Lähisuvun autistilapsi, 6-vuotias poika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska sitä kuormaa ja harjoitusta tulee jo ulkopuolelta niin paljon, ei ole tarkoituksenmukaista harjoituttaa autistia sietämään muutosta ja vaihtelevuutta joka jumalan asiassa myös kotona. Vaan tarjota se tasainen rauhoittava, toimintakykyä haastavan sijaan tukeva struktuuri, jonka suojista ja tuella, siis jonka ansiosta, tehdä muun maailman isompia haasteita ja yllätyksellisyyttä hänelle tutuksi. Toki omien vanhempien kanssa haasteiden kohtaaminen ja niiden harjoittaminen ollee helpompaa, mutta koska ulkomaailma ei ota autistia huomioon, on ehkä sitten parempi että edes vanhempi pyrkii tasaamaan kuormaa, jotta lapsi ei täysin uuvu, menetä toimintakykyään ja putoa täysin junasta.

Jos nyt mennään aloitukseen, niin kotona ei ole ilmeisesti mitään sääntöjä ja rajoitteita. Näetkö siis, että tällainen kuorman tasaaminen  on välttämätöntä ja on ihan ok, että se tehdään &

Mikään ei ole "ok" toisten kustannuksella, mutta tutustu käsitteeseen meltdown, mikä tapahtuu, kun hermo/aistiärsytys ylittää sietokynnyksen. Sille kohtaukselle ei voi mitään, koska se on "oikosulku"-tila. Lasta ei voi laittaa asumaan yksinkään. Ainoa mitä kannattaa tehdä, on ennaltaehkäistä kuormituksen kasautumista. 

Ei ole ok, mutta.

Pikkusisarukset kärsivät, pitäisköhän äidin kuitenkin tehdä jotain muuta kuin mennä lapsen diagnoosin taakse?

Lapsiautisteilla ei ole tapana komennella muita lapsia, kyseessä on aivan muu diagnoosi. näihin käytöshäiriöihin kuuluvat manipulaatiokäytös ja raivoaminen, jos asioita ei tehdä mieleisellä tavalla ja vanhempi taipuu enemmin, kun pistäisi rajat lapselleen. Toisekseen autismikirjoon on liitetty useitakin käytöshäiriöitä, eli ei ole täysin puhdasta autistia, vaan siihen voi sisältyä myös muitakin persoonallisuushäiriöitä. Mielenkiintoista on, että nämäkin ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Osasyynä pidetty älylaitteita ja sitä, että vanhempien omat sosiaaliset taidot näiden älylaitteiden liiallisen käytön vuoksi aiheuttavat sen, että lapsi ei saa riittävää vuorovaikutusta vanhempien kanssa varhaisvuosien aikana. Alkuperäiskansoilla ei käytännössä esiinny näitä autismikirjon sairauksia, kun heillä on elämäntavat ja ravitsemus aivan toisenlanen, kun tämä digitaalisten laitteiden ja tietotulvan keskellä elävien prosessoidulla roskaruualla elävän länsimaisen porukan kohdalla. Veikkaisin, että moni "autisti" tms. tervehtyisi todella nopeasti, kun eliminoitaisiin nämä digilaitteet ja roskaruoka, sekä pistettäisiin ulos liikkumaan sieltä sohvannurkasta.

Minun vanhimmalla lapsella on Asperger ei ole koskaan nirsoillut, kun on oppinut ettei asu hotellissa toki on saanut lapset kertoa mielipiteensä mitä välillä ruoaksi tehdään. Tuossa nyt lapsi pyörittää äitiään joka on jättänyt kasvatuksen kokonaan, pelkän diagnoosin takia 

Vierailija kirjoitti:

