Lue keskustelun säännöt.
Mummo puhuu lapsenlapselle laihduttamisesta
30.04.2025 |
Miten se ja se asia laihduttaa tai auttaa pysymään hoikkana. Mummo on melko vanha ja vanhanaikainen, eikä tunnu tajuavan ettei lapsille kannattaisi puhua noin, jatkaa vain möläyttelyä. Sitä paitsi lapsi on alle kouluikäinen ja höpissyt lapselle vastaavia jo niin kauan kuin lapsi on osannut puhua. Miten saada mummo pitämään turpansa kiinni vai pitääkö laittaa jo välit poikki?! Lisättäköön, että lapsi on ollut aina täysin normaali painossa ja kasvukäyrissä keskitasolla tai sen alle.
Kommentit (45)
Alkakaa puhua mummolle käytöstavoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei onneksi ole ketään tuollaista lähipiirissä. Ollaan onnistuttu pitämään hyvin neutraali linja painon ja syömisen suhteen. Lapsi (tyttö) on hoikka ja urheilullinen. Jos ruoasta puhutaan jollain tavalla, niin se on enemmän siitä näkökulmasta, että mitä kannattaa syödä, että keho saa riittävästi ravintoaineita ja energiaa urheiluun.
Yksi urheilukaveri kyllä kutsui kerran paria vastustajaa ryhävalaiksi ja pohti, että litistyvätkö heidän alle. Oma tyttö ei edes ymmärtänyt mistä puhutaan ja pohti vielä kotona, että miten se liittyi mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä lapsen on oppia suodattaa ihmisten puheita. Kun kotona on turvallinen olla ja paino ei ole sellainen asia mihin kiinnitetään huomiota, niin lapsi ei siitä ota stressiä. Uutiset, some yms. on täynnä ihmisten puhetta painosta. Kotona kannattaa puhua paljon siitä että jokainen hyvä sellaisena kuin on.
Just näin! Mummolla ei oo empatiakykyä, mutta tässä lapsi oppii et vanhat ihmiset on vanhoja ihmisiä, heillä on vanhojen horinat, vaikkei vielä muistisairas tms olisikaan.
Mulla oli tuommoinen ja vielä pahempi mummo, mut nyt suhtaudun ilkeilijöihin ihan rauhallisesti. Mistä sen tietää mitä he ovat itse joutuneet kokemaan, ei ole hyväksytty lapsena sellaisena kuin on niin on kade kun nykyajan lapset hyväksytään. Mummo koki melko yksinäisen vanhuuden kyllä laitoksessa.
Onko tuo joku sukupolvikysymys?Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, ja laihuus on tärkein asia maailmassa. Kommentoi jatkuvasti ihmisten painoa ja on huolissaan aikuisten lastensa ja miniöiden lihoamisesta. Mitään huolta tosin ei ole, mutta tarkkailee vatsakumpuja ja ottaa painoasiat selän takana puheeksi. Todellakin vaikuttaa jopa minuun, miksei sitten myös seuraavaan sukupolveen.
Olin itse pyöreä lapsi ja nyt aikuisena lihava. En yhtään ihmettele tätä kehopositiivisuusaatetta kun miettii kuinka paljon sai lapsena kuulla äidiltä ja mummolta, satunnaisesti myös miessukulaisilta siitä pienestä pyöreydestä, joka meni kyllä ihan normaalin vaihtelun piiriin, ts. ihmiset ovat erilaisia.
Jonkinasteinen salasyöppöyshän siitä seurasi. Joo, ja tottakai laihdutan taas ja varmaan hautaan asti.
En siis itse varsinaisesti ole kehopositiivinen, mutta ymmärrän hyvin, mikä siinä on pointtina. Et sais edes OLLA OLEMASSA ilman räpätystä painosta. Ei tarvitse pitää terveenä saati kauniina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan puhuttiin suoraan.
Mummo on varmaan elänyt juuri tämän muutoksen, jolloin lihavuudesta tuli huono asia ja laihuudesta hyvä. Siksi hänen ajattelunsa on hiukan erilaista.
Asian voi ottaa ihan rauhaliseen sävyyn puheeksi mummon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä, että joku sanoo asiasta jolle selkeästi tuntuu olevan tarvetta.
Alle kouluikäiselle? Olet pösilö.
Serkulla on lapset olleet ylipainoisia, kaikki alle kouluikäisinä olisi pitänyt muuttaa ruokavaliota eli jogurtit ja banaanit pois, idiootti tietenkin oli kuin öö aapisen laidalla ja ihmetteli mitä ne voi enää syödä. Idiootti ei tajunnut on muitakin hedelmiä kuin banaani ja välipalaksi voi syödä muutakin kuin sokerista jogurttia
Vierailija kirjoitti:
Sen kun vaan sanot lapselle, ettei niitä mummon puheita tarvi niin vakavasti ottaa.
Jos lapsi saa terveen mallin kotona, ei yhden mummon puheet sitä kykene horjuttamaan.
Et selvästikään tiedä mitään lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia vanhat ihmiset ovat.
Eivät ole. Vain rajattomat ja huonokäytöksiset ovat sellaisia.
Hei. Minun äiti oli tuollainen. Ei hän koskaan pahaa tarkoittanut. Mutta olen nyt 30-v ja sairastanut anoreksiaa 17 vuotta. Painan vain 45 kiloa 170 senttisenä ja olen kolmekymppinen nainen. Palkään etten koskaan tule saamaan lapsia - että olen pilannut hedelmällisyyteni.
Kumpi - otat mahdollisuuden pilata lapsesi terveys vai laitat välit poikki mummoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on hyvä, että joku sanoo asiasta jolle selkeästi tuntuu olevan tarvetta.
Alle kouluikäiselle? Olet pösilö.
