Entiset suhteet & pettymykset kalvaa - miten jättää ne taakseen?!
Entisten suhteiden jättämät haavat ja pettymykset kalvavat edelleen, help! Miten päästä eroon pessimistisistä ajatuksista ja vanhoista pettymyksistä? Miten itse olet päässyt vastaavista eteenpäin?
Taustaa:
Minulla on aikuisiällä ollut kaksi vakavaa (3-7 vuoden mittaista) parisuhdetta. Kummatkin päättyivät minun aloitteestani, ja molempiin eroihin oli syynsä. Olen surrut ja välillä jopa miettinyt ovatko eropäätökseni olleet vääriä. Eroista on kuitenkin kulunut jo sen verran monta vuotta, että olen ehtinyt analysoida ja pohdiskella niihin johtaneita syitä hyvin perusteellisesti, enkä koe että kummankaan parisuhteen ongelmia olisi voitu ratkaista kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. (Mainittakoon, että erosyyt liittyivät mm. tarpeiden kohtaamattomuuteen, liian erilaisiin tapoihin ilmaista rakkautta ja etenkin siihen, ettei näistä haasteista pystytty aikanaan keskustelemaan tarpeeksi avoimesti ja rakentavasti).
Nämä kipeät erot ja niihin liittyvät pettymykset ovat kuitenkin edelleen vahvasti läsnä. Ajatukseni kestäviin parisuhteisiin liittyen ovat todella pessimistiset, enkä ole lainkaan varma onko mahdollista löytää rinnalleen ihminen, jonka kanssa vaikeistakin asioista puhuminen olisi mutkatonta, ja persoonallisuutemme ja toiveemme natsaisivat niin hyvin yhteen, että olisin valmis ajattelemaan yhteistä tulevaisuutta (pari lyhyempää tapailusuhdetta ovat vain vahvistaneet tätä uskomusta). Karrikoidusti koen, että jos jonkun kanssa löydän upean keskusteluyhteyden ja jaetun arvomaailman, seksi ja fyysinen intiimiys jää uupumaan. Jos taas fyysinen yhteys on loistava, jokin muussa yhteisessä olemisessa kinnaa - liittyi se sitten arvoihin, oman tilan tarpeeseen tai vaikka huumorintajuun. Aina joutuu siis luopumaan jostain itselleen merkityksellisestä, jos haluaa elää edes jonkinlaisessa parisuhteessa. Olen myös aika katkera siitä, että jotkut muut tuntuvat löytäneen todellisen elämänkumppanin, joka on paitsi puoliso myös paras ystävä, jonka seurassa viihtyy aina ja jonka kanssa synkkaa myös seksuaalisesti.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ap, oletko mies vai nainen?
Nainen. :)
Vierailija kirjoitti:
Uskotko aloittaja kykeneväsi vain monogamiseen suhteeseen? Jos lähtisitkin katsomaan jostain seksuaalisesti avoimesta yhteisöstä itsellesi kumppania, kenen kanssa nauttia myös muiden kanssa, yhdessä ja/tai erikseen? "Meissä" on yhtälailla monenlaista elämäntavan toteuttajaa, esim demiseksuaaleja, jotka haemme merkityksellisiä/klikkaavia kemioita casuaalimmastakin kumppanista?
Hyvä kysymys, koen kyllä monogamiset suhteet itselleni sopivimmiksi. Tntuu että voin olla aidosti kiinnostunut vain yhdestä ihmisestä kerrallaan, joten yleensä en edes deittaile kuin yhtä ihmistä kerrallaan.
Ok, se ei silti pois sulje tietenkään "pois" liittymistä vaikka johonkin avoimempiin sivustoihin sinänsä, koska niissäkin on monogamisiakin henkilöitä. Itse olen nyt avoimessa suhteessa, mutta harvemmin on tullut muiden kanssa oltua, voisin olla suljetussakin suhteessa.
