Älä osta liian isoa kotia, jos et pidä siivoamisesta

Meillä myös on mies, jota ei siivoukset kiinnosta ja silti katsoo aina liian isoja taloja. Minä olen se järjen ääni, joka sanoo, että ostetaan vain sen kokoinen, että jaksetaan itse hoitaa. Koskee sekä sisä- että ulkotiloja. Koskee myös tavaraa. Hän mielellään ostaa kaikenlaisia tarpeellisia hankintoja, joita joutuu miettimään, minne ne sijoittaa. Keittiössä smoothieta varten tehosekoitin ja mehua varten mehustin. Niitä käytetään pari kertaa vuodessa. Yksi koko sinne kaappi on täynnä tarpeetonta keittiökrääsää. On leipäkone ja kananmunan keltuaisen/valkuaisen erotin, kolme erilaista uunipataa, joita käytetään kerran vuodessa. Yksi savipadoista on ihmepata, jossa voi jättää ruuan uuniin yöksi hautumaan. Sellaiset hautumiset ällöttää minua, haaleassa hauduttaa jotain.

Mistään ei saa luopua, kun sitä voi tarvita. Kengissä on sana juttu, laskin eilen, että hänellä on kuudet kevätlenkkarit. Minulla on yhdet vedenpitävät maastolenkkarit, yhdet juoksulenkkarit ja yhdet tennarit, ja hyvin pärjään noilla. Kuudet vie tilaa, vaikka meillä onkin iso kenkäkaappi. Kun ne vielä löytäisivät tiensä sinne kaappiin.

Kun sitä tilaa on, aina hän haluaa jotain hankkia. Viimeisin oli vierashuoneeseen levitettävä sohva! Meillä oli siellä ennestään koottava vierassänky, mutta ei kuulemma riitä. Nyt on lisäksi levitettävä vuodesohva. Se on yksi pölyn kerääjä. Joka kuukausi pakko imuroida. Kun siinä istutaan harvoin, kertyy pölykerros päälle. Jos alta aikoo imuroida, se on pakko siirtää keskilattialle. Pelkkää ajanhukkaa. Vierashuoneessa nukkuu lähinnä minun siskoni miehensä kanssa muutaman kerran vuodessa tai meidän teinin kavereita silloin tällöin. Niille olisi hyvin riittänyt patjat ja se yksi levitettävä varavuode.

Meidän asunto on kaksio, joka on koon puolesta sopiva meille kahdelle. Ongelma on säilytystilojen puute ja se, että niitä ei käytetä. Siivoamaan rupeaminen on työlästä, kun aikaa menee enemmän tavaran raivaamiseen mitä itse siivoamiseen. Eteisessä on nyt 10 paria kenkiä (11. pari on miehen jalassa), joista yksi pari on minun, loput miehen.keittiön pöydällä on pino miehen papereita. Sohvan vieressä on miehen sitä sun tätä kamaa. Sohvalla on kasa miehen puhdasta pyykkiä. Samoin ikkunoiden peseminen on tympeää, kun ensin pitää siirtää huonekaluja joka ikkunan edestä. Pyykkihuolto on kylppärissä ja pöly yhdistettynä kosteaan ilmaan junttaa pölyn suunnilleen kiveksi pintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Tuommoset anoppien horinat voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne on juuri niitä muisteloja, että muutaman kerran on siivoutettu vieraalla ja siitä on jäänyt muistikuva, että aina kävi siivooja. Meillä samanlainen horisija. Kyllä me silloin sitä ja tätä ja tuota kun penskat oli pieniä. Eivätkä ole, kyllä ne on sormet verillä jynssänneet kuten muutkin keskiluokkaiset ihmiset.

Paitsi meidän anoppi, joka ei ole rikkaan miehensä takia koskaan tehnyt mitään kotityötä, nuorena eikä vanhana, ja yhä käy mm. siivooja ja oli palkatut lastenhoitajat. Hän ei ymmärrä, että meillä tavallisilla ihmisillä ei ole mahdollista palkata henkilökuntaa. On myös paheksunut liian ahdasta kotiamme jne. Ei mitään käsitystä oikeasta elämästä.

Meillä on jotain 280 neliötä ja talo pysyy helpommin siisitinä kuin entinen 100 neliön asunto. Meillä ei ole enemmän kalusteita kuin ennen, vain samat väljemmin.

Alakerrassa on avokeittiö, ruokailutila ja olohuone yhdessä isossa tilassa, ei ovia eikä nurkkia. Yksi matto, yksi sohva, ruokapöytä ja tuolit sekä kaapisto kirjoille ja tv:lle. Väljää ja valoisaa! Tokassa kerroksessa on makuu- ja työhuoneet sekä vaatehuone ja kylppäri: sänky, lipasto, vuodesohva, työpöytä, kirjakaappi, kaksi mattoa. Yläkerrassa on lasten huoneet ja kylppäri: kaksi sänkyä, kirjoituspöytää, vaatekaappia ja mattoa. 

Siivoan kun jaksan eli korkeintaan kaksi tuntia viikossa. Useimmiten vain imuroin ja pesen kylppärit. Meillä ei oikein koskaan ole sekaista, koska roskat menee heti roskikseen ja pyykit pyykkikoriin.

Laskin että talossa on kahdeksan viherkasvia. Kellarikerros on vähiten järjestyksessä, koska sinne kertyy sekalaista tavaraa, kuten urheiluvälineitä, puutarhatarvikkeita, kausivaatteita, matkalaukkuja ja ties mitä. Raivaus on parhaillaan käynnissä, koska uskon että siisteyden salaisuus on pieni tavaramäärä.

