Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä aikuisia ihmisiä jotka huutavat
26.04.2025 |
Miksi teette sen? Ettekö osaa selittää sanottavaanne korottamatta ääntänne? Mitä luulette huutamisen auttavan? Itse en edes muista milloin olisin viimeksi huutanut, ehkä joskus lapsena, poikkeuksena toki tilanteet joissa vastapuoli ei olisi muuten kuullut.
Kommentit (41)
Lähipiirissäni on tämmöinen oranki. Isänsä on samanlainen, joten lienee geneettinen vika tai vähintään malliopittu kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä sen sijaan en ymmärrä mykkäkoululaisia. Ei osata sanoa / ilmaista mikä nyt on pielessä, tai käsitellä asioita. Vetäydytään vaan ja mökötetään. Suomalainen tapa.
Ex-mieheni osasi sekä mykkäkoulun sekä huutamisen. Tulevat usein yhdessä paketissa: ensin huudetaan, sitten pidetään mykkäkoulua, tavoitteena alistaa kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi sentään. Kyllä ne mt ongelmat on ihan siinä päässä joka ei ymmärrä, että on olemassa erilaisia temperamentteja ja ahdistuu siitä. Kyllä keskustelua voi käydä vaikka kuinka kiivaasti, ei se tarkoita missään vihan vallassa olemista. Eri asia ovat tietysti oikeasti pienestä raivostuvat ja vihaiset ihmiset.
Ei vaan kyseessä on lapsen tasolle jääminen jos ei osaa ilmaista itseään rauhallisesti. Älä yritä selittää tätä millään temperamentilla.
Lässyn Lässyn.
No onhan se nyt älyttömän huonoa itsehillintää, kun pitää huutaa. Siitä alaspäin ovat enää fyysisesti väkivalaiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sen sijaan en ymmärrä mykkäkoululaisia. Ei osata sanoa / ilmaista mikä nyt on pielessä, tai käsitellä asioita. Vetäydytään vaan ja mökötetään. Suomalainen tapa.
Ex-mieheni osasi sekä mykkäkoulun sekä huutamisen. Tulevat usein yhdessä paketissa: ensin huudetaan, sitten pidetään mykkäkoulua, tavoitteena alistaa kumppani.
Juuri näin. Minunkin ex-mies vuoroin huusi ja piti mykkäkoulua ja lisäksi vielä oli kova nalkuttamaan, siis kritisoi jatkuvasti kaikkea mahdollista ja mahdotonta.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä. Tuo on yksi niistä syistä, miksi olen eronnut. Huutakoon siellä keskenään.
Samaa täällä harkitsen. Joka päivä on joku asia josta puoliso kiihtyy ja/tai alkaa mylviä. Siis aivan tavallisessa perhearjessa - ei mikään vakava asia.
Temperamentti-eroja joo, mutta ei tämmöiseen enää montaa päivää elämäänsä jaksa haaskata, kun toinen tuntuu aivan vänisevältä esiteiniltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä he voivat luulla, ettei asia mene perille asiallisesti ja rauhallisella äänensävyllä. Tai sitten lapsuudessa heitä ei ole kuunneltu ja on sitten pitänyt huutaa, että heidän tarpeensa kuullaan. Raukkamaista käytöstä aikuiselta ihmiseltä. T: Lukuiset traumat työelämästä toisen huutamisen takia saanut
Huutajat ovat usein tummempaa kansanosaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu varmaan siitä, mitä huutamisella tarkoitetaan. Jos jo äänen korottaminen saa jonkun kokemaan, että äänen korottajassa on vikaa, niin kyse on todennäköisesti enemmän kokijassa kuin tekijässä.
Monille suomalaisille, etenkin naisille on opetettu, että esim vihaa, turhautumista tai epäreiluuden kokemista ei saisi näyttää ulospäin, jolloin nämä tunteet on tukahdutettu eikä niitä osata oikein edes tunnistaa tai sanoittaa, vaan ne ulkoistetaan muihin.
Kuitenkin kaikki niitä koemme, mutta sellainen, jolla ne on tukahdutettu kokee helposti inhoa sellaista kohtaan, joka ne myös näyttää. Tämä johtuu siitä, että tällöin ne omatkin, kielletyt tunteet nostavat päätään, mutta opittuna selviytymiskeinona mielen on pakko projisoida pois "minä en ainakaan ole tuollainen".