Jos tunnet entisten suhteiden painavan mieltä, lähtisin olettamaan, että ne eivät ole tulleet kuitenkaan käsitellyiksi. Olisiko sinulla varallisuutta käydä jossain lyhytterapiassa? tai oletko kokeillut lukea ns selfhelp-kirjallisuutta? Itsellä on ollut ihmissuhteissa ylä- ja alamäkiä, ja koen että jokaisesta oppii jotakin, ja vaikka en ajattele kantavani mukanani historiani kivirekeä, ovat ne olleet tärkeitä oppimishetkiä. Jotkut virheet pitänyt tehdä useasti että varmasti tietää olevansa väärässä? ;)
Ehkä se, mitä voit oppia noista menneistä suhteista on se, että sun pitää oppia kuuntelemaan itseäsi enemmän. Älä ohita red flageja.
🇺🇦🇮🇱
Olet oikeassa, kiitos että valotit asiaa tältä kantilta! Varmaan ajatus polygamisesta kumppanista tuntuu "hankalalta" myös sen takia, että se saattaisi nostaa pintaan uusia mörköjä vaikkapa mustasukkaisuuteen liittyen, mitä joutuisi sitten käsittelemään.
Olen jutellut aina silloin tällöin hankalien ajanjaksojen aikana terapeutin kanssa. Rationaalisesti tiedän kyllä, millaisiin ajatusluuppeihin jään helposti huonoina päivinä kiinni, ja vaikka järjellä ajateltuna tiedän, etteivät ne vastaa todellisuutta, niistä on todella vaikea päästää kokonaan irti juurikin omien toistuneiden pettymysten takia. Self-help ehkä auttaisi vahvistamaan positiivisempaa tapaa katsoa omaa menneisyyttään, joten tartunpa ainakin tähän vinkkiin!
Sinuna en minäkään luottaisi parisuhteiden kestävyyteen. Tapanasi on ottaa kipeä ero diipa daapa -perustelujen ja epäilyjen kera.
Mustasukkaisuuttahan "saa olla", kunhan se ei pääse niskan päälle? Voihan se ilmiönä olla monogamisenkin kanssa? Kehenkä voi täysin luottaa? Mitä jos siitä voisikin aina keskustella, käsitellä asiaa?
Itse olen viime vuosina tutkinut paljon lapsuuden vaille jäämistä, tunnelukkoja, ja häpeän käsittelyä. Millainen on oma rakkauden kieleni ja miksi? Mistä kumpuaa toiveeni saada/ansaita tietynlaista kohtelua, ja onko se edes tervettä/mahdollista? Olenko itse läheisriippuvainen, pelkään yksinjäämistä ja siksi muiden miellyttäminen on niin ominaista, tärkeää, ja siksikö kaipaan sitä toisilta? Jos minusta tuntuu joltain, onko se ainoa totuus?
Joskus se yksinkertaisemmin asioista ajatteleva puoliso on hyvä juttu, eihän tällä miettimismäärällä muuta tekisikään :'D
Hienoa, että olet työstänyt omia ajatuksia ja kokemuksiasi! (Ja samalla myös ikävä kuulla, että olet joutunut pyörittelemään vaikeita teemoja, olivatpa ne sitten kuinka opettavaisia tahansa!) Samaistun moniin, ja tuntuukin lohdulliselta kuulla, etten ole ainoa, joka pyörittelee näitä teemoja (vaikka tottakai tiedän, että kaikki me pyörittelemme omaa vajaavaisuutta, virheitä ja menneisyyttä mielessämme ainakin jossain vaiheessa elämää, jokaisella on omat ongelmansa jne jne. :D Kyllä se silti se aina tuntuu kivalta, kun joku toinen sanoittaa samoja asioita, joita itse miettii! <3)
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Tämä mustavalkoisuus huokuu viesteistäsi ihan kaiken suhteen. Ei siis vain fyysisyys - henkisyys -akselilla, vaan suhtautumisesi maailmaan näyttää olevan mustavalkoinen ihan yleisesti.
