Paikalliset uskomukset

Kertokaa paikallisia uskomuksia ja paranormaaleja havaintoja. Tässä kainuusta.

Oli kerran vanha metsämies, nimeltään Antti, joka kulki yksinään Kainuun korvessa. Oli myöhäinen syksy, ja metsä oli sumusta raskas. Hirviä hän oli lähtenyt etsimään, mutta saalis oli karttanut miestä koko päivän.

Kun ilta alkoi hämärtää ja taivas veti pilvet ylleen, Antti huomasi polun sivussa jotain outoa. Siellä, pehmeässä sammalessa, suuria jalanjälkiä, isompia kuin minkään hirven tai karhun. Ne olivat pyöreitä ja leveitä, mutta varpaat erottuivat selvästi, kuin ihmisen jalan, mutta suuremmat.

Antti seurasi jälkiä uteliaana ja varovasti. Hän kulki syvemmälle metsään, missä puut kasvoivat tiheässä ja ilma oli kylmä kuin kaivosta noussut. Silloin hän kuuli sen: matalan murahduksen, joka tuntui tulevan suoraan maan sisältä.

Yhtäkkiä sumun keskeltä ilmestyi hahmo lyhyt, roteva ja kauttaaltaan harmaanruskean karvan peitossa. Antti jähmettyi paikoilleen. Olento ei näyttänyt vihaiselta, mutta sen syvällä loistavat silmät katsoivat suoraan hänen lävitseen. Jalankainen.

Olento nosti kätensä hitaasti ja osoitti syvemmälle metsään päin. Antti tunsi, että hänen pitäisi lähteä ja nopeasti. Hän kumarsi kevyesti, kääntyi ja lähti takaisinpäin, varoen astumasta jälkien päälle.

Palatessaan kylälle Antti kertoi, että jalankainen oli varoittanut häntä: syvemmällä metsässä liikkui jotain muuta, jotain vaarallisempaa. Sen jälkeen hän ei enää koskaan metsästänyt samalta alueelta, ja hän kielsi muitakin menemästä sinne luvatta.

Vanhan kyläläistarinan mukaan jalankainen suojelee metsää ja joskus myös varoittaa niitä, jotka ovat eksymässä pahempiin vaaroihin.