Sitten saatetaan kuitenkin olla hyvinkin passiivisagressiivisia, jolloin se viha näkyykin mikroilmeissä, silmien pyörittelyssä, tuhahteluss, jopa uhriutumisena jne.
Toinen ääripää on ne tunteensa tukahduttaneet, jotka kuitenkin äärikuormittuneena räjähtävätkin oikein urakalla ja saavat sitten ymmärryksen sijasta vain kauhistelua osakseen ja tukahduttaminen jatkuu.
En pidä hyvänä, että huudetaan, varsinkaan lapsille. Mielellään huudettaisiin mahdollisimman harvoin. On kuitenkin tilanteita, joissa tulee olla kyky ja oikeus pistää kunnolla volyymiä ja antaa tulla ja jos sellainen reaktio saa kokemaan ylemmyyttä, kannattaa pohtia, mikä tähän on syynä. You spot it, you got it, meinaan. Eli jos toistuvasti kiinnittää huomiota toisissa johonkin tiettyyn ominaisuuteen, tiettyjen tunteiden ilmaisemiseen, tekee ehkä oletuksia motiiveistakin ja pitää sitä korostetun negatiivisena, on kyseessä hyvin todennäköisesti sellainen asia tai tunne, jota inhoaa itsessään tai jonka olemassaolon itsessään kieltää, koska sen myöntäminen olisi liian kivuliasta.
Vierailija kirjoitti:
Pysy kaukana mm. Italiasta. Korvasi halkeaisivat tavallista perhekeskustelua kuunnellessasi. Eikä puhettakaan Epsanjaan menemisestä!
Seurustelin italialaisen kanssa eikä heidän perheessään koskaan huudettu vaan keskusteltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi sentään. Kyllä ne mt ongelmat on ihan siinä päässä joka ei ymmärrä, että on olemassa erilaisia temperamentteja ja ahdistuu siitä. Kyllä keskustelua voi käydä vaikka kuinka kiivaasti, ei se tarkoita missään vihan vallassa olemista. Eri asia ovat tietysti oikeasti pienestä raivostuvat ja vihaiset ihmiset.
Ei vaan kyseessä on lapsen tasolle jääminen jos ei osaa ilmaista itseään rauhallisesti. Älä yritä selittää tätä millään temperamentilla.
Ei todellakaan ole. Suomalaisille huutamista paljon suurempi ongelma on mykkäkoulu ja kyvyttömyys ilmaista vihaa, joka kääntyy vaikka miksi: mm. itseinhoksi, kaunaksi, katkeruudeksi.
Huuto on yksi tapa ilmaista vihaa. En mitenkään glorifioi sitä, mutta suomalaiset ovat paitsi tuota edellä mainittua, tekotyyniä, mutta myös hyvin konsensushakuista porukkaa eikä huudeta ja raivota edes silloin kun todella pitäisi.
Ainainen tyyneys ja hallinnan illuusio voi sen sijaan olla sitä, että yhteys omiin tunteisiin puuttuu ja ihminen on kuin tyhjä kuori. Sinällään kuitenkaan mikään tunneilmaisu tai sen puute ei kerro aikuisuudesta. Olemme yksilöitä ja aikuinen ymmärtää, ettei tuollaisia jaotteluita kuin sinä teet, voi tehdä. Se on mustavalkoista ja sellaisia lapset ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi sentään. Kyllä ne mt ongelmat on ihan siinä päässä joka ei ymmärrä, että on olemassa erilaisia temperamentteja ja ahdistuu siitä. Kyllä keskustelua voi käydä vaikka kuinka kiivaasti, ei se tarkoita missään vihan vallassa olemista. Eri asia ovat tietysti oikeasti pienestä raivostuvat ja vihaiset ihmiset.
Ei vaan kyseessä on lapsen tasolle jääminen jos ei osaa ilmaista itseään rauhallisesti. Älä yritä selittää tätä millään temperamentilla.
