Mies on tyytymätön perhe-elämään

Vierailija kirjoitti:

Painostitko miehen lastenkintaan? Jotenkin en yllättyisi.

Eikai kukaan ase ohimolla käske laskea lastia sisään?

Aikaisemmin erottaminen on vapaasti molemmille osapuolille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Painostitko miehen lastenkintaan? Jotenkin en yllättyisi.

Eikai kukaan ase ohimolla käske laskea lastia sisään?

Alkaa syyttää uudelleen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, sitä se on. Mies osallistu joko tekemällä tai maksamalla.

Itse miehenä toteaisin tuohon, että ko. valinnat on kuitenkin syytä tehdä yhdessä, jos et halua ongelmia perheessä ja parisuhteessa. Jos esim. äidille jää liian raskas osa, ei auta, että minähän maksan jo asumisen ja ruoat, tms., vaan on tärkeää löytää sellainen tasapaino ja kompromisseja, että tilanne tuntuu molemmista vanhemmista reilulta. 

Toki. Mutta molemmat osallistuvat, joko haluten tai ei-haluten. Suhteessa omiin lapsiin on elatusvelvollisuus, oli se kivaa tai ei. Totean naisena ja aikuisen lapsen äitinä, moni äiti on ihan liian vaatimaton ja vähään tyytyvä. Etäinen ja välinpitämätön isä ei ole lapsen etu.

Raskaana, mutta onnettomat äidit vaikuttavat tavallisilta Suomessa.

Syökö myös lasten vanukkaat?

Luiskaan. Ei lapsetkaan tuollaisella isällä tee mitään, näyttäneet pärjänneen ilman tähänkin asti.

Seksuaalikasvatuksen puute ja feminismin nousu ovat tuoneet useita muita vauvoja.

Kohta on toukokuu. Mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kohta on toukokuu. Mukavaa.

Huippuaika on loman loppu

Etkö voi todeta miehelle, että hän on ihan vapaa lähtemään ja elämään sitä kiinnostavaa elämää jossain muualla. Jos ei edes taloudellisesti osallistu, niin mitä tuollaisella riippakivellä tekee?

 

Ei muuta kuin annat ultimatumin, että joko hän alkaa välittömästi osallistua teidän kanssa tai sitten saa lähteä kokonaan. Sinähän saat rahaakin enemmän yksin, kun pääset tuollaisesta vätyksestä eroon. Eikä lapset tee tuollaisella isällä mitään.

Vierailija kirjoitti:

 

Ei hän jaksa kuulema kiinnostua mistään kiikkumisesta ja lapsien ilon kiljahdukset leikin tiimellyksessä sattuu korviin. Siksi käyn yksin lapsien kanssa nykyään noissa, vaikka samaan aikaan mies  nariseekin, että tylsää olla vaan kotonakaan. Mutta kun mies ei edes lapsien takia esitä, että olisi kivaa, ja kun aina saa selittää, että miksi isä ei tule autosta pois tai menee vaikka eri kauppaan kuin mihin me mennään. 

Ap'

Hienosti tekee lapsilleen selväksi, ettei välitä heistä paskaakaan. Heittäisin moista vesilinnulla enkä jäisi perään itkemään.Tuo ei ole mikään isä mutta ei myöskään mikään mies!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuo kovin aikuismaiselta käytökseltä vaikuta. Isän luulisi haluavan itsekin puuhata omien lastensa kanssa ja nähdä heidän ilonsa leikkipuistoissa ja muissa paikoissa, joissa lapsilla on mukavaa ja kehittävää tekemistä ja näkemistä. Ymmärrän omasta kokemuksesta, ettei se helppoa ole, kun on pieniä lapsia, mutta juuri sen takia on kyllä käsittämättömän itsekästä keskittyä itseensä tuolla tavalla, jolloin äiti joutuu paljon vaativampaan tilanteeseen, ja lapset jäävät paljosta paitsi, jos isä ei ole heidän kanssaan. Eri asia sitten, jos on sovittu, että isä tuo leivän pöytään ja hänellä olisi niin vaativa työ tai esim. reissutyö, että vapaa-aikaa vain jäisi vähemmän. Nukkuuko isä yöt vai miksi hän jäisi autoon nukkumaan puistoreissulla? (Jos siis ei ole vain yksittäisestä tapahtumasta kyse, jokainenhan voi olla välillä väsynyt ja pyytää puolisolta, voitko hoitaa tämän tai tu

Potallinen tai vaipallinen p.scaa päin näköä.