Lapsiautisteilla ei ole tapana komennella muita lapsia, kyseessä on aivan muu diagnoosi. näihin käytöshäiriöihin kuuluvat manipulaatiokäytös ja raivoaminen, jos asioita ei tehdä mieleisellä tavalla ja vanhempi taipuu enemmin, kun pistäisi rajat lapselleen. Toisekseen autismikirjoon on liitetty useitakin käytöshäiriöitä, eli ei ole täysin puhdasta autistia, vaan siihen voi sisältyä myös muitakin persoonallisuushäiriöitä. Mielenkiintoista on, että nämäkin ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Osasyynä pidetty älylaitteita ja sitä, että vanhempien omat sosiaaliset taidot näiden älylaitteiden liiallisen käytön vuoksi aiheuttavat sen, että lapsi ei saa riittävää vuorovaikutusta vanhempien kanssa varhaisvuosien aikana. Alkuperäiskansoilla ei käytännössä esiinny näitä autismikirjon sairauksia, kun heillä on elämäntavat ja ravitsemus aivan toisenlanen, kun tämä digitaalisten laitteiden ja tietotulvan keskellä elävien prosessoidulla rosk

No ei varmaan esiinny sellaisessa populaatiossa, missä ei ole geeniperimää neuroepätyypillisyydelle?

Voi, kuinka mukavampi lapsuus ja nuoruus minullakin olisi ollut, jos vieraat aikuiset, sukulaiset ja opettajat, eivät olisi yhtenään huomautelleet syömisestäni. Olin kiltti ja hyvä oppilas, eikä tuohon aikaan tiedetty mitään autismista. Koulunkäynti olisi ollut kivaa ilman ruokailuja ja pakkosyöttämisiä. Onneksi kotonani minun annettiin olla oma itseni. Söin ihan terveellisesti ja monipuolisesti, kunhan sain itse valita syömiseni. Elämäni on ollut helpompaa kuin nuoremmalla ikäpolvella sen vuoksi, että yleinen elämänmeno oli ennen vähemmän vaativaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaatko sanoa käsityksesi, onko autismin lisääntyminen vain harha, eli että autisteja olisi esim. 60-70 -luvulla ollut yhtä paljon mutta heitä ei vain diagnosoitu?

Minusta on kyse lähinnä tutkimustiedon karttumisesta, ymmärryksen laajentumisesta, yleisen tietoisuuden lisääntymisestä ja siitä että nykymaailma on joillain tavoin paljon haastavampi kuin mitä se joskus oli. Autistit siis saavat helpommin tietää olevansa autisteja. Toisaalta autistit kuormittuvat nyt enemmän ja reagoivat sitten siihen oirehtimalla yhä enemmän. On myös suma niitä autisteja, varsinkin naisia ja maskaavia, jotka vasta nyt 30-100 vuotiaana diagnosoidaan, koska he eivät ole jääneet haaviin vanhentuneen tiedon valossa aiemmin. Diagnoosina aspergerkin oli vielä 90-luvulla uutta ja lähinnä se oli silloin pi

Itse lopetin stimmailun ekaluokkalaisena, kun jouduin nurkkaan ja kotona kiellettiin. On sitten löytynyt "hyväksyttyviä" stimmauskeinoja: käsityöt, tanssi jne. , kun ei saa noudattaa vaistojaan vapaasti.

Surullista, vaikkakin kiva että on harrastuksia ja sitä kautta pystyy toteuttamaan.

Mä en kai sen erityisemmin ole perinteisen näkyvästi stimmaillut. Tai se on ollut esimerkiksi jonkin asian katsomista tai biisien repeatilla kuuntelua. Vaikka palavan kynttilän tuijottelu ja steariinin ronkkiminen. Sitten kun elämässä iän myötä vaatimustaso on alkanut nousta on mukaan kuvioihin tullut kasvojen ihon nyppimistä n. 10 vuotiaana. Kulmakarvojen nyppimistä n. 16 vuotiaana ja sellaista yleistä dekolteen ja päänahan jatkuvaa näpräämistä, mitä teen varsinkin täysin huomaamatta itseasiassa lähes jatkuvasti jos yritän keskittyä. Samaten olen käyttänyt jatkuvaa virvokkeiden juomista ja käsissä pitämistä jonkinlaisena keskittymiskyvyn ankkurina. Nuorena ja edelleen myös hiusten pyörittely ja kaksihaaraisten etsiminen on ollut tapani stimmata. Vihkoon yksinkertaista piirtelyä esiintyi myös.

