Lähisuvun autistilapsi, 6-vuotias poika
- oli isänsä kanssa ABC:llä syömässä keskellä pitkää automatkaa ja söi nälkäänsä ruoka-annoksen jossa herneet koskettivat muusia ja muusi lihapullaa, vaikka ei koskaan muulloin olisi suostunut (sanoi lapsen äiti)
- syö eskarissa kaura-, tattari- tai ruispuuroa ongelmitta, vaikka kotona ainoa syötävä puuro on mielestään mannapuuro, siinä määrin että heitti äitinsä leipoman karjalanpiirakankin seinään, kun ei sen sisällä ollut manna- vaan riisipuuroa
- oli eskarissa hetken piirtelemässä itsekseen, tuli sitten takaisin leikkiin, josta muut lapset olivat ajaneet hänet pois (kyllästyneinä siihen, että hän aina määräsi). Osasi yhtäkkiä olla määräämättä. Kotona ei kuulema onnistu.
Kyllä minä uskon autismin olemassaoloon, mutta joskus tuntuu diagnosin olevan oikeutus huonoon käyttäytymiseen. Tämä lapsi ei ole tyhmä: osaa jo aika sujuvasti lukea, ja laskea (helmitaulullaan) plus- ja miinuslaskuja luvuilla 1 - 100. Olen hänen ilmeistään joskus näkevinäni hänen nauttivan toisten (varsinkin pikkusisarusten) kiusaamisesta, kun nämä eivät saa puolustaa itseään, eikä kantelu äidille auta mitään.
Ajatksia?
Kommentit (65)
Kyllä näitä on. Mennään autismin taakse, vaikka enemmän vikaa on kasvatuksessa. Autistinen lapsi tarvitsee rajoja ja ohjaamista ihan siinä missä normaalikin lapsi, mutta osa vanhemmista ei vaan jaksa tai osaa.
🇺🇦🇮🇱
Vaikea sanoa, kun ei ole kokemusta. Mutta mikään diagnoosi ei anna oikeutta kiusata muita. Tähän minä vetäisin rajan.
Ajatukseni on, että ei ole sinun asia, miten muut kasvattavat lapsiaan. Toinen ajatukseni on, ettet voi yhden perheen perusteella tehdä päätelmiä muista kuin siitä yhdestä perheestä. En minäkään nyt ajattele, että kaikki ihmiset on tuollaisia kyylääjiä jotka raportoivat julkisesti muiden tekemisiä, vaikka sinä oletkin.
Kyllähän heitäkin kasvatetaan. Päiväkodissa kielletään ja estetään. Jos on selvä dg on oma avustaja ja ei siinä liikaa mietitä lapsen motiiveja, koetaan vain ohjata käytöstä ja innostaa oppimaan. Noinhan se on normilastenkin kohdalla mutta odotukset ovat toisenlaiset, ei voida tavoitella samaa.
Yleensä se on niin päin, että autistia kiusataan.
Sellaistahan se on. Miehen teinipojalla on ADHD, arki ajoittain ihan hirveää kun ei tottele mitään, mies kokee että yrittää kaikkensa mutta mikään ei auta. Sivustaseuraajana voin sanoa, että ei edes yritä. Poika hölmöilee, mies ainoastaan nuhtelee sanallisesti, mitään seurauksia ei koskaan tule.
Juttelin tästä miehelle, ensin loukkaantui, mutta jännästi esimerkiksi puhelimen pois ottaminen päiväksi korjasi kerrasta kotiintuloaikojen noudattamattomuuden ja kuukausirahan sitominen koulunkäyntiin poisti luvattomat poissaolot.
Nyt varmaan yllätyt, mutta ihan tavallisetkin lapset käyttäytyvät paremmin muualla kuin kotona. Kotona kun on yleensä turvallista kiukutella ja kokeilla rajoja.
Äiti päästää lapsen liian helpolla. Kyllä lapselta saa vaatia asioita, vaikka ois autismi ja varsinkin pitää kannustaa yrittää uusia juttuja, koska muuten niihin ei opi.
Ehkä sinun ei nyt kannattaisi puuttua tuohon asiaan, kun et oikein näytä siitä tietävän mitään. Kaikki ihmiset käyttäytyvät joskus eri tavoin varsinkin eri tilanteissa ja eri ihmisten kanssa. Eikä autistit ole mitenkään automaattisesti tyhmiä.
