltyä on tullut harrastettua itse ja lapsetkin, mutta vain pururadoilla ja teillä. 

Ei ole mitään järkeä lähteä räpiköimään "luontoon tai metsään" kun sinne eksyy.

Onhan sitä merkittyjä reittejä, puhelimessa Retkikartta ym. niin ei tartte metsään eksyä.

Lintuja pystyn seuraamaan ja äänittämään maalla. Kaupungeissa se ei oikein ole onnistunut.

Vierailija kirjoitti:

Sieniä ei lapsoset taida tunnistaa. Niiden tunnistaminen on jopa keski-ikäisille vaikeaa, kun on niin samantyyppisiä sieniä olemassa. Ja sieniä ei saa syödä, jos niitä ei tunnista.

Lapsena oppii tunnistamaan sienet ja muut luonnonihmeet helpommin, kun muisti on hyvässä terässä. Silloin on myös edessä enemmän kesiä, jolloin kerrata asioita. On tietysti ongelma, jos ei ole luonnosta kiinnostunutta aikuista, joka innostaisi ja osaisi näyttää mallia.

Harrastatko ketjun aloittaja itse näitä ehdottamiasi ilmaisia harrastuksia?

Vierailija kirjoitti:

Sieniä ei lapsoset taida tunnistaa. Niiden tunnistaminen on jopa keski-ikäisille vaikeaa, kun on niin samantyyppisiä sieniä olemassa. Ja sieniä ei saa syödä, jos niitä ei tunnista.

Totta, ettei saa syödä tunnistamattomia sieniä, mutta kantarellin, suppilovahveron ja esim. orakkaiden kohdalla on kyllä vaikea erehtyä. Ja niistä saa jo hyvät sapuskat.

Kaikkia näitä teimme lasten kanssa. He ovat ns. luontoihmisiä. Toki kaikki tämä oli helppoa, koska asuimme metsän ja rantojen välittömässä läheisyydessä. Lisäksi kalastimme. Asuimme kerrostalossa, mutta kaukana kaupungin keskustasta.

Sisareni lapset eivät käy käytännössä ikinä metsässä. Jos käyvät, niin sinne on lähdettävä erikseen asiasta tehden autolla, koska asuvat hienolla uudella pellolle rakennetulla asuinalueella, jossa ei ole edes puita. Itse en voisi elää niin, mutta kukin tavallaan. Itse asiassa kaikkiin aktiviteetteihin heidän on otettava auto alle. Edes kauppaa ei ole kävelymatkan päässä. En kestäisi olla niin riippuvainen autosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sieniä ei lapsoset taida tunnistaa. Niiden tunnistaminen on jopa keski-ikäisille vaikeaa, kun on niin samantyyppisiä sieniä olemassa. Ja sieniä ei saa syödä, jos niitä ei tunnista.

Totta, ettei saa syödä tunnistamattomia sieniä, mutta kantarellin, suppilovahveron ja esim. orakkaiden kohdalla on kyllä vaikea erehtyä. Ja niistä saa jo hyvät sapuskat.

Täällä mun asuinalueella kantarelleja, suppilovahveroita ja orakkaita ei kasva. En asu Eteläisessä Suomessa.

Minut vietiin lapsena marja- ja sienimetsään. Aikuisena en koskaan ole mennyt. Katsos kun ei kiinnosta paskaakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lenkkeiltyä on tullut harrastettua itse ja lapsetkin, mutta vain pururadoilla ja teillä. 

Ei ole mitään järkeä lähteä räpiköimään "luontoon tai metsään" kun sinne eksyy.

Onhan sitä merkittyjä reittejä, puhelimessa Retkikartta ym. niin ei tartte metsään eksyä.

Meidän asuinalueella ei ole lähimaillakaan merkittyjä reittejä. Pystymetsää. Ei edes pururatoja. Retkikarttaa lapset ei osaa käyttää, joten eksyvät jos heidät metsään päästää keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Minut vietiin lapsena marja- ja sienimetsään. Aikuisena en koskaan ole mennyt. Katsos kun ei kiinnosta paskaakaan

Sama vika rahikaisella. Tympäsee olla hyttysten, paarmojen, mäkäräisten ja hirvikärpästen ruokana siellä metsässä. Loppujen lopuksi se saalis on aivan yhtä tyhjän kanssa. Bensoihin kuluu enemmän kuin mitä sama määrä marjoja maksaa kaupassa.

Harrastin lapsena paljon hiihtämistä. Sitä tehtiin viikottain peruskoulun liikuntatunneilla talviaikaan ja talvisin myös vapaa-ajalla.

Niinpä hiihtäminen ei enää kiinnosta pätkääkään, koska sukset pursuaa jo korvistakin ulos.

Eivät ole ilmaisia. Tarvitsee välineen/oppaan, jonka avulla voi opetella tunnistamaan. Lisäksi lintuihin kiikari, koska ei niitä paljaalla silmällä näe. Uimiseen tarvitaan uimapuku ja lenkkeilyyn lenkkikengät.

Mä oon lapsien kanssa uinut kesät, luistellut talvet ja vaellettu/retkeilty paljon. Silti lapsilla on ollut myös maksettuja harrastuksia. Ei vanhempi sitä päätä mistä lapsi kiinnostuu. Toki molemmat lapseni on nyt hyviä uimareita, mutta ei se mitään muuta ole kuin yksi taito.