Eipä tuollaisia ulkopuoliset huomaa jos tekee huomaamattomasti tai lähinnä silloin kun on suht yksikseen (enkä itsekään ole ymmärtänyt stimmaukseksi silloin kun nuorempana aikuisena ensimmäisen kerran tutustuin asiaan). Muulloin maskaa kun on havainnut jo pienestä pitäen että muutkin istuvat nätisti paikallaan eivät tee mitään poikkeavaa. Mielelläni ja olisi mulle luontaista elehtiä innostuneesti ja purkaa innostuksen suurta tunnekuohua käsienheiluttelulla, mutta kyllä se maskaus vaan tiukassa on. Samoin olen huomannut että itseasiassa jos olen ihan oma itseni seurassa niin selittäessä liikkuisin oikeastaan aika paljon. Kävelisin, pyörähtelisin ja kädet viuhuisi sinne tänne. Joskus kotona yksinään sitten tanssinkin ja se auttaa.

Virkkaaminen on ihanaa ja toivoin siitä trikotillo- ja dermotillomanian korvaajaa, mutta noh...add puskee läpi ja sielläpä  nuo suurella innolla ja hyperfokuksella aloitetut virkkuutyöt ovat koskemattomina ja kulmakarvat ihan yhtä kärsineet kuin aina ennenkin :D.

Vierailija kirjoitti:

Minun vanhimmalla lapsella on Asperger ei ole koskaan nirsoillut, kun on oppinut ettei asu hotellissa toki on saanut lapset kertoa mielipiteensä mitä välillä ruoaksi tehdään. Tuossa nyt lapsi pyörittää äitiään joka on jättänyt kasvatuksen kokonaan, pelkän diagnoosin takia 

Aistiyliherkkyys ei ole mitään huvikseen nirsoilua. Pahimmillaan se sattuu, jos ei fyysisesti niin henkisesti. Minulla esimerkiksi tietynlainen suihku sattuu ihoon. Siis sattuu sattuu fyysisesti  Iisossa ylikuormituksessa myös kevyt silitys tuntuu kivuliaalta. Kovat äänet ovat hyvin epämiellyttäviä, "tekevät kipeää" ja niiltä tahtoo vain äkkiä karkuun. Volyymiltään pienemmätkin äänet voivat tuntua siltä kuin sun aivoja tökittäisiin koko se aika kun ääni kuuluu eikä keskittymisestä tule mitään ja alkaa kasautua sellainen räjähtävän paineen tunne jollei ääntä pääse pakoon. Myös ruoka voi tuntua lähes kuin kipuaistimuksena (ja oksettaa ym). Oikein makea suklaa sattuu. Moni muu juttu taas...no se ei ole fyysistä kipua, mutta on vaikutukseltaan samanlaista.

Aistiasioihin voi yrittää vähän totutella, mutta noin yleisesti voidaan sanoa että jatkuva ponteva pakottaminen silloin kun se olisi helposti vältettävissä on toisinaan sama asia kuin fyysinen väkivalta. Siinä ei tehdä ehkä pahoin fyysisesti itse kajoamalla, mutta yhtä kaikki lapsi joutuu kehossaan sietämään hänelle äärimmäisen epämiellyttävän tuntuisia ärsykkeitä, joiden vaikutus on samanlaista kuin kivulla - sitä välttelee ihan kuten kipua koska se yksinkertaisesti tuntuu vain tosi pahalta.  Ei se lapsi sitä välttämättä näytä kun oppii ettei häntä kuunnella tai reaktio hänen aistikokemuksiinsa on vähättelevä, turhautunut tai vihainen.

