Lue keskustelun säännöt.
Myönnätkö, että katsot/ olet katsonut huonoa kumppania, koska pelkäät ettet saa parempaakaan?
29.04.2025 |
Tämä minulla tulee usein mieleen kun ihmiset ovat huonoissa suhteissa.
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisillä on aina pakko olla joku. Pakko saada joku. Eikö itse pärjää vai mikä homma. Epätoivoista.
Koska olemme ihmisiä, emme eläimiä. Yksinolo ei ole koskaan optimiratkaisu, vaan paremman puutteessa oloa. Ihminen pärjää kyllä aika vähällä jos on pakko, mutta onnellinen on silloin kun on rakastava parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montaakin. Huono itsetunto. Tunnun valitsevan sellaisia kumppaneita, jotka painaa aina vaan alemmas.
Lakkasin tyytymästä 27- vuotiaana. Nyt 38 ja edelleen sinkku. Kun ei vaan jaksa esittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisillä on aina pakko olla joku. Pakko saada joku. Eikö itse pärjää vai mikä homma. Epätoivoista.
Koska olemme ihmisiä, emme eläimiä. Yksinolo ei ole koskaan optimiratkaisu, vaan paremman puutteessa oloa. Ihminen pärjää kyllä aika vähällä jos on pakko, mutta onnellinen on silloin kun on rakastava parisuhde.
No vaikkei minulla ole eron jälkeen ollut kuuteen vuoteen parisuhdetta, niin olen kyllä ihan onnellinen. Mulla on lapset, sukua ja hyviä ystäviä. Rakkauttahan niiltäkin saa ja niille voi antaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisillä on aina pakko olla joku. Pakko saada joku. Eikö itse pärjää vai mikä homma. Epätoivoista.
Ja jotkut jää vielä rahoittamaan persaukistenkin elämääkin muka säälistä. Silkkaa marttyyri kruunua odotellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella komea mies särki aikoinaan sydämeni niin ajattelin että saa olla viimeinen kerta, nyt avoliitossa ruman miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisillä on aina pakko olla joku. Pakko saada joku. Eikö itse pärjää vai mikä homma. Epätoivoista.
Koska olemme ihmisiä, emme eläimiä. Yksinolo ei ole koskaan optimiratkaisu, vaan paremman puutteessa oloa. Ihminen pärjää kyllä aika vähällä jos on pakko, mutta onnellinen on silloin kun on rakastava parisuhde.
No vaikkei minulla ole eron jälkeen ollut kuuteen vuoteen parisuhdetta, niin olen kyllä ihan onnellinen. Mulla on lapset, sukua ja hyviä ystäviä. Rakkauttahan niiltäkin saa ja niille voi antaa.
Rakkautta on monenlaista. Minulle ei ainakaan riitä se, että äitini rakastaa minua tai aikuiset lapseni. Tai että tapaan heitä muutaman kerran kuukaudessa. Enkä myöskään voi antaa heille sellaista rakkautta, jota voin ja haluan antaa kumppanilleni, ja josta saan itselleni tyydytystä omaan rakkauden nälkääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää nyt ihmiset uhratko elämäänne vain jostain velvollisuuden tunnosta. Äitini 80 on sellainen, mutta älkää nyt enää nykypäivänä. Isäni petti, joi rahat, ei maksanu laskuja, ei asuntoa, jätti äidin kun tämä sairastui. Palasi rakaisin kun äiti parantui. Nyt äiti hoitaa häntä 24/7. Onko oikein? Kuka kiittää?
Mä oon sinkku ja epätoivo alkaa iskeä. En kumminkaan ottaisi ketätahansa kumppanikseni. Enkä myöskään kovin nirso ole. Mä näen kauneutta erilaisissa persoonissa ja erilaisissa ruumiinrakenteissa. Jotkut kurvikkaatkin naiset näyttäytyvät itselleni viehättävinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä ole maailma romantikoille tehty. Naisen tie onneen on ihan tutkitusti nopea ja tehokas dumppaaminen heti, kun jotain vähänkin häiritsevää ilmenee puolisokokelaassa. Liian aikaisin ei pidä alkaa tehdä töitä suhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä ihmisillä on aina pakko olla joku. Pakko saada joku. Eikö itse pärjää vai mikä homma. Epätoivoista.
Koska olemme ihmisiä, emme eläimiä. Yksinolo ei ole koskaan optimiratkaisu, vaan paremman puutteessa oloa. Ihminen pärjää kyllä aika vähällä jos on pakko, mutta onnellinen on silloin kun on rakastava parisuhde.
No vaikkei minulla ole eron jälkeen ollut kuuteen vuoteen parisuhdetta, niin olen kyllä ihan onnellinen. Mulla on lapset, sukua ja hyviä ystäviä. Rakkauttahan niiltäkin saa ja niille voi antaa.