Autistit yleensä maskaavat julkisilla paikoilla ja vieraiden ihmisten seurassa. Maalaaminen ei ole sama asia kuin se, että osaisi jotenkin käsitellä autismin oireita tai pärjätä niiden kanssa, vaan oireet yksinkertaisesti peitetään, ja se vie todella paljon resursseja. Autismi ei välttämättä edes näy mitenkään päällepäin.
Korkean toimintakyvyn autisti osaa maskata. Päiväkodissa voi syödä ällöttäviä ruokia ja käyttää voimavaransa siihen, niin että kotona epämieluisat ruuat sitten ylikuormittunrena lentelee pitkin seiniä. Toisaalta voi olla hyvinkin vahvasti ehdollistuneita toimintatapoja tiettyyn ympäristöön liittyen.
Leikit voi sujua kun on ensin purkanut ylikuormituksen ja ahdistuksen esim. melttarin tai rauhoittumisen kautta. Mitä tulee noihin ilmeiden tulkitsemiseen, niin kai tiedät että autistilla ei tunnetila ja näkyvä ilme välttämättä ole synkassa? Ristiriitoja ja väärinymmärryksiä tulee kun ei ole taitoja olla toisten kanssa eikä ymmärrä toisten toimintaa ja jos omakin vuorovaikutus on eri planeetalta toisten kanssa. Eli esim. näyttää nauttivan toisten kiusaamisesta onkin oikeasti että ei osaa ottaa kontaktia muuten ja on iloinen kun joku vastaa edes jotenkin omaan vuorovaikutusaloitteeseen.
En sano etteikö autistitkin voisi olla ilkeitä ja huonosti kasvatettuja, mutta aika paljon ymmärrystä asioiden taustoista ja syy-seuraussuhteista puuttuu sukulaisilta ja tuttavilta. Valitettavasti myös ammattilaisilta. Ja tämä ei tarkoita etteikö autistisilta lapsilta tarvistisi vaatia mitään tai asettaa rajoja, täytyy vain ymmärtää milloin on hyväksi vaatia asioita ja miten ja milloin keskittää huomio muuhun.
Kysymys: millaiset mahdollisuudet sinulla ap on puuttua tilanteeseen ja korjata se? Ja mikä on motiivisi? Jos olisin sinä, ymmärtäisin, että mikään sukulaisuus ei ole lupa puuttua perheen asioihin. Vanhemmat ehkä ovat sokeita, ehkä ymmärtävät kulkevansa kohti katastrofia, tai tietävät oman perheensä sisällä tapahtuvista asioista sinua enemmän, ja tekevät koko ajan asioita perheensä hyväksi, vaikka se ei sinulle päin näykään.
Niin, lapsi maskaa muualla kuin kotona. Tätä kun jatkaa aikuisuuteen niin on burn out ja masennus aikuisena taattu. Omien vanhempien kanssa hänen on turvallinen olla oma itsensä, vaikka se ei ulkoapäin katsottuna niin kauniina tai nk. hyväkäytöksisenä ja rationaaliselta näyttäisikään. Tyyppi on 6 v. KUUSI vuotta. Sinä taas olet AIKUINEN.
Aikuisten tehtävä on auttaa autistilasta siinä missä neuronormaalia lasta kohtaamaan maailma. Mitä häneltä siinä kontekstissa voi odottaa on eri kuin neuronormaalilta. Eihän hän olisi autisti jos hän täysin intuitiivisesti ja luonnostaan kykenisi täyttämään ne odotukset mitä neurotyypillinen yhteiskunta vaatii. Jos hän kykenisi yhtä helposti samaan kuin neuronormaali lapsi. Eihän hänellä olisi vammaa jos hänellä ei olisi vammaa. Vaan kun hänellä on ja se näkyy erilaisin tavoin. Vaikkapa niin että sen kaaoksen, aistikuorman ja odotusten keskellä mitä tavallinenkin arki on, saa kotona melttarin siksi että puuro oli eriä kuin mikä turvallisimmalta tai aistien kannalta parhaalta tuntuu. Haluaisitko itse taistella heti herättyäsi ja siitä lähtien koko päivän aina nukkumaanmenoon asti asioiden kanssa, jotka tuntuvat sinulle kuin hiekkapaperilta joko fyysisesti tai henkisesti? Tavallinen arki tavallisine vaateineen on kuin tiukka boot camp. Pinnistelyä äärirajoilla. Joka päivä, ei lomaa.
