Kelpuutaisitko adhd tai asperger ihmisen kumppaniksi?
Kommentit (70)
Olen adhd, lääkkeetön, keski-ikäinen. Pitkäaikainen kumppani on samaa sorttia. Aspergerin tai neuronormaalin kanssa en jaksaisi, olen jo tarpeeksi pingottanut.
En ottaisi enää adhd-naista, koska heillä on tapana käyttää adhd:ta tekosyynä sille, että kämppä on likainen ja työnteko ei onnistu. En ole ollut aspergerin kanssa, mutta antaisin mahdollisuuden ainakin.
Joka 5 vastaantulija on jotain noista, sen takia vastaan kyllä!
En, kauniisti sanottuna ne paskoo kaiken.
Vierailija kirjoitti:
En, kauniisti sanottuna ne paskoo kaiken.
Mun kokemuksen mukaan psykopaatit paskoo kaiken, niitä löytyy työpaikoista, ja jopa suvuista valitettavasti
Kyllä, aspergerin mutta en adhd:tä.
Minunlla adhd(Add) nainen enkä toiseen vaihtaisi mistään hinnasta.
Vierailija kirjoitti:
En, kauniisti sanottuna ne paskoo kaiken.
No pari adhd:ta olen tuntenut. Nainen paskoi kaiken koko ajan, mies oli fiksu ja huolellinen yliopistotutkija. Sitten on tietysti tuntenut todennäköisiä adhd-ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia eikä tule, koska ne on aitoja adhd eikä sen muoti-diagnoosin perässä.
Vierailija kirjoitti:
En ottaisi enää adhd-naista, koska heillä on tapana käyttää adhd:ta tekosyynä sille, että kämppä on likainen ja työnteko ei onnistu. En ole ollut aspergerin kanssa, mutta antaisin mahdollisuuden ainakin.
Jos lääkitys on kunnossa, työ ja siivoaminen sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, aspergerin mutta en adhd:tä.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd, lääkkeetön, keski-ikäinen. Pitkäaikainen kumppani on samaa sorttia. Aspergerin tai neuronormaalin kanssa en jaksaisi, olen jo tarpeeksi pingottanut.
Sinulla voi (esi) vaihdevuosissa romahtaa koko jaksaminen ja työkyky, kun estrogeenin romahdus sotkee muutenkin puutteellisen dopamiinin vielä vähemmäksi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, aspergerin mutta en adhd:tä.
En kumpaakaan. Jos voi vaikuttaa, ei tule adhd. Perustelu: Huonoja kokemuksia liikaa heistä liikaa. Jos adhd kohtelee hyvin pitkään, sitten voi harkita. Oma kokemus on, että ADHD alkaa hyvin pian heittämään pskaa niskaan ja paskomaan kaiken, jos yhtään lähemmäksi pääsee. Edes asiallinen keskustelu ei onnistu, että sekin pitää kusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen adhd, lääkkeetön, keski-ikäinen. Pitkäaikainen kumppani on samaa sorttia. Aspergerin tai neuronormaalin kanssa en jaksaisi, olen jo tarpeeksi pingottanut.
Sinulla voi (esi) vaihdevuosissa romahtaa koko jaksaminen ja työkyky, kun estrogeenin romahdus sotkee muutenkin puutteellisen dopamiinin vielä vähemmäksi.
Se teki sen jo. 2 vuotta hormonikorvauksella, olen 46.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En, kauniisti sanottuna ne paskoo kaiken.
No pari adhd:ta olen tuntenut. Nainen paskoi kaiken koko ajan, mies oli fiksu ja huolellinen yliopistotutkija. Sitten on tietysti tuntenut todennäköisiä adhd-ihmisiä, joilla ei ole diagnoosia eikä tule, koska ne on aitoja adhd eikä sen muoti-diagnoosin perässä.
Lääkettä ei saa ilman diagnoosia. Eläkeyhtiötäkin kiinnostaa, miten se työkyky lakkasi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, aspergerin mutta en adhd:tä.
Sama. Mulla pelkästään huonoja kokemuksia adhd tyypeistä, mutta aspergerit on usein ihan symppiksiä. Vähän outoja vaan.
Taidan tulla