Ulkoiletteko pienten lastenne kanssa joka päivä? Tarkoitan 0-4v?

Vierailija kirjoitti:

Milloin nämä sisällä kyyhöttävät lapset oppivat pyöräilemään, uimaan, luistelemaan, hiihtämään jne jos vanhemmat eivät vie lapsiaan ulos ja harjoittele näitä motorisia taitoja? Näitä ei päiväkoti opeta vaan se on vanhempien tehtävä. Osa ei osaa nykyään edes juosta ja se on tämän sisällä möllöttämisen syytä. Näillä on pitkäkestoisia vaikutuksia lapsen elämässä. Eli todellako vanhemman oma mukavuus ennen kaikkea?

 

Se onkin sitten lapsella mukavaa kouluikäisenä saati teininä kun luokkakaverit on taidoissa valovuosia edellä ja mämä möllit eivät osaa edes juosta, heittää, uida tai pyöräillä. Hengästyminen on suuri kauhistus ja jalat tulee kipeäksi jos yrittää hypätä. Kyllä siinä nopeasti jää kaveriporukastakin ulkopuolelle, jos on kropaltaan ihan avuton lötkäle vielä teininä.

Uiminen opitaan uimahallissa. Etelässä aika lyhyt kausi luistelulle ja hiihtämiselle, kun loskaa iso osa talvesta.

Teilläkö on joka päivä pyöräilyharjoitukset taaperolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan kerrostalossa jossa ei juuri omaa pihaa. Koen välillä tosi raskaaksi että lapsien kanssa pitää erikseen lähteä jonnekin ulkoilemaan. 

Eri asia varmasti niillä joilla helppo vaan välillä ulkoilla omalla pihalla. Pyritään silti käymään useita kertoja viikossa ulkona tai sitten vähintäänkin hoidetaan kauppareissut kävellen. 

Mekin asutaan kerrostalossa enkä kokenut raskaaksi läheiseen puistoon menoa tai vaikka kävelylle. Kunhan ulko-ovesta mentiin. 

Mekin asuttiin eikä ollut koskaan ongelma. Tylsää olis ollu olla vaan omalla pihalla. Meillä oli sekä metsää, leikkipuistoja, muita kerrostaloja ja kaikki palvelut lähellä, niin mikäs siinä oli lähtä ulos. Lapsille ja itselle vaatteet päälle ja ovista ulos. Ottaa vaikka pyörän/potkupyörät/skuutin ja menoksi puistoon, kirjastoon ym. Kirjastoon mennessä tai tullessa voi matkalla poiketa puistossa jne. Metsissä oli kivaa, isoilla kivillä kiipeillä, kävellä poluilla ja ihmetellä. Käytiin muiden kerrostalojen pihoilla leikkimässä, mutta myös oma taloyhtiön piha oli kiva leluineen. Riitti kyllä tekemistä. 

Onhan se oma aidattu piha siinä mielessä helppo, et voi laittaa lapset sinne mut ei tarvi itse mennä tai voi vaan istuskella terassilla liikuttamatta evääkään... Jos ei kerrostalossa selviä ulos niin aika sanoisinko laiska pitää olla.

Joku kyseli et mitä teette ulkona. Puhalla saippuakuplia, ota pallo mukaan joka paikkaan, pyörä/potkupyörä/skuutti/jopa skeittilauta oli meillä kova sana jo ihan pienestä. Kierrätyskeskuksesta noita saa tai vaikka käytettynä Tori.fi. Ja aina voi itse vähän leikittää lasta, pientä hippaa, piilosta jne. Talvella hiihdettiin kun oli lunta niin vaikka hiekkatiellå, ei latuja tarvinut olla. Käytiin tekijöillä luistelee jo ihan 2-3v asti. Ja käveltiin kirjastoon, kauppaan ym. Talvellakin keinuttiin, laskettiin liukumäkeä kun ei ollu vielä lunta. Ja metsissä oltiin. Käytiin läheisellä luontopolulla, pitkospuilla käveltiin, lapsesta kivaa. Käytiin jopa merenrannoilla talviaikaankin juurikin kun ei ollu sitä lunta. 

