Korvasienet voivat laukaista ALS-taudin
The Atlantic uutisoi poikkeuksellisesta ALS-taudin esiintymästä Ranskan Alpeilla. Kun sairastuminen toisensa jälkeen ilmaantui samassa kylässä, eikä mitään geneettistä syytä tapauksille tuntunut löytyvän, asiantuntijoiden epäilykset heräsivät.
Alppien ALS-ryppäässä Montchavinin kylässä löytyi lopulta 16 sairastunutta kymmenen kertaa enemmän, kuin normaalisti samankokoisessa pienen kylän populaatiossa pitäisi olla.
Asiantuntijat testasivat kylän juomaveden, maaperän myrkyt ja ilmansaasteet löytääkseen syyn yllättävälle sairastumisten kimpulle. Vuosia kului, eikä mitään huomionarvoista löytynyt.
Tutkijat teettivät kyläläisillä heidän elintapojaan ja ravitsemustaan kartoittavan kyselyn. Se paljasti ratkaisevan löydöksen.
ALS-potilaat olivat syöneet luonnonvaraista korvasientä, ja sairastumattomat eivät. Puolet tautiin sairastuneista kertoi saaneensa akuutin sienimyrkytyksen jossain kohtaa elämäänsä.
Korvasienissä on gyromitriinia: toksiinia, joka neurotieteilijä Peter Spencerin mukaan saattaa varastoitua ihmiskehoon ja voi ajan saatossa vaurioittaa ihmisen DNA:ta.
Vaikka korvasieni vaikuttaisi olleen ainakin yksi laukaisevista tekijöistä ALS-taudille Alpeilla, täyttä varmuutta kyläläisten sairastumisen syystä ei kuitenkaan ole.
Rypäs Suomessa
Eräässä tutkimuksessa on tarkasteltu korvasienen ja ALS-taudin mahdollista yhteyttä myös suomalaisissa.
Tutkimuksen mukaan Suomesta on löydetty Montchavinin kaltainen rypäs ALS-tautiin sairastuneita, joka ei selity geneettisillä syillä. ALS-tauti oli selvästi normaalia yleisempää noin 1920-luvulla syntyneillä 227 henkilön tautiryppäässä Kuopiossa, Mikkelissä, Pohjois-Karjalassa sekä Karjalassa.
Tutkimuksessa kerrotaan, että ALS-tauti oli jopa 225 prosenttia muuta väestöä yleisempää toisen maailmansodan jälkeisillä Karjalan evakoilla. Evakkojen muuttoliike suuntautui etenkin Itä-Suomeen, jossa sienten syömisen kulttuuri oli vahva, ja korvasieniäkin syötiin.
Tuohon aikaan ajateltiin, että kuivatut tai kerran keitetyt sienet sopisivat syötäväksi. Sienten keskimääräinen kulutus kasvoi sota-aikana elintarvikepulan takia, tutkimuksessa todetaan.
https://www.iltalehti.fi/terveysuutiset/a/21dbbb19-5cbb-4f82-adc3-c3a8a…
Kommentit (123)
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
En tiedä millaista myrkkyä korvasienessä on, mutta on olemassa myrkkyjä, jotka pikkuhiljaa kertyvät elimistöön. Eli eivät poistu koskaan ja siten määrä lisääntyy, jos sitä elimistöön tulee. Jotkut myrkyt taas poistuvat
Onneksi ei ole tullut syötyä korvasieniä. ALS on yksi pahimmista peloistani
Vierailija kirjoitti:
Tietääpä kun on tarpeeksi vanha.. voin alkaa polttaa sikareita, juoda viinaa ja syödä korvasieniä. Voi pitää sitten hauskaa kun ei ole enää kilometrejä jäljellä.
Sikarit jätän välistä, mutta kaloripommeja ja liköörejä voisi mättää ilokseen viimeiset vuodet. Mitäpä se enää haittaisi, lähtisi iloisena ja ajoissa. Ei vanhan kuulukaan laihduttaa.
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
Ei kannata elää omien uskomusten varassa. Niihin jää myrkkyä vaikka tekisit mitä. Ainoa sopiva käsittely korvasienille on niiden polttaminen kuumalla liekillä tuhkaksi, ja sekin kannattaa tehdä ulkona, koska savussa on myrkkyjä. En keksi yhtään syytä miksi niitä pitäisi kenenkään syödä.
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
Ne myrkyt kertyy maksaan. Eikä sieni noin käsiteltynä enää maistu millekään.