Serkulla on lapset olleet ylipainoisia, kaikki alle kouluikäisinä olisi pitänyt muuttaa ruokavaliota eli jogurtit ja banaanit pois, idiootti tietenkin oli kuin öö aapisen laidalla ja ihmetteli mitä ne voi enää syödä. Idiootti ei tajunnut on muitakin hedelmiä kuin banaani ja välipalaksi voi syödä muutakin kuin sokerista jogurttia
Yksikään lapsi ei liho banaania syömällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo joku sukupolvikysymys?Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, ja laihuus on tärkein asia maailmassa. Kommentoi jatkuvasti ihmisten painoa ja on huolissaan aikuisten lastensa ja miniöiden lihoamisesta. Mitään huolta tosin ei ole, mutta tarkkailee vatsakumpuja ja ottaa painoasiat selän takana puheeksi. Todellakin vaikuttaa jopa minuun, miksei sitten myös seuraavaan sukupolveen.
Ei ole. Minun äitini on syntynyt 40-luvulla, ja todellakin tietää, että toisen ihmisen painon kommentoiminen on äärimmäisen moukkamaista. Olen pahoillani, että joudutte kestämään tuollaista käytöstä. Lapsia suojelisin välttelemällä tuollaista seuraa.
Äitini oli himoleipoja ja -ruuanlaittaja. Itse ei juuri koskenut leipomuksiinsa. Toki me syötiin hyvällä halulla kun tarjolla koko ajan oli. Murrosiässä äiti alkoi sitten huomauttelemaan painostani. Olin hänen mielestään lihava, kun painoin 60 kg eli kaksi kiloa enemmän kuin hän, vaikka olin viisi senttiä häntä pisempi eli 173 cm. Kuulin myös mummoltani, kuinka olin möhistynyt suureksi ja lihavaksi. Olin silloin 14-vuotias.
Aloin sitten kitudieetille. Saatoin syödä pelkkiä salaatinlehtiä ja tomaattia ja pyöräilin toisinaan jopa 60 km päivässä. Äitini oikein aina kehräsi tyytyväisyydestä, kun olin jollain dieetillä.
Painoin 54 kg ollessani lukiossa, kun entinen yläasteella samalla luokalla ollut kaverini näki minut ja huolestuneena vannotti, että lopetan laihduttamisen, koska olen jo aivan liian laiha. Tämä muutti suuntaani ja enempää en laihduttanut.
Edelleen koko nuoren aikuisuuteni kärsin bulimiasta, ahmin ja oksensin ja voin huonosti. Paljon myöhemmin kuulin äidiltäni, että hän ja siskonsa tekivät nuorena myös niin. Ei pitänyt sitä minään.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo joku sukupolvikysymys?Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, ja laihuus on tärkein asia maailmassa. Kommentoi jatkuvasti ihmisten painoa ja on huolissaan aikuisten lastensa ja miniöiden lihoamisesta. Mitään huolta tosin ei ole, mutta tarkkailee vatsakumpuja ja ottaa painoasiat selän takana puheeksi. Todellakin vaikuttaa jopa minuun, miksei sitten myös seuraavaan sukupolveen.
Saattaa olla. Tällainen on myös minun anoppini. Siis kehtasikin kommentoida jotain vatsastani syömisen jälkeen, kun oli vähän turvonnut. Vertailee myös itseensä kuinka oli silloin parikymppisenä niin hoikka ja sitä ja tätä kokoa... Nykyään on todella lihava. Ja varmaan katkera. Nimenomaan naisten painot ja läskit kiinnostaa, ei miesten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo joku sukupolvikysymys?Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, ja laihuus on tärkein asia maailmassa. Kommentoi jatkuvasti ihmisten painoa ja on huolissaan aikuisten lastensa ja miniöiden lihoamisesta. Mitään huolta tosin ei ole, mutta tarkkailee vatsakumpuja ja ottaa painoasiat selän takana puheeksi. Todellakin vaikuttaa jopa minuun, miksei sitten myös seuraavaan sukupolveen.
Saattaa olla. Tällainen on myös minun anoppini. Siis kehtasikin kommentoida jotain vatsastani syömisen jälkeen, kun oli vähän turvonnut. Vertailee myös itseensä kuinka oli silloin parikymppisenä niin hoikka ja sitä ja tätä kokoa... Nykyään on todella lihava. Ja varmaan katkera. Nimenomaan naisten painot ja läskit kiinnostaa, ei miesten.
On aivopesun uhri. Ajattelee, että naisen pitää sopia johonkin viihdeteollisuuden luomaan ihanteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että jos jatkaa niin ei lasta enää tapaa.
Kuinka julmaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo joku sukupolvikysymys?Äitini on syntynyt 50-luvun alussa, ja laihuus on tärkein asia maailmassa. Kommentoi jatkuvasti ihmisten painoa ja on huolissaan aikuisten lastensa ja miniöiden lihoamisesta. Mitään huolta tosin ei ole, mutta tarkkailee vatsakumpuja ja ottaa painoasiat selän takana puheeksi. Todellakin vaikuttaa jopa minuun, miksei sitten myös seuraavaan sukupolveen.
Voi olla. Omat vanhemmat syntyneet myos 50-luvun taitteessa, ja vaikka muuten ovat ihan fiksuja ja avomielisia ihmisia, niin ihmisten painoa tuntuvat kommentoivan lahes refleksinomaisesti. Ei edes pelkastaan omaisten, vaan kaikkien television uutistenlukijoita ja meteorologeja myoten.
Isan aiti taas kirjaimellisesti ulvoi kauhusta aina minut nahdessaan, kun "olin niin laihtunut" (vaikka olisin ollut silminnahden lihonut). Kai nama on aina jotain vastareaktioita.
EMME OLE!
terveisin Mummi, 73