Ei todellakaan ole. Suomalaisille huutamista paljon suurempi ongelma on mykkäkoulu ja kyvyttömyys ilmaista vihaa, joka kääntyy vaikka miksi: mm. itseinhoksi, kaunaksi, katkeruudeksi.
Huuto on yksi tapa ilmaista vihaa. En mitenkään glorifioi sitä, mutta suomalaiset ovat paitsi tuota edellä mainittua, tekotyyniä, mutta myös hyvin k
Lol kerropa mitä se huutaminen on koskaan auttanut yhtään missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä ovat persuja ne jotka eivät pysty ilmaisemaan asioitaan korottamatta ääntään
Ei kantasuomalaiset aikuiset huuda, kyllä ne on muuttajia, tämän voi jokainen todeta vaikka kauppakeskuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kantasuomalaiset aikuiset huuda, kyllä ne on muuttajia, tämän voi jokainen todeta vaikka kauppakeskuksissa.
Höpö höpö. Toinen mummoni oli kova huutamaan. Vaikka hän oli kantasuomalainen, niin temperamenttia riitti. Hän oli syntynyt 1900-luvun alussa, eli näitä "karaistuneita" vanhan ajan ihmisiä. Oli herkkä suuttumaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No voi sentään. Kyllä ne mt ongelmat on ihan siinä päässä joka ei ymmärrä, että on olemassa erilaisia temperamentteja ja ahdistuu siitä. Kyllä keskustelua voi käydä vaikka kuinka kiivaasti, ei se tarkoita missään vihan vallassa olemista. Eri asia ovat tietysti oikeasti pienestä raivostuvat ja vihaiset ihmiset.
Ei vaan kyseessä on lapsen tasolle jääminen jos ei osaa ilmaista itseään rauhallisesti. Älä yritä selittää tätä millään temperamentilla.
Ei todellakaan ole. Suomalaisille huutamista paljon suurempi ongelma on mykkäkoulu ja kyvyttömyys ilmaista vihaa, joka kääntyy vaikka miksi: mm. itseinhoksi, kaunaksi, katkeruudeksi.
Huuto on yksi tapa ilmaista vihaa. En mitenkään glorifioi sitä, mutta suomalaiset ovat paitsi tuota
Kyllä se auttaa silloin, kun tavallinen puhe ei mene perille. Jos on puhunut asiasta rauhallisesti monta kertaa, mutta ei ole tullut kuulluksi, niin täytyy kokeilla huutamista.
Vierailija kirjoitti:
Ei kantasuomalaiset aikuiset huuda, kyllä ne on muuttajia, tämän voi jokainen todeta vaikka kauppakeskuksissa.
Mun isä siis ilmeisesti on muuttaja, vaikka on syntynyt suomessa. Hänellä kun yhä eläessään oli tapana huutaa ja karjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä. Tuo on yksi niistä syistä, miksi olen eronnut. Huutakoon siellä keskenään.
Samaa täällä harkitsen. Joka päivä on joku asia josta puoliso kiihtyy ja/tai alkaa mylviä. Siis aivan tavallisessa perhearjessa - ei mikään vakava asia.
Temperamentti-eroja joo, mutta ei tämmöiseen enää montaa päivää elämäänsä jaksa haaskata, kun toinen tuntuu aivan vänisevältä esiteiniltä.
Samassa veneessä täälläkin. Niin perseestä kun oma koti ei ole rauhoittumisen paikka vaan joku tunnehumppatanner :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysy kaukana mm. Italiasta. Korvasi halkeaisivat tavallista perhekeskustelua kuunnellessasi. Eikä puhettakaan Epsanjaan menemisestä!
Seurustelin italialaisen kanssa eikä heidän perheessään koskaan huudettu vaan keskusteltiin.
Sama kokemus. Erittäin harvoin ääntä korotettiin, kun olin italialaisen kanssa naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ovat persuja ne jotka eivät pysty ilmaisemaan asioitaan korottamatta ääntään
Oletko katsonut ainoatakaan vaaliväittelyä, jossa mukana Li, Sanna tai Sofia? Väitätkö, että Jussi se aina ääntään korotti?
Lapsellistahan se on. Arvostus tippuu lattiaan, kun aikuinen ihminen kiihdyttää itsensä jostain olemattoman kokoluokan asiasta mölinään.