Sellaista se on, kun diagnoosi antaa joidenkin mielestä vanhemmillle oikeuden tiputtaa hanskat lopullisesti kädestä, vaikka tosiasiassa hihat pitäisi kääriä vielä vähän ylemmäksi.

Psykopatiaan taipuvaiset lapset kiduttaisivat mielellään eläimiä, mutta hyvällä kasvatuksella heistä saadaan ihan kunnollisia aikuisia. Siihen ei onneksi voi saada vielä lapsena diagnoosia, muuten varmaan osa vanhemmista näkisi psykopaattisetkin piirteet ominaisuuksina, joille vain ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kotiäidit ruokkivat lapsensa autitisuutta, ettei tarvitse mennä töihin vaan voi jäädä loppuiäkseen lapsensa omaishoitajaksi. Ei siis ole tarkoituskaan kuntouttaa lasta.

Onko avaajan tapauksessa tällainen kasvatuksen laiminlyönti kyseessä. Tee lasu.

No tuskin on kovin yleistä, että vanhempi haluaa pitää lapsensa sairaana/ hoidettavassa kunnossa vain siksi ettei tarvitse mennä töihin. Joo onhan niitä kaikkia hulluja mutta ehkei nyt tarvi ihan äärimmäistä esimerkkiä ensimmäiseksi ehdottaa.

Meilläkin on erityislapsi, mä teen omien lasten kanssa niin että jos kiusaa toista, mä meen väliin ja käsken lopettaa, lapset eri tiloihin ja sille kiusatulle annetaan huomiota, vaikka halaan häntä. Niitä riitoja on jokaisessa perheessä. Niitä voidaan myös ehkäistä ennakoimalla asioita, mikä taas toimii niin että selkeät säännöt ja rutiinit päivässä, lapsille annetaan mahdollisuus syödä, levätä ja liikkua tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kotiäidit ruokkivat lapsensa autitisuutta, ettei tarvitse mennä töihin vaan voi jäädä loppuiäkseen lapsensa omaishoitajaksi. Ei siis ole tarkoituskaan kuntouttaa lasta.

Onko avaajan tapauksessa tällainen kasvatuksen laiminlyönti kyseessä. Tee lasu.

Autistista ihmistä ei voi "kuntouttaa" tai "eheyttää" neurotyypilliseksi, vaan kyseessä on asia, jonka kanssa on opittava elämään. Kasvatus ja käytöstavat ovat toki sitten oma, erillinen ja tärkeä asiansa.

Vierailija kirjoitti:

Niin, lapsi maskaa muualla kuin kotona. Tätä kun jatkaa aikuisuuteen niin on burn out ja masennus aikuisena taattu. Omien vanhempien kanssa hänen on turvallinen olla oma itsensä, vaikka se ei ulkoapäin katsottuna niin kauniina tai nk. hyväkäytöksisenä ja rationaaliselta näyttäisikään. Tyyppi on 6 v. KUUSI vuotta. Sinä taas olet AIKUINEN.

Aikuisten tehtävä on auttaa autistilasta siinä missä neuronormaalia lasta kohtaamaan maailma. Mitä häneltä siinä kontekstissa voi odottaa on eri kuin neuronormaalilta. Eihän hän olisi autisti jos hän täysin intuitiivisesti ja luonnostaan kykenisi täyttämään ne odotukset mitä neurotyypillinen yhteiskunta vaatii. Jos hän kykenisi yhtä helposti samaan kuin neuronormaali lapsi. Eihän hänellä olisi vammaa jos hänellä ei olisi vammaa. Vaan kun hänellä on ja se näkyy erilaisin tavoin. Vaikkapa niin että sen kaaoksen, aistikuorman ja odotusten keskellä mitä tavallinenkin arki on, saa kotona melttarin sik

KIITOS!