Vierailija kirjoitti:
Analysoit aivan liikaa ja siksi entiset suhteesi ovat päättyneet ja tulevat suhteesi ovat tuomittuja epäonnistumaan. Et tule olemaan tyytyväinen koskaan, sillä kukaan ei ole täydellinen tai edes kuvitelmiesi kaltainen. Ihminen tulee hyväksyä yksilönä, sellaisena kuin on.
Jep. Ap vaikuttaa hyvin raskaalta tyypiltä. Ja kyllä, pitää olla kykyä keskustella pinnallista syvemmällä tasolla. Mutta vaikuttaa siltä, että ap vatvoo ja veuloo asioita loputtomasti niin, että oma elämä jää elämättä.
Jatka vaan sen yksisarvisen etsimistä. Saattaahan se vielä löytyäkin.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Tämä mustavalkoisuus huokuu viesteistäsi ihan kaik
Totta, tunnistan tämän itsekin mitä parisuhteisiin tulee. :) Haluaisin päästä näistä ajattelumalleista eroon, ja siksi minua kiinnostikin kysellä mitkä asiat ehkä ovat auttaneet muita vastaavassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Tämä mustavalkoisuus huokuu viesteistäsi ihan kaik
Veikkaan ap:lla diagnosoimatonta aspergeria tai sitten se on diagnosoitu, mutta ei vaan kerro siitä meille.
Olisin kyllä maininnut, jos minulla olisi joku tähän aiheeseen vaikuttava diagnoosi tai yleisesti haasteita ylläpitää ihmissuhteita. :) Ajattelutapani on mustavalkoista vain parisuhteisiin liittyen, ja se johtuu aiemmista kokemuksista. En kaipaa niinkään diagnooseja, vaan vinkkejä tai ajatuksia siitä, mikä voisi auttaa aiempien parisuhdepettymysten yli.
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin vaan kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastutko ihmisen mieleen tai sieluun? Silloin sitä seksiäkin voi usein (ei tietty aina) yhdessä kehittää yhä paremmaksi ja paremmaksi.
Joo, rakastun ja viehätyn kyllä eniten juuri ihmisen persoonallisuudesta. Vielä ei ole tullut vastaan sellaista minua viehättävää ja kanssani samat arvot jakavaa persoonaa, joka olisi ollut kanssani samalla tavalla kiinnostunut myös seksielämästämme. Varmaan vain huonoa tuuria, mutta kyllä minulle juuri tästä syystä on jäänyt semmoinen tapa ajatella, että joko fyysinen yhteys on vahva tai sitten henkinen - ei molemmat samaan aikaan tai jotenkin tasapainoisesti. Ehkä pitäisi päästä tästä uskomuksesta eroon, mutta aika vaikeaa se on, kun omat kokemukset tuntuvat kerta toisensa jälkeen osoittavan ajatuksen todeksi.
Totta, tunnistan tämän itsekin mitä parisuhteisiin tulee. :) Haluaisin päästä näistä ajattelumalleista eroon, ja siksi minua kiinnostikin kysellä mitkä asiat ehkä ovat auttaneet muita vastaavassa tilanteessa.
Se vaatii päätöksen kuten tupakanpolton lopettaminen tai laihdutus. Ja sitten pitää kamppailla vastaan. Toisilla sitä kamppailua tarvitaan enemmän ja toisilla vähemmän. Masennuslääkitys voisi olla myös yksi vaihtoehto. Terapia. Tai autismin tunnistaminen.
Uskotko aloittaja kykeneväsi vain monogamiseen suhteeseen? Jos lähtisitkin katsomaan jostain seksuaalisesti avoimesta yhteisöstä itsellesi kumppania, kenen kanssa nauttia myös muiden kanssa, yhdessä ja/tai erikseen? "Meissä" on yhtälailla monenlaista elämäntavan toteuttajaa, esim demiseksuaaleja, jotka haemme merkityksellisiä/klikkaavia kemioita casuaalimmastakin kumppanista?