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
Anteeksi nyt vaan, mutta tuo korvasienen valmistusprosessi kuulostaa hullun hommalta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kyllä syöty aina korvasieniä
mutta hyvin huolellisesti kahteen kertaa keitettyjä
rikä keitetä sisällä
En ole koskaan keittänyt enkä syönyt korvasieniä. Mietin vain mitä sienistä on jäljellä, kun niitä keitetään ja huudellaan moneen kertaan, pelkkää moskaa. HYI!
En pidä muutenkaan sienistä, vetävät maasta ja ilmasta kaiken saastan.
Oikeestaan tää on kyllä ihan helppo myrkkyjuttu. Sen kun jättää syömättä. Kaikkien myrkkyjen kohdalla ei yhtä helppoa.
Eihän noita enää kukaan täyspäinen syödä halua, kävin pikkasen googlailemassa.
Vierailija kirjoitti:
Oikeestaan tää on kyllä ihan helppo myrkkyjuttu. Sen kun jättää syömättä. Kaikkien myrkkyjen kohdalla ei yhtä helppoa.
Eihän noita enää kukaan täyspäinen syödä halua, kävin pikkasen googlailemassa.
Niinpä. Joka tapauksessa tulee myrkkyjä kehoon jo ihan hengitysilmasta, joten on täysin järjetöntä vielä lisätä tietoisesti myrkkyjen määrää kehossaan. Kukaan ei voi olla hengittämättä, mutta jokainen voi olla syömättä myrkkysieniä.
En tykkää niistä koska usein niissä on hiekkaa myös
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
Onko se niin hyvää, että on kaiken tuon vaivan ja vielä terveysriskin arvoista?
Korvasieni on jo ulkonäöllisesti vastenmielisen näköinen. Eikö se jo kilkuta hälytyskelloja ihmiselle. En ole syönyt, enkä syö.
Korvasienten myrkky kerääntyy elimistöön oli sientä ryöpätty tai ei.
Samoin liikunnallisesti aktiiviset ihmiset keräävät sieniä enemmän kuin toisin kuin ei niin aktiiviset ihmiset.
Sienten myrkky imeytyy ruansulatus elimistä verenkiertoon ja sitä kautta koko elimistöön. Verenkierron kautta tullut myrkky läpäisee myös solujen esteen ja pääsee keskushermostoon ja jopa aivoihin.
Geneettiset vauriot kohdentuvat lisääntymiselimiin ja sitä kautta jälkeläisiin.
No tuskin liikunnallisesti aktiiviset kerää sieniä
ne on ne Itä-Suomen mummot ja papat ei nuoriso
Ai ne urheilevat pyöräilijät ja juoksivat kerää sienet ? No ei
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
Onko se niin hyvää, että on kaiken tuon vaivan ja vielä terveysriskin arvoista?
On varmasti, kun upottaa riekaleet voi, valkosipuli ja kermaliemeen. Samoin kuin etanaruukut, joiden syömistä ihmettelen. Etanat pidetään nälässä, että suoli tyhjenee ladotaan ruukkuun ja uuniin, kera valkosipulin, voin ja kerman.
En ole ikinä maistanut korvasientä. Kuulosti jo lapsena epämiellyttävältä syödä jotain "korvaa". :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryöppäys = kiehauttaminen lyhyesti, ei riitä, vaan pitää keittää kiehuvassa vedessä vähintään viisi minuuttia ja sen jälkeen huuhdella hyvin. Sitten uusiksi sama ja meillä vielä huuhdellaan hyvin se keittoastia. Keittäminen tulee tehdä ulkoilmassa, koska keitoksesta tuleva käry saattaa sisältää juuri tuota myrkkyä.
Jos k-sientä käyttää vain muutaman kerran vuodessa, uskon ettei siitä myrkkyjä elimistöön saa.
vrt. omenan syöminen kuorineen.
Onko se niin hyvää, että on kaiken tuon vaivan ja vielä terveysriskin arvoista?
Tätä mietin myös. Jos joku on niin myrkyllistä, että jopa keittämisen höyryt on myrkyllistä hengittää, niin miksi ehdoin tahdoin pitää silti syödä?
Vierailija kirjoitti:
Ai ne urheilevat pyöräilijät ja juoksivat kerää sienet ? No ei
Maaseudun ja kaupungin liikunnallisesti aktiivisiin ihmisiin kuuluu otanta kaikista ihmisistä. Harrastaa sitten juoksua tai pyöräilyä.
Missään ei sanota että juoksijat ja pyöräilijät vain keräävät sieniä eikä myöskään että maaseudun mummot ja papat kerää sieniä.
Hirveä vaiva keitellä ja ryöpätä jotain pirun myrkkysientä. En oo koskaan tajunnu tota. Onneksi en. En oo ikinä syöny korvasieniä. Enkä syö.