Missä lapsuuden piirretyssä oli mielestäsi paras tunnari?
Kommentit (231)
Kovin on nuorta porukkaa täällä kun ei vielä ole mainittu Salama Santeria (Quick Draw McGraw).
Vierailija kirjoitti:
Digimon oli hyvä ekan kauden lopulla kun alkoivat näyttämään tekstitettynä alkuperäisellä ääniraidalla. Se suomenkielinen laulu oli ihan karmea. Joku mummo lauloi 😂
Eihän näytetty alkuperäisellä ääniraidalla, vaan siinä vain vaihtui dubbaus. Henk koht kyllä olen sitä mieltä, että alkuperäiset äänet tekstityksellä olisi ollut ehdottomasti paras vaihtoehto. Ja se ensimmäinen dubbaus tosiaan oli legendaarisen hirveä :D
En osaa valita vain yhtä, mutta parhaat oli näissä:
Ankronikka
Pokemon
Maailman ympäri 80 päivässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapseni lapsuudessa oli tienkin Muumit, mutta omassa lapsuudessani ne oli lähinnä jotain synkän oloisia mustavalkosia kirjoja, eikä ollenkaan niin suosittuja. Ysärillähän ne tosiaan vasta suosioon nousi niiden japsien tekemien animaatioiden myötä ja olihan se Benny Törnroosin laulama tunnari kieltämättä melko tarttuva.
Omassa lapsuudessa oli siis tuo Vaaleanpunainen pantteri.
Suosittelen kuuntelemaan sen Muumien originaalin alkutunnarin. Se kuuluu myös tanssimusiikkina jaksossa Nuuskamuikkunen lähtee etelään.
Mielestäni tuhatkertaa tunnelmallisempi kuin se papapapa hoilotus
Suomenkielinen tunnari on ehkä "helpompi" ja menevämpi lapsille, mutta näin aikuisena pidän itsekin enemmän tuosta kauniista japanilaisesta tunnarista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Digimon oli hyvä ekan kauden lopulla kun alkoivat näyttämään tekstitettynä alkuperäisellä ääniraidalla. Se suomenkielinen laulu oli ihan karmea. Joku mummo lauloi 😂
Eihän näytetty alkuperäisellä ääniraidalla, vaan siinä vain vaihtui dubbaus. Henk koht kyllä olen sitä mieltä, että alkuperäiset äänet tekstityksellä olisi ollut ehdottomasti paras vaihtoehto. Ja se ensimmäinen dubbaus tosiaan oli legendaarisen hirveä :D
Mä oon ihan tyytyväinen, kun oli dubattu versio. Kahdeksan vuotiaana lukutaito ei ollut kovin hyvä ja matkatelkkari oli niin pieni, että siitä teksityksestä tuskin saisi selvää. Lasten aamussa juuri ennen kouluunlähtöä Digimoniahan tuli.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Hip hop hip hop hevonen on pop. Mutta se oli Histamiini eikä mikään piirretty.
Se meni "Klip, klop, Klip, klop, hevonen on pop. Klip, klop, Klip, klop ja tässä kohden stop!"
Histamiinin joulukalenteri
the Jetsons, Jetsonit.
Amerikkalainen sarja kertoo futuristisessa maailmassa elävästä perheestä. Vauhdikas musiikki soi alusta loppuun taustalla!
Ai milloin tätä esitettiin? No, 60-luvulla 🤷😝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hopeanuolessa.
Ei ollut ihan pikkulapsille tarkoitettu ja suomiversiota paljon leikattu. Päiväkoti-ikäisenä jopa päiväkodissa katsottiin. Monet kyyneleet tuli tirautettua ilosta ja surusta. Varmaan parhaita animeja.
Siis milloin tätä on esitetty ja millä kanavalla? Itse en ole tämmöistä eläissäni nähnyt, en edes vähän vilaukselta. Niin on vieras, ettei sano yhtään mitään. Mulle Hopeanuoli on sarjakuvalehti, jossa intiaanit seikkailivat ja tappelivat valkoisten rosvojen kanssa. Tuli luettuna pikkupoikana joskus vuosina 1981 - 1983.
Ei ole telkkarissa esitetty mutta videokaseteilla myytiin/vuokrattiin. Suomeksi dubattu ja videot kiersi lainassa ympäri kyliä.
Kummikarhujen aikaan oli muistaakseni myös jotain kiiltomatoja, ehkä. Mikä tämä kiiltomatopiirretty oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heipä hei, hyvää iltaa - Lup-paa- kor-vaa seik- kailee taas!
"Heipä hei!
Hyvää iltaa!
Luppakorva seikkailee taas.
Luppakorva-nimen sain,
korvani nääs lerputtaa.
Olen pieni nalle vain, pullea.
Lasten kansa viihdyn ain.
Olen pieni nalle vain, pörheä.
Lapset mua rakastaa."
Paras ikinä!
Tulee mieleen lähinnä joku namusetä-laulu.
pahoittelut mielesi vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Kotimainen Matti ja Miisu
Sen vihelsi joku suomalainen muusikko, en muista nimeä. Mutta jotenkin kauhean melankolinen biisi oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Digimon oli hyvä ekan kauden lopulla kun alkoivat näyttämään tekstitettynä alkuperäisellä ääniraidalla. Se suomenkielinen laulu oli ihan karmea. Joku mummo lauloi 😂
Eihän näytetty alkuperäisellä ääniraidalla, vaan siinä vain vaihtui dubbaus. Henk koht kyllä olen sitä mieltä, että alkuperäiset äänet tekstityksellä olisi ollut ehdottomasti paras vaihtoehto. Ja se ensimmäinen dubbaus tosiaan oli legendaarisen hirveä :D
Mä oon ihan tyytyväinen, kun oli dubattu versio. Kahdeksan vuotiaana lukutaito ei ollut kovin hyvä ja matkatelkkari oli niin pieni, että siitä teksityksestä tuskin saisi selvää. Lasten aamussa juuri ennen kouluunlähtöä Digimoniahan tuli.
Eri
Hmm. Olikohan vasta kakkos kauden lopussa kun vaihtui dubista subiks? Kyllä se minusta jossain vaiheessa vaihtui kesken kaiken
Vierailija kirjoitti:
Digimon oli hyvä ekan kauden lopulla kun alkoivat näyttämään tekstitettynä alkuperäisellä ääniraidalla. Se suomenkielinen laulu oli ihan karmea. Joku mummo lauloi 😂
Tokan kauden lopulla alettiin tekstittää. Ekalla kaudella alkupää oli huonon dubbaustiimin dubbaama, kunnes tuotantotalo Werne tuli tilalle. Sen tunnarin lauloi mies ja se oli paras.
Ekoina mieleeni tulivat Ankronikka ja Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (eli "Turtlesit").