Jenna, 27, meni seksilakkoon täräyttää nyt suorat sanat suomalaisille miehille

Eikö tuo nyt ole aivan normaali elämisen malli kaikille ihmisille, en minä ainakaan miehenä joka vuosi yritä lähestyä jotakuta naista, oudoista asioista tehdään nykyään uutisia.

Panen niitä naisia, jotka soittaa perään ja haluaa nussia.

Silleen ei tuu ehoteltua turhia näille aseksuaaleille.

Näinhän se menee yleensä. Kun body count alkaa lähentelemään sataa ja on sarjaseutrustellut täysien törppöjen kanssa ja kolmenkympin rajapyykki häämöttää, niin peiliin katsominen yleensä auttaa. Jutun nainen ei sitä tosin tee, vaan yleistäää niiden miesten käytöksen, jotka hän itse on valinnut, kelpuuttanut ja tahtonut kumppanikseen/panokseen koskemaan koko suokupuolta. Ehkä kymmenen vuotta elämää vielä auttaisi, ehkä ei.

Kirjoituksen perusteella on ihan win-win tilanne jos hän jättää miehet muille.

Kai tällä viimevuotisella jutulla saa palstan miesasiamiehiä huudatettua. Hohhoijakkaa.

Avioliitto tai lasten hankkiminen eivät kuulu Orpanan suunnitelmiin. Seksistä luopuminenkaan ei ollut vaikea päätös. Orpana sanoo, että seksiin liittyy naisen näkökulmasta paljon riskejä.



Riski raskaudesta, sukupuolitaudista, väkivallasta... Riski, ettei mies kunnioita keskinäistä sopimusta ehkäisystä. Seksistä on tullut jopa sellainen asia, josta pysyn mielelläni erossa. Se ei tuo mitään lisäarvoa elämääni.



Orpanasta on vapauttavaa, ettei hän enää mieti miesten miellyttämistä. Hän ei pukeudu miehiä varten, hymyile miellyttääkseen tai pode huonoa omaatuntoa siitä, että sanoo ei.



Jos joku mies lähestyy häntä, Orpana yrittää tehdä selväksi, että ei kiinnosta. Viesti ei aina mene perille. Torjuminen ei tunnu hänestä tukalalta, mutta joidenkin miesten reaktiot hämmentävät. Jotkut ottavat kieltävän vastauksen leikkinä tai otaksuvat, että Orpana vain esittää vaikeasti tavoiteltavaa.



Ei on monelle miehelle vain väittelyn aloitus. He koettavat vähän niin kuin myydä itsensä siinä tilanteessa kertomalla millaisia ovat. Se on erikoista.

äätös jättää deittailuelämä taa kypsyi hiljalleen useamman suhteen jälkeen, mutta erityisen eräs kumppani vaikutti päätökseen. Orpana kuvailee, että tässä miehessä kiteytyivät kaikkien aiempien suhteiden huonot puolet.



Hän ei ollut valmis panostamaan suhteeseen, koska oletti, että minä olen hänelle mans peace. Sovittelija ja hänen rauhansa.



Mans peace eli miehen rauha viittaa ajatukseen, jonka mukaan naisen ensisijainen tehtävä on tuoda miehensä elämään vakautta. Nainen tukee, ymmärtää ja luo yhteiseen kotiin ympäristön, jossa ei ole kaaosta tai draamaa.



Hän odotti minulta hoivaa, mutta sai tehdä itse mitä halusi. Hän oli pääroolissa, ja minun odotettiin olevan kodin hengetär. Minun tehtäväni oli tukea häntä ja toimia niin, että hänellä oli hyvä olla, Orpana listaa.

Orpana kokee, että seurustelukumppanit ovat ylipäätään odottaneet häneltä tyttöystävänä ennen kaikkea sovinnollisuutta: mukautumista miehen tarpeisiin ja tunteisiin."

tuotahan me miehet juuri odotamme, mitä muuta? pölijä akka! 

Siis eihän kukaan mieskään tarvitse kuin sen pimpsan ja muut ominaisuudet ovat vain haitaksi.

