Lue keskustelun säännöt.
Self-helpit ja muu hörhöily pilaavat elämäsi
01.05.2025 |
Tuntuu, että nykyään jokainen kulma netissä on täynnä self-helppiä, life coach -guruja ja kaiken maailman hengellisiä "heräämisiä". Joka viikko joku uusi metodi lupaa mullistaa elämän, kunhan vain noudatat orjallisesti jotain viiden kohdan aamurutiinia ja lopetat kaikki "negatiiviset" ajatukset.
Ongelma on siinä, että ihmiset alkavat etsiä koko ajan uusia "ratkaisuja", vaikka usein elämä on oikeasti paljon yksinkertaisempaa. Usein asiat ratkeavat pienillä teoilla ja järjellä, ei jatkuvalla itsensä analysoinnilla tai uuden ihmeellisen metodin kokeilulla.
Kaikkea ei tarvitse selittää tai avata loputtomiin. Kaikki ei johdu lapsuudesta tai väärästä mindsetistä. Joskus vaan pitää lopettaa vatvominen ja tehdä asioita. Eikä aina tarvitse "kasvaa ihmisenä", joskus riittää, että elät tavallisesti ja pidät huolta perusasioista.
Self-help-kulttuuri tekee monista ihmisistä ylivirittyneitä ja uupuneita, kun koko ajan pitäisi olla parempi versio itsestään. Se ei ole kehitystä, vaan suoritus.
Itse uskon enemmän siihen, että kun tekee arjessa järkeviä valintoja ja antaa asioiden olla joskus just niin kuin ne on, elämä sujuu paremmin.
Kommentit (7)
Juuri näin. Aiemmat sukupolvet olivat monessa mielessä onnellisempia ilman näitä elämänohjeita. Eivät he miettineet joka aamu, ovatko oikealla polulla tai meditoineet silmät ristissä löytääkseen sisäistä lastaan. He vain elivät, tekivät työnsä, perustivat perheen ja pitivät arjesta huolta.
Avioliitot kestivät, koska ihmiset eivät odottaneet toista ihmistä täydentämään jotain henkistä tyhjiötä, jota nykyinen self-help ensin luo ja sitten yrittää täyttää. Nykyään suhde kaatuu helposti siihen, että toinen ei kehity samalla tasolla tai estää omaa potentiaalia, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Kun ei koko ajan tuijoteta omaa napaa ja analysoida jokaista tunnetilaa, jää enemmän tilaa elämälle itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin katsonut youtubesta motivoivia videoita, mutta ne jutut muistaa ehkä 5 minuuttia. 😅
Tää on niin totta.
Itse olin ikävuosina 20-37 kovasti kiinnostunut kaikesta self helpistä, luin kaikki kirjaston kirjat aiheesta, "suurten ajattelijoiden" kirjoja, tekstejä, ajatelmia, luin blogeja, pohdiskeluita, mietiskelin ja kirjoitin itsekin...
Tämän pitkän rupeman ja sumuisen tahkoamisen (siltä se nyt tuntuu) jälkeen aloin pikkuhiljaa herätä kyseenalaistamaan koko asiaa, ja ehkä ainoa ja paras aforismi joka oli kuulemisen ja sisäistämisen arvoinen meni jotenkin näin: Sen sijaan, että jatkuvasti vain valmistautuisit elämään, ELÄ sitä.
Tämän tajuamisen jälkeen tuntui ikäänkuin olisin noussut pintaan samean veden alta, jossa olin kuvainnollisesti sukeltanut kaikki nuo vuodet. Kaikki näkyi kirkkaammin, happea virtasi keuhkoihin ja äänetkin kuuluivat selkeästi.
Eli eläkää. Ihan sitä tavallista arkeanne. Älkää turhaan jääkö vatvomaan ja analysoimaan loputtomasti tunteitanne ja ajatuksianne. Se vaan jumittaa paikoilleen sumuun.
en kaipaa neuvoja näiltä guruilta vatsinkaan jos ovat minua nuorempia
Vierailija kirjoitti:
Tää on niin totta.
Itse olin ikävuosina 20-37 kovasti kiinnostunut kaikesta self helpistä, luin kaikki kirjaston kirjat aiheesta, "suurten ajattelijoiden" kirjoja, tekstejä, ajatelmia, luin blogeja, pohdiskeluita, mietiskelin ja kirjoitin itsekin...
Tämän pitkän rupeman ja sumuisen tahkoamisen (siltä se nyt tuntuu) jälkeen aloin pikkuhiljaa herätä kyseenalaistamaan koko asiaa, ja ehkä ainoa ja paras aforismi joka oli kuulemisen ja sisäistämisen arvoinen meni jotenkin näin: Sen sijaan, että jatkuvasti vain valmistautuisit elämään, ELÄ sitä.
Tämän tajuamisen jälkeen tuntui ikäänkuin olisin noussut pintaan samean veden alta, jossa olin kuvainnollisesti sukeltanut kaikki nuo vuodet. Kaikki näkyi kirkkaammin, happea virtasi keuhkoihin ja äänetkin kuuluivat selkeästi.
Eli eläkää. Ihan sitä tavallista arkeanne. Älkää turhaan jääkö vatvomaan ja analysoimaan loputtomasti tunteitanne ja aja
Sinä tarvitsit koko matkan päästäksesi tuoon pisteeseen. Oikotietä ei ole suoraan loppupisteeseen. Yleensä self help matka päättyy juuri siihen, että osataan olla läsnä tässä hetkessä. Sehän koko homman tarkoitus. Jokaisella on omien valintojensa mukaan pidempi tai lyhyempi tie ja ajatusprosessi on jokaisella yksilöllinen. Ne ajatukset on kuitenkin vatvottava läpi, että voi mennä elämässään eteen päin. Sitten löytää tämän päivän, eikä elä menneessä tai tulevassa. Moni kantaa menneisyyttä mukanaan ja antaa sen ohjailla liikaa. On kuitenkin parempi vatvoa 10 vuotta elämästään ja alkaa sitten elämään tätä päivää, kuin jatkaa vatvomista loppuikänsä. Prosessi on se, joka tekee muutoksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, paras vaan itkeä kaksi kertaa vuodessa (jouluna ja juhannuksena) mustassa kännissä elämäänsä, heittää vaimo ja lapset ulos, ja sitten muu vuosi elää normona pohtien oisko aika vaihtaa autoa.
Normolife for life!
Tulee mieleen nettiterapia, jonka lääkäri määräsi traumojen aiheuttaman ahdistuksen hoitoon. Ei sopinut pitkäkestoisen, vakavan trauman hoitoon.