Mies on tyytymätön perhe-elämään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisimmeko kuulla myös miehesi näkemyksen tilanteestanne, kiitos.

Tuossahan tuo aloituksessa lukee selvästi, kun mies itse sanoo että perhe elämä on paskaa??

Sitähän se on. Mies on 100% oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saisimmeko kuulla myös miehesi näkemyksen tilanteestanne, kiitos.

Tuossahan tuo aloituksessa lukee selvästi, kun mies itse sanoo että perhe elämä on paskaa??

Sitähän se on. Mies on 100% oikeassa.

Minun isäni viihtyi meidän lapsien kanssa, vaikka teki pitkää päivää  kahta työtä tehden 90-luvun lamassa. Jos tuli kotiin vasta kun me lapset nukuimme, tuli silti kuiskaamaan kauniit unet ja kertoi miten rakastaa meitä. Kaikki vapaat hetket ihan vapaaehtoisesti vietti me lapset mukana eikä tyrkyttänyt meitä pois jaloista tai kellekään hoitoon. 

Oliko mitään tälläisiä merkkejä näkyvissä ennen lasten tekoa? Jos katsot taaksepäin niin oliko mitään merkkejä siitä että tilanne voisi kääntyä nykytilanteeseen?

Tätä aloitusta lukiessa tuli kyllä taas olo, että luojan kiitos minulla ei ole lapsia mieslapsen kanssa. Ja aloittaja: eroa. Mies maksattaa sinulla kaiken nyt jo 50/50 ja käyttäytyy kuin hänen perheensä olisi spitaalisia. Ei tuo ole lapsia kohtaan terve asenne jos he joutuvat kokemaan tuota koko lapsuutensa ja sinä voisit vielä löytää hyvän ja tervejärkisen kumppanin.

Antaa sen miehen mennä harrastamaan ja elämään poikamies elämää keskenään kun ei oma perhe kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te akat jo tajua ettei miehiä kiinnosta mikkää lapset

Ettekö te miehet tajua, ettei niitä lapsia ole mikään pakko hankkia. Hommatkaa vasektomia ja käyttäkää lisäksi kumia, niin niitä ei varmasti tule.

Vinkki aloittajalle: saatko parisuhteesta mitään muuta kuin miehen palkkapuoliskon kotitalouden menoihin? Joudutko hoitamaan myös mieslapsen asioita, pesemään hänen pyykit ja ruokkimaan hänet? Onko hän kyvykäs oikeasti mihinkään?

Leikkaamalla tuollaisen miehen elämästäsi pääset varmaankin isosta taakasta eroon. Jos talous vain kestää, en usko että eroa kadut. Lapset eivät ainakaan menetä mitään, päin vastoin, tuollainen isän käytös vaikuttaa heidän itsetuntoonsa loppuelämän ajan. He kokevat olevansa arvottomia, eivät mieslapsen ajan tai vaivannäön väärtejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina minua odotti kotona lapsi vaipan vaihtoa... Iskä

No hui hirveää kun jouduit muutaman minuutin hoitamaan omaa lastasi. Oli sinulla kova kohtalo, nyyh.

Minusta siinä on enemmän kuin muutama minuutti jos tulet kahdelta töistä ja olet iltamyöhään heissä kiinni. Minä en päässyt yli kymmeneen vuoteen ainoanakaan iltana mihinkään yksin kotoa. Vaimolle se olisi aina ollut liian rankkaa. Kysyin monesti että miten vit...tussa hän jaksaisi jos kulkisin niinkuin iskät yleensä kulkevat. Iskä

Eivätkö ne lapset merkinneet sulle siis mitään? Mä tein tuon kaiken yksin, 20 vuotta. Koin ja koen onnistumisen tunteita siitä, että käytännössä yksin kasvatin lapsista pärjääviä aikuisia. Mies kyllä jäi kyydistä, kun mitta tuli täyteen, koska en halunnut katkeroitua.

Miten ihmeessä saat päähäsi ajatuksen että lapset eivät merkinneet minulle mitään jos olen ollut erittäin osallistuva jo 12 vuoden ajan mitä vanhin lapsemme nyt on? Ei merkitse mutta silti osallistuu, niinkö? Yhdessä ne kasvatetaan. Silti se on naiselle aina yksin. Iskä

Yhdessä aletaan parisuhteeseen ja molemmille siinä on omat juttunsa miksi näin tapahtuu. Yhdessä hankitaan lapsia ei koskaan niin että vain toinen haluaa, mutta ei se mene niin että kun hankitaan lapsia niin aiempi unohdetaan, eli usein mies ja keskitytään pelkästään lapsiin. Naiset tekevät tällä tavalla ja sitten jossain vaiheessa huomataan kuinka ulkopuolinen se mies on. Miksi ihmeessä sitä ei voisi alusta asti tehdä niin että molemmat täysillä mukana ja myös parisuhde hoidetaan siinä sivussa? Sitten kun mies on jäänyt ulkopuoliseksi ja alkaa tulla jo riitoja, aletaan siinä kohtaa kaivaa esiin näitä "meidän pitäis mennä ulos syömään" "meidän pitäis mennä yöksi hotelliin" jne. Niilläkö yhtäkkiä kuvitellaan että ne ongelmat poistuvat? Iskä