Nainenhan kieltää mieheltä melkein kaiken mitä mies haluaa:

väkivaltaelokuvat

lihansyönti

kaljan juonti ja muu alkoholi

jääkiekon katselu, biljardi salit ja pokeri-illat

autojen virittelyt ja bändikaverien kanssa hengeilut

uhkapelit ja vieraat naiset ja muu aikuisviihde

scifi harrastukset ja videopelit

Siis jokaisessa tuntemassani perhessä näiden tilalle on tullut: imurointia, lasten hoitoa, kodin sisustusta, sukulointia, ruokailuhetkiä romanttisten komedioiden parissa, jne.

Nykyaika on kyllä aika jännää... En oikein ymmärrä, että miksi kaikki on mennyt tälläiseksi. Niin vaikeaksi. Kun olin itse tuon ikäinen, niin kaksi suunnilleen saman tyyppistä ihmistä "vaan tapasivat toisensa." Siitä se parisuhde sitten aika pian "vaan alkoi". Toinen ei tietenkään kaikin tavoin vastannut kaikkia ihanteita, mutta siihen vaan sopeuduttiin.

Jenna on nussinut vain komeita jännämiehiä ja kyllästynyt kun mies ei ole naista huomioinut. Ei varmaan ole ainoa nainen joka ollut jännämiesten patjana ja luullut että mies antaa naiselle nautintoa myös mutta ei  ole antanut.

Aloitin saman naisten kanssa jo 2004. Suosittelen samaa kaikille miehille. Tekee mielenterveydelle hyvää.

M54

Vierailija kirjoitti:

Et sitten vanhempaa juttua löytänyt

Kappas joo, viime vuoden juttu. Miten olisi seurantajuttu: miten Jennalla pyyhkii nyt, vieläkö on lakossa kahden vuoden jälkeen vai onko retkahtanut, kenties löytänyt Sen Oikean?

Taviksen näköinen tai jopa ruma tuo nainen on. Rumakin nainen siis saanut seksiä vaikka kuinka paljon mutta mies ei ole huomioinut naista ollenkaan.

Ihan fiksuja ajatuksia. Nuorena ei kannatakaan seurustella, vaan panostaa oman uran luomiseen ja opiskeluun, matkusteluun ja elämyksiin.

Itsekin ryhdyin parisuhteeseen vasta päälle nelikymppisenä. Olen iloinen, etten ryvettänyt itseäni nuorena huonoissa suhteissa. Liian nuorena solmitut parisuhteet on usein riippakivistä ja esteitä omalle kasvulle. Ei nainen tarvitse sellaista mihinkään. Perhe kannattaa perustaa vasta 30+ iässä, sitten kun löytyy joku oikeasti vastuuta jakava kumppani, joka oikeasti haluaa isäksi. Lapsettomuus on myös järkevä valinta, olen lapseton itsekin. 

terkuin 50+ velatäti

Vierailija kirjoitti:

Jotkut sinkkumiehet harmittelevat, että naiset ovat nykyään heistä liian nirsoja eikä ihan tavallinen suomalaismies kelpaa enää kenellekään. Orpanalla on heille yksi neuvo:

Sen sijaan, että koittaa epätoivoisesti löytää naisen, joka kelpuuttaa, niin vinkkinä tämä: käyttäkää aikaa olemassa olevien ihmissuhteiden vaalimiseen, uusien yhteyksien löytämiseen, opetelkaa tunnetaitoja ja kehittykää empatian näyttämisessä itseänne kohtaan, jotta voitte näyttää sitä muillekin. Se kantaa jo pitkälle.

Sitä olen noin 40 vuotta opetellut ja harjoitellut ihmissuhdetaitoja ja vaalimaan vastavuoisia ihmissuhteita ja kai aika hyvin onnistunutkin kun olen onnistunut ylläpitämään vastavuoroisia ja paljon antaneita ihmissuhteita niin naisten kuin miesten kanssa. 

En ole ajatellut yhdestäkään ystävästäni, kaveristani tai muulla tavoin läheisestäni luopua, Kun näin on käynyt, niin en osaa heistä enää ketään ajatella tai kuvitella parisuhdekumppanikseki, Tiedän kyllä, että moni parisuhde on saattanut alkaa aluksi kaveruudesta tai ystävyydestä mutta jotta näin oikeasti tapahtuisi omalle kohdalleni, niin tulisi tapahtua jotain hyvin poikkeuksellista ja ihmeellistä Mutta muulla tavoin olisin enemmän kuin hyviläni, jos vielä joskus kohatsin sen yhden ja erityisen, joka haluais suunnilleen yhtä paljon kun minä hänen kanssaan edetä yhdesssä ja luodaksemme ja muodostaaksemme yhdessä parisuhteen, jossa molemmilla on ainakin enimmäkseen hyvä olla. 