Minä olen aikuinen ja voin kertoa, että tietyt rutiinit ja samuus luo koherenssia päivääni ja mieleeni. Pystyn niiden avulla ja tuella selviytymään päivistä, jotka muuten olisivat liian raskaita. Ei suurimmalle osalle, mutta minulle raskaita. Tälle autistilapselle se mikä ei sinusta tunnu yhtään miltään voi hänestä tuntua kymmenen, sata kertaa pahemmalta. Et tule opettamaan yhtään autistia elämään onnellisempaa ja terveempää elämää yrittämällä taistella sitä vastaan mikä heille on luontaisin tapa olla maailmassa. Viemällä heiltä ankkurit pois. Tuommoinen kuusivuotias kohtaa niin paljon uusia asioita pelkän kuukaudenkin aikana, että miksi ei voisi antaa hänelle rauhaa nauttia siitä puurostaan eikä tehdä jo siitä hänelle taistelua. Elämässä joka häntä haastaa jo lähtökohtaisesti enemmän. Hän tarvitsee tiettyä struktuuria ja tiettyjä asioita esim aistien suhteen, jotta pärjää saman kanssa mitä ikätoverit. Jos viet häneltä senkin vähän pois ja syyllistät häntä mukautusten tarvitsemisista ja tarpeistaan, mitä luulet että tapahtuu.
Yritä ymmärtää että monet neurotyypillisiä autisteissa kismittävät asiat, ne jotenkin ärsyttäviltä ja pöhköiltä tuntuvat ja muka tahallisesti vaikeiksi heittäytymiset ovat usein (toki ei aina koska autistitkin ovat yksilöitä siinä missä muutkin) tarpeita. Siis heille niitä samoja juttuja kuin mitä sinun tarpeesi ovat sinulle. Ei sullakaan kovin hyvin pyyhi ja saatat olla varsin ärtyisä ja pahoilla mielin jos sinä et kroonisesti saa jokapäiväisiä tarpeitasi täytettyä. Jos vaikka joku töissä läppää sinua käsivarteen joka viides sekunti monta tuntia putkeen. Saatat toivoa että jumalauta eikö se voisi loppua, häiritsee, sattuu eikä pysty keskittymään. Saatat ajatella että tarvitset fyysistä koskemattomuutta, omaa tilaa ja rauhaa. Ja sulle sitten sanotaan että koita nyt kestää, kyllä aikuisen tarvitsee sopeutua. Tätä sitten jokainen työpäivä ja monia muita vastaavia asioita päälle, jossa sun kropan ja mielen perustarpeet eivät täyty.
Enkä sano etteikö autistiltakin saisi ja pitäisi odottaa asioita. Et vain taida ymmärtää autistin maailmaa ja miten hänen aivonsa toimivat. Vaikka joku pystyy hetkellisesti tekemään jotakin ikään kuin oman luontonsa vastaisesti ei se tarkoita että hän pystyisi henkisittä seuraamuksitta tekemään niin usein tai koko ajan.
Ap, syötkö sinä ruisleipää vaikka tykkäät enemmän ohrarieskasta?
Vierailija kirjoitti:
Kysymys: millaiset mahdollisuudet sinulla ap on puuttua tilanteeseen ja korjata se? Ja mikä on motiivisi? Jos olisin sinä, ymmärtäisin, että mikään sukulaisuus ei ole lupa puuttua perheen asioihin. Vanhemmat ehkä ovat sokeita, ehkä ymmärtävät kulkevansa kohti katastrofia, tai tietävät oman perheensä sisällä tapahtuvista asioista sinua enemmän, ja tekevät koko ajan asioita perheensä hyväksi, vaikka se ei sinulle päin näykään.
Niin millaiset mahdollisuudet on puuttua tilanteeseen ja korjata se, kun ei ole mitään lupaa puuttua tilanteeseen? Varmaankin taivaasta putoaa ihme, jolla tilanne paranee ilman että kenenkään tarvitsee puhua, muuttaa tai käsitellä mitään.
Vanhanpiian taas mielipuuhassaan antamassa paskaohjeitaan lapsettomana. Älkää vastatko tälle sialle. 🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮🤮
mikä on ajatksia?