En ymmärrä miten joku ei keksi tekemistä. Laululeikkejä vaikka pihalla jos ei muuta. Pää, olkapää, peppu, polvet varpaat..metrolla mummolaan jne. Ei tuu ainakaan kylmä. "Juoksukisa" puistoon jne. Vähän mielikuvitusta kehiin. Mut ehkä kaikki aikuiset ei ole niin leikkisiä ja lapsenmielisiä, niin ne ei keksi...itsellä ollu koskaan ongelma. Eihän aina jaksa mut vähän jotain niin ei ainakaan oo tylsää ja aikakin kuluu nopeammin. 

Laulaminen on muuten hyvä vaikka kun kävelee jostain kotiinpäin ja lapsi ei meinaa jaksaa. Laulaa ja lapsikin ehkä yhtyy siihen taitojensa mukaan niin ei muistakaan ettei jaksanut kävellä. Sama toki joku muu höpöttely/leikki, et saa lapsen huomion kohdistettua muuhun kuin siihen kävelyyn. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan kerrostalossa jossa ei juuri omaa pihaa. Koen välillä tosi raskaaksi että lapsien kanssa pitää erikseen lähteä jonnekin ulkoilemaan. 

Eri asia varmasti niillä joilla helppo vaan välillä ulkoilla omalla pihalla. Pyritään silti käymään useita kertoja viikossa ulkona tai sitten vähintäänkin hoidetaan kauppareissut kävellen. 

Miksi sitten perustit perheen ja valitsit tuon kodin, jos et jaksa edes lähteä pihaa edemmäs? Ei meilläkään omaa pihaa ole, mutta kun perheen on perustanut niin niillä mennään.

En ole tuo, jolle kommentoit. Mutta: Itse saurastuin vakavasti vauvavuonna ja mieheni jätti minut pian sen jälkeen. Perustin perheen perusterveenä ja toisen kanssa enkä mitenkään voinut ennustaa mitä minulle kävisi.

Isäni kuoli yllättäen kun laoseni oli 2 ja äitini sairastui kun lapsi oli 3. Ystäväni muutti toiseen kaupunkiin puolisoni työn kanssa. 

 

Eli elämämme on täysin toisenlaista kuin onnellisena perusterveenä vaimona luulin. Resurssini ovat puenet sillä kotjeakoulutettu ammattini perustui terveyteen, kuten hyvin moni anmatti perustuu. Olen nyt köyhä ja ainakin vielä yksin, lähipiiriä ei ol, äidin sairaus vie voimani.

Raskainta on sinunkaltaiset kommentit, joista paistaa usko siihen, että itse olet omilla ratkaisuillasi järjedtänyt niin hyvin elämäsi kun se on lopulta tuuri, joka voi viedä kaiken. Voit jäädä huomenna auton alle, vammautua, menettää ammattisi ja joutua kohtaanaan sen että puoliso ei tueksan vaan löhtee kävelemään.

Lapsen kanssa en erikseen ulkoile päikyn jälkeen koska on juuri ulkoillut siinä. Viikonloppuna ulkoilemme mutta meidän talossa onkin hieno leikkipiha ja löhellä mukava leikkipuisto ja luontoa. Tmmärrän hyvin niitä, jotka eivät jaksa joslähellä ei mitään.

Oma lapseni ei ole villi (sekin on vain hyvää tuuriani eikä kerro minusta vanhempana, sentään tämä tuuri minua on kohdannut) ja viihtyy erittäin hyvin kotonakin, on pieni kiipeilyteline ja pelaamme, askartelemmd ja leikimme. Mutta olrn niin uupunut ettentiedö miten selviän. Vielävuosia. Kaupungilta olen hakenut ja saanut hoitoapua, vähän.

Eli: lopettakaa tuomitsemasta muita vanhempia! Ette tiedä millaisia kohtaloita ihmisillä on. Ja olkaa kiitollisua siitä, että onia suunnitelmianne ei ole kaatanut joku julma sattuma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan kerrostalossa jossa ei juuri omaa pihaa. Koen välillä tosi raskaaksi että lapsien kanssa pitää erikseen lähteä jonnekin ulkoilemaan. 

