Lue keskustelun säännöt.
Kuinka usein mietitte kuolemaa?
30.04.2025 |
Itse mietin sitä joka saatanan yö, kun menen nukkumaan. En tiedä pitäisikö ajatella, että se olisi kuin syvää unta, koska kuolemasta kuitenkin puhutaan "lohdulliseen" sävyyn ikuisesta "unesta" vai pitäisikö ahdistus siitä, että se tulee olemaan samanlaista kuin ennen syntymää; täydellinen ei yhtään mitään.
Kommentit (3)
Olen usein toivonut, että minut oltaisiin abortoitu; jos en olisi syntynyt, ei tarvitsisi ahdistua kuolemasta
-Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen pelkäsin kuolemaa ja sen miettiminen sai minut ahdistumaan. Sen jälkeen, kun pikkuveljeni yllättäen kuoli, lakkasin pelkäämästä. Mitä tahansa tapahtuukin, se ei voi olla mitään, mistä en selviäisi, kun hän on mennyt edeltä. Uskon, että kaikki vaan lakkaa olemasta, eli tilanne on sama kuin silloin, kun en ollut vielä syntynytkään. Oliko siinä silloin jotain pelättävää? No ei. Ainoa, mikä siinä surettaa, on se, että lakkaan elämästä tätä elämää rakkaitteni kanssa. Heillehän se on kamalaa, jälkeen jääville siis. Minua ei vaan enää ole. Ei siinä voi olla mitään pelättävää. Täytyy elää hetkessä ja nauttia jokaisesta päivästä, huonommistakin, niin kauan, kun saa täällä olla ja elellä.
Hyvää kannattaa odottaa!