Helppohan sinun on jeesustella ja esittää hyvää ihmistä tuolla tukiverkolla. Kaikilla ei ole lapsia ja kaverit viettävät omaa elämäänsä.
Myönnän, että olen pysynyt huonossa suhteessa ihan käytännön asioiden kannalta. Lapset, yhteinen koti ja talous jne. Huonossakin suhteessa on aina yleensä paljon hyvääkin mukana, eivätkä kaikki päivät ole mitään kuritushuonetta.
Sen sijaan yllätyin, miten paljon vientiä eronneella 5-kymppisellä onkaan, kun laittoi verkot vesille. Ja miten upeita tyyppejä onkaan vapaana ja ķumppania etsimässä. Toki miinojakin on piilotettuna hel ien joukkoon, joten varovainen on oltava. Kun oli lähes koko aikuisikänsä ollut parisuhteessa yhden ja saman ihmisen kanssa, niin jotkin erot uuden ja vanhan kumppanin kanssa olivat kuin yö jä päivä. Missään tapauksessa kaikki asiat eivät ole nyt paremmin tai huonommin, hyvin eri tavalla kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatan olla poikkeuksellisen seksuaalinen ihminen, mutta olen havainnut, että huonokin suhde saattaa pysyä kasassa jos edes seksi on hyvää. Seksin puuttumista taas ei korvaa, vaikka kaikki muut asiat olisivat hyvin. Seksi on ainut asia, joka erottaa parisuhteen kaverisuhteesta tai kumppanuudesta. Kumppanista tulee itselleni negatiiviset vibat, tyyppi joka asuu kanssani.
Vierailija kirjoitti:
Montaakin. Huono itsetunto. Tunnun valitsevan sellaisia kumppaneita, jotka painaa aina vaan alemmas.
Miten se huono itsetunto ilmenee? Ja miten ne kumppanit sitä alentavat? Haukkumalla ja vähättelemällä vai miten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Penny Lame kirjoitti:
Mulla oli vielä typerämpi syy: romantikkona uskoin siihen että sen kanssa yritetään jonka on valinnut. Niitä vuosia ei takaisin saa.
Sama täällä. Ikävuodet 20-51. Ensin luulìn, että toinen muuttuu ajan kanssa. Sitten syntyivät lapset. Sitten kun lapset olivat muuttaneet kotoa, päätin, että minunkin on jo vihdoin aika alkaa elää omaa elämääni ja etsiä onnea siihen.
Meitähän riittäisi täällä kerhon perustamiseen. Tuon olisin voinut kirjoittaa itsekin. Onneksi suhteesta jäi ihanat lapset, että sinänsä en osaa katuakaan.
Joo. Omituisten otusten kerho. Ja epäitsekkäiden.
Sehän on sellainen haave, elinikäinen liitto. Jossain vaiheessa sitä vain
Ensimmäisen pitkän liiton kariuduttua se haave yleensä hälvenee. Sen jälkeen toivoo vaan pitkää parisuhdetta.
Kyllä naiset ottaa sen pahimman kusipää jännämiehen koska eivät saa kilttiä miestä. Huonot naiset ottaa just niitä miehiä jotka pettää ja kohtelee huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Penny Lame kirjoitti:
Mulla oli vielä typerämpi syy: romantikkona uskoin siihen että sen kanssa yritetään jonka on valinnut. Niitä vuosia ei takaisin saa.
No ei tuo huono periaate sinänsä ole. Toki jos suhteessa on jotain aidosti suuria ongelmia, niin sitten ei välttämättä kannata roikkua sen valitun kanssa määränsä pitempään. Mutta itse ainakin olen joutunut tekemään kompromisseja parisuhteissa itseni kanssa ja kysymään itseltäni, että kuinka suuri miinus tämä todellisuudessa on, ja onko seuraavassa taas mahdollisesti joku muu asia vialla.
Minä olen ratkaissut tuon ongelman niin, etten ole enää pariutunut lainkaan. Exäni jätti niin pahat fibat parisuhteesta, ettei todellakaan tee mieli enää niihin ympyröihin.
Miksi mun pitäisi saada kumppani? Ei parisuhde ole mikään sellainen asia joka on pakko saada. Mutta vastaus kysymykseen on että en katsoisi. Voin olla ilmankin kuten ole ollut omasta tahdostani jo 8 vuotta ja olen onnellinen.
Sehän on sellainen haave, elinikäinen liitto. Jossain vaiheessa sitä vain ei jaksa enää kaikkea kärsiä ja kestää. Siinä jää kaipaamaan sitä unelmaa ja kaikkea, mitä olisi voinut olla. Sitä entistä kumppania ei kyllä ikävöi.