Olen aikuinen autisti ja luin tätä tippa silmässä. Elämäni on ollut kuin taistelukentän etulinjassa. Nyt olen vanha ja väsynyt. Kartan ihmisiä, koska:

Missä ihminen, siellä vaatimus.

Missä ihminen, siellä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä on maskaaminen?

Näyttelemistä, esittämistä. 

Mutta haloo kaikkihan esiintyvät toisten edessä eli näyttelevät, sitä sanotaan käyttäytymiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ok, mutta.

Pikkusisarukset kärsivät, pitäisköhän äidin kuitenkin tehdä jotain muuta kuin mennä lapsen diagnoosin taakse?

Äidin? Lapsella lienee isäkin? Nepsyvalmentaja?

Jos nuorta henkilöä ahdistaa uusissa tilanteessa on  heti dg autismi.

Onhan normaalia jännittää uusissa tilanteissa sehän on itsesuojeluvaiston käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiautisteilla ei ole tapana komennella muita lapsia, kyseessä on aivan muu diagnoosi. näihin käytöshäiriöihin kuuluvat manipulaatiokäytös ja raivoaminen, jos asioita ei tehdä mieleisellä tavalla ja vanhempi taipuu enemmin, kun pistäisi rajat lapselleen. Toisekseen autismikirjoon on liitetty useitakin käytöshäiriöitä, eli ei ole täysin puhdasta autistia, vaan siihen voi sisältyä myös muitakin persoonallisuushäiriöitä. Mielenkiintoista on, että nämäkin ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti. Osasyynä pidetty älylaitteita ja sitä, että vanhempien omat sosiaaliset taidot näiden älylaitteiden liiallisen käytön vuoksi aiheuttavat sen, että lapsi ei saa riittävää vuorovaikutusta vanhempien kanssa varhaisvuosien aikana. Alkuperäiskansoilla ei käytännössä esiinny näitä autismikirjon sairauksia, kun heillä on elämäntavat ja ravitsemus aivan toisenlanen, kun tämä digitaalisten laitteiden ja tietotulvan keskellä elävien prosessoidulla rosk

Vietin 90-luvun alussa jonkin aikaa eräässä Länsi-Afrikan maassa, kylässä maaseudulla. Siellä oli mielisairaala, jossa oli autistisia nuoria ja aikuisia. En käynyt sairaalassa, mutta tapasin perheen, joiden autistinen poika oli sairaalasta kotilomalla.

Kännyköitä ja nettiä ei siellä ollut olemassakaan.

Miksi  ihmisten pitäisi olla samanlaisia,  onhan kaikilla oma temperamenttinsa joka jo määrittää ihmisen ujoutta tai rohkeutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmettä on maskaaminen?

Näyttelemistä, esittämistä. 

Mutta haloo kaikkihan esiintyvät toisten edessä eli näyttelevät, sitä sanotaan käyttäytymiseksi.

Kuormittaako _käyttäytyminen_ kaikkia niin, että romahtavat, kun pääsevät kotiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut kotiäidit ruokkivat lapsensa autitisuutta, ettei tarvitse mennä töihin vaan voi jäädä loppuiäkseen lapsensa omaishoitajaksi. Ei siis ole tarkoituskaan kuntouttaa lasta.

Onko avaajan tapauksessa tällainen kasvatuksen laiminlyönti kyseessä. Tee lasu.

No tuskin on kovin yleistä, että vanhempi haluaa pitää lapsensa sairaana/ hoidettavassa kunnossa vain siksi ettei tarvitse mennä töihin. Joo onhan niitä kaikkia hulluja mutta ehkei nyt tarvi ihan äärimmäistä esimerkkiä ensimmäiseksi ehdottaa.

Jospa siitäkin saa " sulan hattuunsa". Useat ihmiset,  vanhemmatkin tuijottavat vain omaan napaansa.