Lue keskustelun säännöt.
En pysty olemaan luontevasti monenkaan ihmisen kanssa ja se joskus hävettää.
22.04.2025 |
On ihmisiä, joiden kanssa tulee ihan hyvin juttuun eikä tarvitse muokata itseään. Se on ihanaa kun voi olla vain kuka on eikä mene sellaiseen selviytymistilaan.
Sitten on suurimman osan kanssa sellaista, että menen ihan täysin lukkoon. Pystyn kyllä puhumaan mutta muutun vähän vakavaksi ja koko kroppa on jännittynyt. En vain pysty olemaan normaali ja rento. Se hävettää kun haluaisin olla ihan oma itseni mutta aina ne samat ihmiset saavat minulle saman reaktion. Muutun välittömästi vailla tuntisin heidät eikä oikeasti olisi mitään aihetta muuttaa itseään. Yritän tietoisesti rentoutua mutta jotenkin sitä vain vetäytyy ja jännittyy kauheasti.
Iän mukana tämä asia ei ole juuri muuttunut. Johonkin riittämättömyyteen ja häpeään se liittyy. Yleensä auktoriteetit tai muuten hyvin voimakkaat persoonat saa minut jotenkin sisäisesti ahtaaksi vaikka eivät olisi mitään tehneetkään.
Onko jollakin tällaiseen ratkaisu tai kokeeko itse samantyylistä reaktiota?
Kommentit (9)
Vierailija kirjoitti:
Lopeta häpeäminen!! Vika on yleensä siinä vastapuolessa, jos kokee että pitäisi muuttaa omaa identiteettiä. Ymmärrän, että tulee joku oletus, että pitäisi esim auktoriteetin kanssa olla itsekin auktoriteetti, mutta ei pidä! Rohkeasti oma itsensä vaan! Ratkaisuna vois olla ihan vaan paikalta poistuminen, jos mahdollista, jos ei klikkaa samanhenkisyydessä. Mutta toi häpeäminen: stop!! Sinä olet sinä ja arvokas omana itsenäsi.
Kiitos, tiedän tuon tavallaan, että oikeasti ihan turhaa hävetä ja sitä olen paljon opetellut. Sekä sitä etten miellyttäisi ja kokisi aina vian olevan itsessäni. Se on todella typerää ja olen todella paljon hokenut itselleni sitä, että älä mieti sitä mitä muut ajattelevat vaan mieti mitä mieltä itse olet ihmisestä. Eli siis yritän ajatella asiaa niin, että teen turvallisen olon itselleni ja ajattelen neutraalisti ettemme me vain tule juttuun, toimeen kyllä ja se riittää. En minä noihin tilanteisiin hakeudu eli yleensä pysyn poissa jos mahdollista mutta minulla on ekstoverttejä ystäviä joilla paljon ympärillä ihmisiä, joten senkin kautta sitä välillä on seurassa jossa kokee itsensä aika hataraksi. Joten menee ihan sellaiseen pelkotilaan mutta yritän aina vain jotenkin sopeutua ja olla mahdollisimman normaali vaikka kehossa on hyvin epämukava fiilis. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ajatellut itsesi solmuun. Vähemmän analysointia, enemmän toimintaa. Toisten kanssa tulee paremmin toimeen kuin toisten eikä kaikkien kanssa tarvitse kaveerata yhtään. Minulle suurin osa ihmisistä on täysin yhdentekeviä.
Käytä naamareita kuten muutkin. Aito itseys ei toimi.
Tarjoa muille sellainen sinä, joka kelpaa. Vanhempasi varmasti kasvattivat snut väärin ja sanoivat että kelpaat sellaisena kuin olet.
Tämä ei välttämättä sovi kaikille, mutta itse käyn tällaiset sosiaaliset tilanteet läpi fake-it-till-you-make-it tyylillä. Sosiaalinen nukke astuu tilalleni, hän puhuu ja elehtii itsevarmasti vaikka asia olisi puuta heinää. Ihmiset kuuntelee lopulta hyvin vähän mitä muut sanoo, paitsi jos se koskee heitä itseään. Eniten merkitsee se miten asiat sanotaan, ja kehonkieli. Tämän tajuaminen kesti hirveän pitkään (olen kirjolla), mutta kun sen keksin, aloin hoitaa nuo tilanteet näyttelemällä, samalla kun itse olen irrallani jossain muualla. Toimii etenkin nopeissa kontakteissa, mutta haastaa jos sitä joutuu tekemään tuntitolkulla tai pahimmassa tapauksessa koko päivän.
Tämän lisäksi olen joutunut hyväksymään sen että omana itsenäni en "kelpaa" moniin sosiaalisiin tilanteisiin. Minua pidetään kummallisena ja kemia tuntuu epäsuhtaiselta. Onneksi on ihan tosi monta ihmistä joiden kanssa voin vaan olla oma itseni, ystävät ja läheiset on henkireikä kun kaipaa merkityksellistä sosiaalisuutta. Silti haastavaa kun koko muu maailma tuntuu ahdistavalta.
En tiedä onko tuosta yhtään apua, se sosiaalisen persoonan keksiminen on tismalleen kuin improteatteria. Itseasiassa jollain sellaisella kurssilla tämän systeemin kehitin. Ainakin itselläni helpottanut tuota epäluontevuutta, plus se että ikää myöten lakkaa välittämästä liikoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin: et ole viallinen tms, todella monella on tämä ongelma. Onneksi voit olla oma itsesi joidenkin seurassa! Muualla ainakin itseäni auttanut tuo mainittu näytteleminen. Onhan se ikävää olla "epärehellinen", mutta jos kaipaa jännityksestä eroon tai ainakin vähentämään sitä niin feikkaus on yksi tapa. Pääsin sillä aikanaan eroon ujoudesta joka oli niin rampauttavaa etten rohjennut sanoa kassalla kiitos.
"Sosiaalinen nukke astuu tilalleni, hän puhuu ja elehtii itsevarmasti vaikka asia olisi puuta heinää. Ihmiset kuuntelee lopulta hyvin vähän mitä muut sanoo, paitsi jos se koskee heitä itseään. "
Riippuu ihmisestä. Itse muistan vielä vuosikymmentenkin jälkeen jos joku on sanonut mielestäni jotain outoa vaikka se ei koskisi minua mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sosiaalinen nukke astuu tilalleni, hän puhuu ja elehtii itsevarmasti vaikka asia olisi puuta heinää. Ihmiset kuuntelee lopulta hyvin vähän mitä muut sanoo, paitsi jos se koskee heitä itseään. "
Riippuu ihmisestä. Itse muistan vielä vuosikymmentenkin jälkeen jos joku on sanonut mielestäni jotain outoa vaikka se ei koskisi minua mitenkään.
Oletin että tällainen ymmärretään kontekstissa sekä yleistyksenä.
Lopeta häpeäminen!! Vika on yleensä siinä vastapuolessa, jos kokee että pitäisi muuttaa omaa identiteettiä. Ymmärrän, että tulee joku oletus, että pitäisi esim auktoriteetin kanssa olla itsekin auktoriteetti, mutta ei pidä! Rohkeasti oma itsensä vaan! Ratkaisuna vois olla ihan vaan paikalta poistuminen, jos mahdollista, jos ei klikkaa samanhenkisyydessä. Mutta toi häpeäminen: stop!! Sinä olet sinä ja arvokas omana itsenäsi.