Eri asia varmasti niillä joilla helppo vaan välillä ulkoilla omalla pihalla. Pyritään silti käymään useita kertoja viikossa ulkona tai sitten vähintäänkin hoidetaan kauppareissut kävellen. 

Miksi sitten perustit perheen ja valitsit tuon kodin, jos et jaksa edes lähteä pihaa edemmäs? Ei meilläkään omaa pihaa ole, mutta kun perheen on perustanut niin niillä mennään.

En ole tuo, jolle kommentoit. Mutta: Itse saurastuin vakavasti vauvavuonna ja mieheni jätti minut pian sen jälkeen. Perustin perheen perusterveenä ja toisen kanssa enkä mitenkään voinut ennustaa mitä minulle kävisi.

Isäni kuoli yllättäen kun laoseni oli 2 ja äitini s

Sun lapsilla varmasti loistava äiti. Huonompi tuuri niillä lapsilla, jotka oppivat kyttäämään toisia ihmisiä nenänvarttaan pitkin

Minua huolestuttaa nämä lapset, joita juoksutetaan kaikki päivät ja illat ulkona. Milloin heillä on aikaa piirtää ja lukea kirjoja? Milloin lekottelevat rauhallisesti sylissä?

Vierailija kirjoitti:

Minua huolestuttaa nämä lapset, joita juoksutetaan kaikki päivät ja illat ulkona. Milloin heillä on aikaa piirtää ja lukea kirjoja? Milloin lekottelevat rauhallisesti sylissä?

Meillä jäädään kyllä välillä sisälle leikkimään mutta kyllä lapsella on joka päivä aikaa piirtää, lukea ja pötkötellä sylissä. Tosin jälkimmäistä suostuu tekemään vain silloin, kun luetaan. Joka ilta luetaan sylikkäin iltasatu(ja) ennen nukkumaanmenoa. Se on osa meidän iltarutiinia, joka tehdään joka päivä. Yleensä lapsi piirtää sillä aikaa, kun valmistelen ruuan. 

Vierailija kirjoitti:

Asutaan kerrostalossa jossa ei juuri omaa pihaa. Koen välillä tosi raskaaksi että lapsien kanssa pitää erikseen lähteä jonnekin ulkoilemaan. 

Eri asia varmasti niillä joilla helppo vaan välillä ulkoilla omalla pihalla. Pyritään silti käymään useita kertoja viikossa ulkona tai sitten vähintäänkin hoidetaan kauppareissut kävellen. 

Itse asun ok-talossa, oli neljä pientä lasta. Ymmärrän tätä raskautta, koska oli tosi iisiä laittaa lapset jo muutaman vuoden ikäisenä hiekkakasalle leikkimään, itse saatoin pihalla tehdä pihatöitä tai makailla riippumatossa kesäisin, ja kun ne olivat vähän vanhempia, saatoin pitää ikkunasta silmällä. Talvisin oli ikävämpää, leikittiin sitten saukkosta aika usein, siis hankeen tehtiin kulkureitit ja oltiin hippasta.

Leikkipuistot ovat ankeita paikkoja, niitä suunnitellessa ei ole ajateltu aikuisia lainkaan. Pakko sielläkin oli välillä käydä, vaihtelun vuoksi.

Joskus hyvin huonolla ilmalla kuten jäätävällä pakkasella  saatettiin pitää sisäpäivä. Olin kotiäiti 10 vuotta. Kyllä joskus huonoilla marraskuun säillä kadehdin lapsensa hoitoon laittaneita äitejä, joiden ei tarvinnut huolehtia ulkoilusta, kun sen teetti päiväkodin hoitaja. :)

Vierailija kirjoitti:

Minua huolestuttaa nämä lapset, joita juoksutetaan kaikki päivät ja illat ulkona. Milloin heillä on aikaa piirtää ja lukea kirjoja? Milloin lekottelevat rauhallisesti sylissä?

Tervetuloa päiväksi meille. Vihasin koululiikuntaa. Tykkään itse kävellä ja vaeltaa, mutta juoksuaskeleita otan nykyään vain pakosta. Lapsena kyllä leikin pihalla juoksuleikkejä. Istuin lapsena myös tuntikausia kirjojen kanssa.

