Kamalaa huomata olevansa keski-ikäinen

Niin. Huomasin kanssa että keski-ikäinen sitä on. Ja ei se helppoa ole. 

Miten huomasit? Ja mikä on kauheaa?

Olin tänään teams-kokouksessa ja vastapuoli oli vartin myöhässä. Katselin kuvaani siinä isolta näytöltä teamsin kautta. Toinen yläluomi lurpattaa hassusti. Enpä ole huomannut ennen. Ikää 47. Yritän suhtautua lempeästi lurppasilmääni. 

Onhan se kamalaa joo. Valitettavasti naama näyttää siltä keski-ikäiseltä, vaikka sisäisesti tuntuu vielä parikymppiseltä.

Mikä siinä on sinusta niin kamalaa? Mä itse nautin siitä etten ole enää nuori. Nyt saa olla rauhassa, elää ilman paineita ja jatkuvaa kiirettä.

Eipä tässä ois sen suurempaa ongelmaa jos toi asuntolaina ois kuitattu tai edes puolet pienempi.

M40

Koko ajan paranee elämä kun ikää tulee. Kaikki turha vouhutus jää, keskittyy olennaiseen ja mielenrauha lisääntyy. 

Mä taas nautin keski-iästä.

Olet siis liian vanha kuolemaan nuorena, ap. Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se kamalaa joo. Valitettavasti naama näyttää siltä keski-ikäiseltä, vaikka sisäisesti tuntuu vielä parikymppiseltä.

Älä huoli, pian ei enää tunnu vaan olokin on aivan kaamea. Vanhenemisessa ei ole mitään hyvää 40-vuotispäivän jälkeen. Ei mitään!

Vierailija kirjoitti:

Mä taas nautin keski-iästä.

Ilman kipuja kai sitä nauttisikin moni tai ilman vaivaisuutta. Ja jos olisi riittävä raha.

Olen aika pian siirtymässä ikääntyneeksi luokiteltavaksi mummeliksi ja vasta nyt tuntuu kamalalta. Keski-iän kriisi tuli siis  myöhässä. Kannattaa siis vain nauttia elostaan, jos hiukankin siltä tuntuu kuin miettiä sitä kamaluutta.

Tästä on mielenrauha ja muukin rauha kaukana kun itsellä vaihtarit oireilee ja alkaa olla jo muutakin iän tuomaa terveyskremppaa ja samaan aikaan alkaa omat vanhemmat sekoilla muistamattomuuden ja ikääntymisen kanssa.

Ei tästä oikeastaan puutu kuin teini-ikäänsä angstaavat lapset niin kokemus olisi täydellinen.

No kyllä mä olen ainakin sata kertaa mieluummin elossa keskiksenä, kun kuollut. Henkisesti voin paremmin kuin koskaan. Lapsuus ja nuoruus oli täynnä traumoja ja vastoinkäymisiä.

Keho ikääntyy kaikilla. Siihen pitää suhtautua lempeydellä. Mistä ylipäätään tulee se ajatus, että ei saisi vanheta, vaikka niin käy kaikille, jotka ei kuolleet nuorena. Oikeastaan vanheneminen on etuoikeus. Typerää aivopesua tuollainen ikuinen nuoruuden haikailu, mikä ei ole mahdollista.

Näin on. Eniten harmittaa etten muka ole tehnyt tarpeeksi. Vaikka on useampi tutkinto, asunut viidessä maassa, matkustellut parissa kymmenessä, mies nuorena ja lapsetkin tehty. Silti kaihertaa, että mitä oikein tein uran lisäksi päivilläni nuorempana. Uutuutena olen jopa alkanut harmitella miksen harrastanut enemmän seksiä eri miesten kanssa. Näin nelikymppisenä kukaan ei tämän palstan mukaan enää huolisi ja mies alkaa olla liian väsynyt omaan makuuni. 

Kyllä. Suunnittelen kasvojen kohotusta ennen viisikymppisiä. Enpä olisi kymmenen vuotta sitten uskonut. 

Minusta se taas on ihanaa, voi ottaa jo rennommin ihan kaikessa.

Kun kaupan vartijakin näyttää "vanhalta" mutta tietää sen olevan itseä nuorempi, huomaa että on tullut keski-ikään.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se taas on ihanaa, voi ottaa jo rennommin ihan kaikessa.

Ei todellakaan. Tässä on uran huippuvuodet vielä edessä. Ainoa hyvä asia ikääntymisessä. Ja toisaalta kunnosta ja painosta on helpompi pitää huolta kun ei enää kiinnosta käydä juhlimassa. 

Minä nautin keski-ikäisyydestäni. Olen nyt 54-vuotias. Takana on pitkä ja menestyksekäs, edelleen jatkuva työura. Hyvä taloudellinen tilanne, mikä mahdollistaa monien haaveiden toteutumisen. Voin asua hyvin, matkustella, harrastaa ja nauttia elämästäni. Parisuhde ja ystävyyssuhtetkin voivat mainiosti. Terveydessäkään ei ole vielä mitään vikaa.