Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mieheni kuolee =' (
17.03.2007 |
Kysymys on enää viikoista, ehkä kuukausista. Hän on 29-vuotias, meillä on kaksi lasta, ja olen raskaana viikolla 14.
Miten tästä voi oikeesti muka selvitä?
Kommentit (35)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset tulevat olemaan henkireikäsi pahimmasta surusta päästyäsi. Heidän kauttaan miehesikin jatkaa elämäänsä. Voimia!
Toihan on just kuin trollaus ohjeista.
Pikku vinkkinä:
Jätä seuraavalla kerralla se raskaus pois.
Ja keksi parempi sairaus!
Mutta tottakai joku aaveemamma tietää, ettei se ole mahdollista.
AP:lle voimia suureen suruun. Lapset pitävät sinut elämässä kiinni, ja aikaa myöten tuska helpottaa, jäljelle jää kauniit muistot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Toihan on just kuin trollaus ohjeista.
Pikku vinkkinä:
Jätä seuraavalla kerralla se raskaus pois.
Ja keksi parempi sairaus!
Kunpa Jumala tekisi ihmeen ja antaisi hänen parantua.
Voimia sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedättekö että tässä maassa vuosittain jää satoja ihmisiä leskiksi hyvin nuorina? Ja onnettomuus ei suinkaan ole se ainoa syy, vaan äkilliset ennustamattomat sairauskohtaukset esim. aivoverenvuoto.
Oma mieheni menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen jota en ikimaailmassa olisi uskonut tapahtuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
tiedättekö että tässä maassa vuosittain jää satoja ihmisiä leskiksi hyvin nuorina? Ja onnettomuus ei suinkaan ole se ainoa syy, vaan äkilliset ennustamattomat sairauskohtaukset esim. aivoverenvuoto.Oma mieheni menehtyi äkillisesti sairauskohtaukseen jota en ikimaailmassa olisi uskonut tapahtuvan.
Tämä palsta vaan tuo ihmisten raadollisimman puolen esiin. Jos jotain ei ole tapahtunut itselle, tai omassa lähipiirissä, se ei voi olla totta. Ja kaikki pitäisi aina suunnitella etukäteen: sekin pitäisi tietää, milloin puoliso kuolee, ettei vaan jää yksin liian pienten lasten kanssa, tai mikä pahinta, raskaana!
Mutta uskon, että elämä opettaa näitäkin ihmisiä vielä kovalla kädellä.
siis juuri tuon aivoverenvuodon takia.
Vierailija:
Ei kuukausien päästä, sellaista ei pysty ennustamaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta helppoa se ei varmasti tule olemaan. Ota vastaan kaikki apu ja tuki, jonka suinkin saat. Varmasti monet läheisesi, ystävät, naapurit ovat valmiita auttamaan esim. lastenhoidossa, siivouksessa jne. Minä ainakin olisin. Ja jos eivät kehtaa tarjoutua, pyydä apua. Voimia sinulle!
Meillä on aivoverenvuotoja suvussa, ja äitini on aneurysmien takia tehdyn leikkauksen vuoksi saanut aivohalvauksen, josta ei toivu koskaan. Ei olisi siis mikään ihme, jos saisin aivoverenvuodon minäkin milloin tahansa. Silloin toivoisin ennen kaikkea, ettei mieheni surisi minua liikaa vaan keskittyisi omaan ja lasten elämään ja eläisi täysillä! Itse en pelkää omaa kuolemaani lainkaan.
kannattaa kirjautua ja keskustella tuolla kriisipuolella, siellä ainakin jokunen idiootti karisee kommentoimasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki lapset oli alle kouluikäisiä silloin. Ei se aina ole provo, jos ihmisille tapahtuu jotain surullista, vaikka sitä on tietenkin vaikea ymmärtää, jos kaikki asiat on aina helposti ja hyvin.
Voimia ap!
Alue: Aihe vapaa
ja vaikka nyt tuntuu siltä etteti siitä voi selvitä, niin elämä jatkuu. Ei samanlaisena mutta pikkuhiljaa siitä pystyy pala palalta jopa nauttimaan.
En voi teeskennellä etteikö se olisi todella kovaa, mutta lapset ovat uskomaton voimavara ja motivaatio. Ei ensin, sillä jonkin aikaa menee niin että hyvä kun jaksaa itse elää saatika jaksaisi lapsia hoitaa, mutta ota kaikki apu vastaan mitä vaan suinkin saat.
Itse menetin mieheni 3 vuotta sitten, ja ikävä on yhä edelleen aivan käsittämätön. Mutta nyt pystyn jo katsomaan elämää eteenpäin. me olemme hyvä tiimi, minä ja kaksi lastani.
Voimia.