Kamala tilanne. Onko hän masentunut? Oma puoliso on masentunut ja pahimpina kausina ei olisi halunnut lähteä mihinkään. Lapselle ei puhunut, vahtasi vain tyhjyyteen jos oli hoitovastuussa. Iltapalapöydässä saattoi maata pää kiinni pöydässä kun esikoinen söi iltapalaa ja puhua paatti, ei isä vastannut hänelle mitään. Hän käy terapiassa ja 2 lääkkeet käytössä ja nyt jo sujuu paremmin. Vanhin lapsistamme 3.5v ja pian vasta puoli vuotta ollut ns kunnolla mukana ja leikkii lasten kanssa, käy pihalla eikä kovin usein enää vain tuijota tyhjyyteen. Lapset ovat minussa luonnollisestikin enemmän kiinni. Aina olemme kuitenkin tehneet asioita yhdessä perheenä vaikka toinen on ollut pois pelistä puoliksi.

Jos hän ei ole masentunut, kävisin toukan keskustelun, että joko alkaa huvittaa tai ero. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Tämähän on se todellisuus jota moni lapsien hankkimista miettivä ei osaa edes ajatella. Kaikki menee, aivan kaikki. Onhan se varsin karua, että ainoa unelma on se, että kunnolla sairaana saisi edes levätä pienen hetken.

Vierailija kirjoitti:

Miksi jotkut naiset ovat tällaisia? He istuvat kiitottomien asioiden kanssa ja valittavat kaikesta

         Kiitottomien asioiden???

Vierailija kirjoitti:

Kamala tilanne. Onko hän masentunut? Oma puoliso on masentunut ja pahimpina kausina ei olisi halunnut lähteä mihinkään. Lapselle ei puhunut, vahtasi vain tyhjyyteen jos oli hoitovastuussa. Iltapalapöydässä saattoi maata pää kiinni pöydässä kun esikoinen söi iltapalaa ja puhua paatti, ei isä vastannut hänelle mitään. Hän käy terapiassa ja 2 lääkkeet käytössä ja nyt jo sujuu paremmin. Vanhin lapsistamme 3.5v ja pian vasta puoli vuotta ollut ns kunnolla mukana ja leikkii lasten kanssa, käy pihalla eikä kovin usein enää vain tuijota tyhjyyteen. Lapset ovat minussa luonnollisestikin enemmän kiinni. Aina olemme kuitenkin tehneet asioita yhdessä perheenä vaikka toinen on ollut pois pelistä puoliksi.

 

Jos hän ei ole masentunut, kävisin toukan keskustelun, että joko alkaa huvittaa tai ero. Eihän tuossa ole mitään järkeä.

Minustakin joko mies on täysi törppö tai sitten masentunut. Masennuksellakin on monet kasvot, mutta aika usein miehillä se tuntuu esiintyvän empatian ja vuorovaikutuksen haasteina tai jopa puutteina, mutta työtä silti hiki hatussa tehdään, kun pelätään oman maineen puolesta.

Vastaampa ku olen aika paljon samaa kokeva mies... Onko teillä minkä verran yhteisiä juttuja tai menoja? Jos mies joskus on siinä läsnä niin onko hän siinä vain vai onko sulla jotain annettavaa hänelle? Itse olen puhunut parhaillaan vaimolle samoista asioista ja sanonut että tulen tässä "vankilassa" hulluksi. Tavallinen perhe elämä. Silloin kun ootte yhdessä niin mieti kuka sulle on se ykkös juttu siinä hetkessä, te olette paljon erillään niinkuin täälläkin. Vuorotyöt ristiin. Silloin kun ollaan kotona yhdessä ei sais olla mitään epäselvyyttä siitä mitä tehdään ja keneen keskitytään. Aivan viimeinen virhe on että keskitytään johonkin someen ja siihen missä muut menevät ja mitä tekevät. Teillä pitää olla hauskaa, yhdessä tekemistä, avoimmuutta, läheisyyttä ja sitten kun tuntuu hyvältä niin kyllä sitä seksiäkin pitää olla joka viikko vähintään. Iskä

Miksi ihmeessä jotkut naiset suostuu tällaiseen? Kyllä ne kodin työt kuuluu ja pitää jakaa, kun molemmat käyvät töissä. Jos se miehesi ei suostu mitään tekemään,  älä ainakaan jää siihen roikkumaan ja jatka tuota täyshoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei noin pienten kanssa jaksa mitään tehdä. Eiköhän tilanne muutu sitten kun lapset ovat vähän vanhempia.

Emmää jaksa niitten lapsien tylsiä juttuja, mieluummin nukun autossa ja murjotan kun elämäni on niin vaikeaa. 

Ehkä isompina lapset järjestävät minulle jotain kivaa tai sitten osaavat mennä menojaan niin että saan olla rauhassa.