En usko, että sinkku vuoteni ("ikisinkkuuteni") on mitenkään erityisesti jalostaneen minua. Tai no ehkä sen verran. että olen hyvilläni, että olen oppinut myös nauttimaan ja iloitsemaan sinkkuelostani; vaikka ei minulla koskaan ole ollut sellaista tunnetta, että olisin ollut kenen tahansa kanssa parisuhteeseen. Ehkä sinkkuvuoteni ovat tehneet minusta vähän itseriittosien ehkä itsekkäänkin, Ja vaikka olen vähän yrittänyt opetella suhtautumaan itseeni lämmöllä ja hyväksyvämmin niin varmasti edelleen olen lopulta itse suurin kriitikkoni. Mutta onneksi pahimmat itsesyytökset ja arvostluni itseäni tai omia valintojani kohtaan on enempi aallottaista kuin jatkuva olotila.

-Vähemmästäkin tulsi paineita löytää kumppani jollen ilman hämntä saattasi kokea oloani mielekkääksi. Mutta aina joskus havahdun kysymään, että olisiko se lopulta niin kamalaa, jos eläsin loppuikänikin sinkkuna; siitähän minulla on jo useampi vuosi kokemusta. Mutta valveilla minun on oltava, jotta en omalta osaltani eristäytyisi vaan jaksaisin huolehtia paitsi itsestäni niin myös niistä läheisitä ja merkittävistä ihmissuhteita, joita minulla on, koska en halua, että yksin eloni muuttuu yksinäisyydeksi. - Yksinäisyydeksi, joka voi kohdtata kenet vain, eikä se ole kiinni siitä onko sinkku vai elääkö parisuhteessa tai onko esim lapsia (, joita myös olen toivonut) vai ei, 

Elämä on paljossa valintoja; kaikkea ei voi valita ja itse päättää siksi haluan uskoa vielä elämän ihmeellisyyteenkin. Ehkä kaikella on lopulta tarkoituksensa vaikka en sitä ikinä saattaisi ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Siis eihän kukaan mieskään tarvitse kuin sen pimpsan ja muut ominaisuudet ovat vain haitaksi.

Nainenhan kieltää mieheltä melkein kaiken mitä mies haluaa:

väkivaltaelokuvat

lihansyönti

kaljan juonti ja muu alkoholi

jääkiekon katselu, biljardi salit ja pokeri-illat

autojen virittelyt ja bändikaverien kanssa hengeilut

uhkapelit ja vieraat naiset ja muu aikuisviihde

scifi harrastukset ja videopelit

Siis jokaisessa tuntemassani perhessä näiden tilalle on tullut: imurointia, lasten hoitoa, kodin sisustusta, sukulointia, ruokailuhetkiä romanttisten komedioiden parissa, jne.

Aikuisviihde ja vieraat naiset. Ei kukaan nainen sinussakaan paljon menetä, jos pysyt pois sinkkumarkkinoilta. Kohtuuden rajoissa saa kyllä katsoa elokuvia, käydä välillä viihteellä, tavata kavereita ja harrastaa. Liikut oudoissa piireissä, jos näin ei ole.

Tolla on salettiin munat.

Hyvin samankaltaisia kokemuksia on ollu myös itselläni, mikä on mielestäni harmi.
Varsinkin tuo, että naisen pitää olla se hoivaaja ja tasapainoisen ympäristön luoja samalla kun mies tekee mitä haluaa on vähän liiankin tuttua.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on sitä korealaisen 4B äärifeministisen liikkeen miesvihaa.

Mitä miesvihaa se on, että haluaa olla sinkku ja keskittyä itseensä? Minä elin koko nuoruuteni noin, enkä todellakaan vihaa miehiä, päinvastoin. Oli ihan kivaa joskus pitää hetkellistä hauskaa jos siltä tuntui.

Parisuhdetta en halunnut eikä kenenkään pidä suhteeseen ryhtyä painostettuna tai siksi, että joku muu odottaa sitä. En kyllä ymmärrä, kuka sellaista edes odottaa. Tai ketä jonkun toisen ihmisen seurustelemattomuus edes kiinnostaa.