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä aletaan parisuhteeseen ja molemmille siinä on omat juttunsa miksi näin tapahtuu. Yhdessä hankitaan lapsia ei koskaan niin että vain toinen haluaa, mutta ei se mene niin että kun hankitaan lapsia niin aiempi unohdetaan, eli usein mies ja keskitytään pelkästään lapsiin. Naiset tekevät tällä tavalla ja sitten jossain vaiheessa huomataan kuinka ulkopuolinen se mies on. Miksi ihmeessä sitä ei voisi alusta asti tehdä niin että molemmat täysillä mukana ja myös parisuhde hoidetaan siinä sivussa? Sitten kun mies on jäänyt ulkopuoliseksi ja alkaa tulla jo riitoja, aletaan siinä kohtaa kaivaa esiin näitä "meidän pitäis mennä ulos syömään" "meidän pitäis mennä yöksi hotelliin" jne. Niilläkö yhtäkkiä kuvitellaan että ne ongelmat poistuvat? Iskä

Aikanaan viisas neuvolaterkka sanoi, että isä aktiivisesti tekee oman isyytensä, eikä odota äidin tekevän sitä hänelle. Oma-aloitteisuudesta se lähtee. Ihan turha satuilla, että nainen haluaa olla 24/7 kiinni lapsissa. Ei halua, mutta jos mies ei saa itsestään täysillä osallistujaa irti, naisen on pakko. Jonkun on pakko. Fiksut jakavat taakan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina minua odotti kotona lapsi vaipan vaihtoa... Iskä

No hui hirveää kun jouduit muutaman minuutin hoitamaan omaa lastasi. Oli sinulla kova kohtalo, nyyh.

Minusta siinä on enemmän kuin muutama minuutti jos tulet kahdelta töistä ja olet iltamyöhään heissä kiinni. Minä en päässyt yli kymmeneen vuoteen ainoanakaan iltana mihinkään yksin kotoa. Vaimolle se olisi aina ollut liian rankkaa. Kysyin monesti että miten vit...tussa hän jaksaisi jos kulkisin niinkuin iskät yleensä kulkevat. Iskä

Eivätkö ne lapset merkinneet sulle siis mitään? Mä tein tuon kaiken yksin, 20 vuotta. Koin ja koen onnistumisen tunteita siitä, että käytännössä yksin kasvatin lapsista pärjääviä aikuisia. Mies kyllä jäi kyydistä, kun mitta tuli täyteen, koska

Miksi teet osallistumisestasi jonkin sankariteon, koska se ei sitä ole. Se on vain normaalin aikuisen ihmisen velvollisuuksien täyttämistä, jos on lapsia hankkinut. Ihan riippumatta siitä, että osallistuuko se puoliso vai ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmoitus kaikille miehille. Jos jätätte kaikki kotityöt ja lastenhoidon sekä kasvatuksen naisen vastuulle, ei varmasti tule enää bilsua eikä huomiota. Koska nainen näkee teidät rasittavana, vikisevänä lapsena, joka kyllä melko lailla myös olette. Se nainen on lisäksi uuvuksissa kaikesta siitä työstä.

Ette te tuollaista täysihoitoa enää sinkkuinakaan saa, joten ihan minimissään pitäisi tehdä se, mitä sinkkunakin tekisitte. Tai anna kun arvaan... Teidän äitinne kävi sinkkuluukkunne siivoamassa, pesi pyykit ja toi ruoat samalla :D

Ja samalla ilmoitus naisille, jos ette missään vaiheessa huomaa sitä että mies osallistuu kotitöihin, lasten hoitoon, käy vielä töissäkin ja mahdollisesti mahdollistaa teille omakotitalon ja perhe elämän ja jos samalla unohdatte hoitaa parisuhteenne ja seksielämän niin voitte olla varmoja että jossain vaiheessa mieheltä loppuu pikk

Millainen nainen suostuisi paneskelemaan tuommoisen vastuuta pakoilevan vinku-iitan kanssa? Se, että mies hylkää lapsensa ja kaltoin kohtelee naistansa ei ole mikään meriitti, vaan puhtaasti säälittävää. 

Luuseri-isukit kuvittelevat oikeasti olevansa kovaa valuuttaa sinkkumarkkinoilla, mutta voin kertoa, että suurimaan osaan sinkkunaisia ei uppoa ne teidän "vaimo pihtaa ja on tuhma ja lapsistakin kamalasti vaivaa" märinät.

Terveisin. Vapaaehtoisesti lapseton nainen. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies halusi todella kovasti lapsia. Itse olisin ehkä halunnut vielä odottaa pari vuotta mutta kuitenkin tiesin että haluan lapsia niin teimme kaksi lasta pienellä ikäerolla. No eihän se heti käynyt ilmi mutta mies suhtautui lapsiin kuin pikkulapsi lemmikkiin.