Oma lapsi tajusi 1,5 vuotiaana, että juosten pääsee kovemmin kuin kävellen. Hänen piti päästä ulos kiitämään joka päivä tai hän teki sen sisällä. Hän harrastaa urheilua, mikä ei johdu siitä että minä olisin siitä mitenkään innostunut. Heti koulusta tultua kun suinkin päästettään niin häipyy pihalle palloilemaan ja tulee kotiin illalla kun haetaan.

Ja kyllä, minäkin haluaisin että hän lukisi enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Asutaan kerrostalossa jossa ei juuri omaa pihaa. Koen välillä tosi raskaaksi että lapsien kanssa pitää erikseen lähteä jonnekin ulkoilemaan. 

Eri asia varmasti niillä joilla helppo vaan välillä ulkoilla omalla pihalla. Pyritään silti käymään useita kertoja viikossa ulkona tai sitten vähintäänkin hoidetaan kauppareissut kävellen. 

Miksi sitten perustit perheen ja valitsit tuon kodin, jos et jaksa edes lähteä pihaa edemmäs? Ei meilläkään omaa pihaa ole, mutta kun perheen on perustanut niin niillä mennään.

En ole tuo, jolle kommentoit. Mutta: Itse saurastuin vakavasti vauvavuonna ja mieheni jätti minut pian sen jälkeen. Perustin perheen perusterveenä ja toisen kanssa enkä mitenkään voinut ennustaa mitä minulle kävisi.

Isäni kuoli yllättäen kun laoseni oli 2 ja äitini s

No ei pidäkään tuomita. Mutta tuskin kuitenkaan oli ekalla tuollaisesta kyse. Sinun lapsesihan myös ulkoilee ym. ym. kiitettävästi. 

Kyllä, usein useamman kerran päivässä. 

Kannatan tosi paljon ulkoilua, jos se on luontevaa ja vanhemmille mieluista, perheen yhteinen kiva juttu. Hampaat irvessä loskassa lapsia puistoon kiikuttavat äitiä käy sen sijaan sääliksi. Se on ihan ok tehdä kivoja asioita ja nauttia vapaa-ajasta.

En usko että lapsille kannattaa opettaa hampaat irvessä suorittamista.

Pyöräilyn, uinnin ja hiihdon voi opettaa vaikkei ulkoilisi päivittäin 

Tietysti ulkoillaan. Normi päivärytmi: aamupalan jälkeen ulkoilua, sitten sisäleikkejä lounaaseen asti, jonka jälkeen päikkärit. Ennen välipalaa sisätouhuja ja välipalan jälkeen taas ulos. Jos perheellä ei muita iltamenoja, mahdollisesti vielä illalla päivällisen jälkeen koko perheen voimin jotain ulkoaktiviteettia. Eikä ketään kiukuta illalla.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti ulkoillaan. Normi päivärytmi: aamupalan jälkeen ulkoilua, sitten sisäleikkejä lounaaseen asti, jonka jälkeen päikkärit. Ennen välipalaa sisätouhuja ja välipalan jälkeen taas ulos. Jos perheellä ei muita iltamenoja, mahdollisesti vielä illalla päivällisen jälkeen koko perheen voimin jotain ulkoaktiviteettia. Eikä ketään kiukuta illalla.

Miten niin tietysti? 

Japanin Fukushimassa ei lasten kanssa ulkoilla, kun ei voi.  Suomessa vielä voi. Tottakai viet sekä aamu- että iltapäivisin ainakin tunniksi ulos ja opetat liikunnallisen elämäntavan.

Vierailija kirjoitti:

Japanin Fukushimassa ei lasten kanssa ulkoilla, kun ei voi.  Suomessa vielä voi. Tottakai viet sekä aamu- että iltapäivisin ainakin tunniksi ulos ja opetat liikunnallisen elämäntavan.

Onko tämä kommentti trolli/vitsi?