Alussa on niin mukavaa ja ihanaa mutta sitten arki tulee vastaan. Tajuaa että joka päivä on pas*at siivottava ja ruokittava ja kaikki mitä siihen kuuluu, niin enää ei ollutkaan niin kivaa. Jätti minut sitten täysin yksin, siis ihan totaalisesti. Oli kotona mutta ei reagoinut vauvan itkuun vaan oli vain tietokoneella. Näin suurta petosta en voi unohtaa. Hän oli se joka enemmän halusi lapsia.

Et kai enää oo ton pellen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Ei noin pienten kanssa jaksa mitään tehdä.

...........

Eiköhän tilanne muutu sitten kun lapset ovat vähän vanhempia.

...........

EI noin lapsellisen mieslapsen kanssa mitään jaksa tehdä. Nurisee eniten. Joku dg?

............

Pistä maksamaan kunnolla. Ota ero.

Ei rakasta sinua eikä lapsia.

............

Sillä on jo joku. Ei kehtaa sanoa. Odottaa, että teet ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä aletaan parisuhteeseen ja molemmille siinä on omat juttunsa miksi näin tapahtuu. Yhdessä hankitaan lapsia ei koskaan niin että vain toinen haluaa, mutta ei se mene niin että kun hankitaan lapsia niin aiempi unohdetaan, eli usein mies ja keskitytään pelkästään lapsiin. Naiset tekevät tällä tavalla ja sitten jossain vaiheessa huomataan kuinka ulkopuolinen se mies on. Miksi ihmeessä sitä ei voisi alusta asti tehdä niin että molemmat täysillä mukana ja myös parisuhde hoidetaan siinä sivussa? Sitten kun mies on jäänyt ulkopuoliseksi ja alkaa tulla jo riitoja, aletaan siinä kohtaa kaivaa esiin näitä "meidän pitäis mennä ulos syömään" "meidän pitäis mennä yöksi hotelliin" jne. Niilläkö yhtäkkiä kuvitellaan että ne ongelmat poistuvat? Iskä

Ai sä odotit että vaimo huomio ja ottaa mukaan ja sun ei tarvii itse olla tehdä täysillä mukana, että tää kaikki on vaimon ongelma, ihme pikkupoikia täällä pyörii. 

On toivoa. Sitä kutsutaan eroksi.

Ja sitten kun tulee ero eivätkä lapset edelleenkään kiinnosta, mies uhriutuu vauvapalstalla ja alkaa nimittää itseään vieraannutetuksi ex-isäksi.

Et ainakaan suostu vuoroviikkosysteemiin. Lapset olisivat joka toisen viikon täysin heitteillä ollessaan isänsä armoilla, ja pian heille ilmestyisi uusi äitipuoli joka joutuisi tekemään kaikki hommat kuin lasten oikeakin äiti.

Yksinhuoltajuus ja rajallinen tapaamisoikeus. Vaadit kunnon elatusmaksut. Niistähän lasten isä pääsisi kokonaan jos huolehtisi omista lapsistaan joka toinen viikko ja sinulla olisi jatkuva hätä.

Ei saatana tuollaiset miehet eivät ansaitse isyyttä.

Että naiset on sekasin. Eka halutaan lapsia mutta sitten itketään kun niitä pitää hoitaaki ja odotetaan että mies tekis kaiken yksin.

Miksi naiset pitää lapsia jonaki asusteena mitä esitellään toisille naisille ja odotetaan miehen hoitavan sen kaiken muun vaikka miestä ei lapset ees kiinnosta eikä niitä ole koskaan halunnu. Sama ko lemmikkien kanssa, hirviä vinkuminen että otetaan koira (tai mikä vaan) mutta sitten mies pakotetaan nousee aamulla 4 aikaan käyttää sitä paskalla räntäsateessa.

Näitä kun lukee niin kyllä ovat miehet muuttuneet. Omat ja ystävien lapset tehty 90-luvulla ja kaikki isät omassa tuttavapiirissä oli hyviä ja osallistuvia isiä. Monet hyvin perhekeskeisiä ja ylpeitä perheistään. Monilla vielä vaativat työt. Ja hyviä aviomiehiä. Mekin olemme olleet yhdessä 34 vuotta. Niin kahta en vaihda...Hyvää miestä ja ihania jo aikuisia lapsia 💜

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies halusi todella kovasti lapsia. Itse olisin ehkä halunnut vielä odottaa pari vuotta mutta kuitenkin tiesin että haluan lapsia niin teimme kaksi lasta pienellä ikäerolla. No eihän se heti käynyt ilmi mutta mies suhtautui lapsiin kuin pikkulapsi lemmikkiin.

Alussa on niin mukavaa ja ihanaa mutta sitten arki tulee vastaan. Tajuaa että joka päivä on pas*at siivottava ja ruokittava ja kaikki mitä siihen kuuluu, niin enää ei ollutkaan niin kivaa. Jätti minut sitten täysin yksin, siis ihan totaalisesti. Oli kotona mutta ei reagoinut vauvan itkuun vaan oli vain tietokoneella. Näin suurta petosta en voi unohtaa. Hän oli se joka enemmän halusi lapsia.

Et kai enää oo ton pellen kanssa? 

 

En ole. Toinen sillä oli kun erottiin.