Emme ulkoile. Naurattaa nämä raivopäät, joita ärsyttää olla velvollisuudentunteesta räntäsateesta ja katsovat vihaisina, kun naapurissa kotoisassa tunnelmassa luetaan kirjoja ja paistetaan lettuja sisällä. 

LASTEN KANSSA ON ULKOILTAVA JOKA PÄIVÄÄÄÄÄÄ 

Rauhoittukaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vastasyntyneen vauvan kanssa, koska se ei ole toivottavaa pakkasella tai kovassa auringonpaahteessa, mutta kävelevän lapsen kanssa kyllä päiväkodissa ollaan kaksi- kolme kertaa päivässä ja lisäksi moni on vielä päiväkodin jälkeen ulkona. 

1-2-viikon vanhasta voi alkaa nukuttaa ulkona. Ei tietenkään paukkupakkasella ja hirveässä helteessä, jollei pihasta löydy varjopaikkaa.

Suurimmassa osassa Suomea sää on hyvä ulkona nukuttamiseen. Meillä katetulla terassilla voi nukuttaa myös sadesäällä.

Ei ole enää turvallista nukuttaa Suomessa ulkona, ellei ole oma piha muurilla ja lukollisella portilla. Se aika meni jo, nyt on nyt.

Rottia, oravia, lintuja ja kissoja ei po

Mitäkö pahaa Otavassa? No, orava on paksuturkkinen rotta. Ei kiva, jos hyppää nukkuvan lapsen vaunuihin.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Japanin Fukushimassa ei lasten kanssa ulkoilla, kun ei voi.  Suomessa vielä voi. Tottakai viet sekä aamu- että iltapäivisin ainakin tunniksi ulos ja opetat liikunnallisen elämäntavan.

Onko tämä kommentti trolli/vitsi?

Kyllä se on tosi. Fukushimassa rakennettu ikäänkuin taivaankannella katettuja umpioituja leikkialuita lapsille. Kun liikaa säteilyä.

Minulla 2,5 -vuotiaat kaksoset (poika ja tyttö) - erosimme isän kanssa jo odotusaikana. Lapset asuvat viikko-viikko ja tiedän, että isän luona ollessaan ovat sisällä jatkuvasti. Isä tekee töitä tietokoneella ja lapset puuhaavat omiaan. Se suututtaa minua aivan älyttömästi. Kauppaan ottaa lapset mukaan mutta muuten isä ei heidän kanssaan te mitään. Katsovat telkkaria. Olen miettinyt lasua, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Todennäköisesti sanoisivat, että lasten tulisi olla minulla useammin, mutta olen tottunut siihen, että saan joka toisen viikon nauttia kavereiden kanssa oleilusta ja omasta rauhasta. Lapsiviikolla touhuamme kyllä paljonkin lasten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla 2,5 -vuotiaat kaksoset (poika ja tyttö) - erosimme isän kanssa jo odotusaikana. Lapset asuvat viikko-viikko ja tiedän, että isän luona ollessaan ovat sisällä jatkuvasti. Isä tekee töitä tietokoneella ja lapset puuhaavat omiaan. Se suututtaa minua aivan älyttömästi. Kauppaan ottaa lapset mukaan mutta muuten isä ei heidän kanssaan te mitään. Katsovat telkkaria. Olen miettinyt lasua, mutta mitä hyötyä siitä olisi? Todennäköisesti sanoisivat, että lasten tulisi olla minulla useammin, mutta olen tottunut siihen, että saan joka toisen viikon nauttia kavereiden kanssa oleilusta ja omasta rauhasta. Lapsiviikolla touhuamme kyllä paljonkin lasten kanssa.

Sinua siis pelottaa, että joutuisit ehkä olemaan lastesi kanssa enemmän kuin viikon kerrallaan? Miksi sinunlaiset edes tekee lapsia? Itse olen kasvattanut täysin yksin 3 lasta eikä puhettakaan, että olisin voinut valita vapaat viikkoni. Ulkoiltiin kyllä ja luin lapsille, vein harrastuksiin. Sain vanhemmiltani onneksi taloudellista apua, joten lapset saaneet harrastaa lajeja, joista tykkää.

Sinunlaiset ihmiset vaan ihmetyttää.