Voi olla, että jonkun makuun meillä on kolkkoa ja tyhjää, mutta itse nautin tilasta. En kestäisi asuntoa, jossa joka kulmalla on huonekasvi tai hyllyn kulma jota varoa. 

Okei huomasin heti, että leuhkin tuossa vähän turhia! Onhan mulla makuuhuoneessa lattialla kori lehdille, joka kerää pölyä ja lapsilla huoneissaan myös ylimäärinen tuoli ja lamppu, joita pitää siivotessa siirrellä. Olohuoneessa on vielä iso kaiutin lattialla ja sohvapöytä, jotka myös pitää siirtää tieltä.

Epäsiistein on toisen lapsen huone, jossa on nurkassa epämääräinen kasa tavaraa. Hän jättää roskia odottelemaan että ehtii  korjaamaan ne pois ja hamstraa turhaa roinaa.

Vierailija kirjoitti:

Onhan isossa talossa ihan luksusta asua. On tilaa reilusti erilaisille toiminnoille, ja ikkunoista erilaiset näkymät ulos ja luontoon. Aurinko paistaa eri aikaan päivästä eri puolelle taloa. Aamulla on mukava herätä aurongonnousuun ja illalla nukahtaa pimeässä. Talossa voi olla jopa erilaisia työtiloja käsitöille ym. harrastuksille, ja sukulaisille ja ystäville on tilaa vierailla ja yöpyä. Helposti sopii isompikin porukka yökylään. Pienessä asunnossa tulee äkkiä ahdasta ja ahdistusta, se on koettu.

Kuulostaa hullulta että tilaa on "toiminnoille" -- Miksei käsitöitä voisi tehdä pienemmässä asunnossa???😂

Tuo ikkunajuttukin oli huvittava, juu "kerrostaloissa ei ole ikkunoita eikä parvekkeita eikä pienemmissä omakotitaloissa ikkunoita lainkaan".. "Luontoa" näkee vain ison talon ikkunoista. Juu me muut asutaan jossain bunkkereissa... Ja sinä varmaan siirryt joka parin tunnin välein huoneesta toiseen, että näet auringonvalon ja "eri luontoa" ikkunoista. Pyörit kuin hyrrä koko päivän huoneesta toiseen 😂

Vieraille on isossa talossa pakko olla tilaa yöpyä, koska ne isot talot ovat aina jossain huitsin nevadassa, sinne ei pääse usein julkisilla vaan on oltava auto, joten autottomat sukulaiset ja ystävät eivät viitsi käydä siellä. Jos käyvät, pakko jäädä yöksi. Se on vähän niin kuin ansa...

Vierailija kirjoitti:

Pienemmässä asunnossa oli jatkuva kaaos ja sotku, kun tavaraa oli kaikkialla eikä millekään ollut tarpeeksi säilytystilaa. Nyt on jättiasunto, jossa reilusti säilytystilaa. Sama määrä kamaa, mutta se on vaan hävinnyt johonkin. On koko ajan ihanan siistiä ja väljää eikä tarvitse enää raivata kamavuoria. Siivoaminen on niin helppoa. En enää ikinä muuta pienen koppiin.

Ymmärräthän että ongelmasi ei ole asunnon koko vaan oma kyvyttömyytesi hillitä ostosvimmaasi ja järjestää tavarasi säilytystiloihin.

"Kuulostaa hullulta että tilaa on "toiminnoille" -- Miksei käsitöitä voisi tehdä pienemmässä asunnossa???😂"

Minä ompelin paljon, kun lapset oli pieniä. Minun ompelupaikka oli keittiön pöytä. Arvaa vaan kuinka monta kertaa päivän aikana jouduin siivoamaan ompelutarvikkeet pois pöydältä, kun sitä tarvittiin muuhun käyttöön? Olisi ollut ihana, jos oli ollut erillinen huone, jossa keskeneräiset työt olisi saanut odottaa rauhassa seuraavaa ompelukertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eläkkeellä joutuu kodin siivouksen ostamaan yksityiseltä siivousyritykseltä. 

Itse käyn kuntosalilla ja yritän pitää lihakset kunnossa jotta pärjään mahdollisimman pitkälle ilman siivousapua.

Siivouksen valitseminen elämäntehtäväksi kuulostaa minusta äärimmäisen tylsältä. Siivoukset ynnä muut olen järjestänyt itselleni helpolla tavalla, joten voin nauttia luonnossa liikkumisesta, vesiliikunnasta sekä ystävien tapaamisesta.

Ongelma ei muuten ole lihaskunto pelkästään, vaan enemmänkin nivelten kunto. Nivelrikolle kukaan ei oikein voi mitään, se on luonnon laki, että keho kuluu.

Joskus lenkillä näkee näitä isoja taloja, oikein kaksi kerrosta, kyllä mietin aina kuka niitä jaksaa siivota. En minä ainakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kotiapulainen 5x viikossa on kyllä luojan lahja. Siivoaa, pesee pyykit ja silittää ne, kokkaa ruoat, leikkaa hedelmät, tekee smoothiet jne. Ihana tulla kotiin kun kaikki valmiina, eikä tarvitse tarvitse työpäivän jälkeen niitä pohtia. Työpäivät tosi venyy 12 tuntisiksi kun työmatkat lisää. Ja kuten arvata jo saattaa, ei asuta Suomessa.

Hienoa, mutta toivottavasti kotiapulainen saa kunnollista palkkaa työstään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuommoset anoppien horinat voi laittaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Ne on juuri niitä muisteloja, että muutaman kerran on siivoutettu vieraalla ja siitä on jäänyt muistikuva, että aina kävi siivooja. Meillä samanlainen horisija. Kyllä me silloin sitä ja tätä ja tuota kun penskat oli pieniä. Eivätkä ole, kyllä ne on sormet verillä jynssänneet kuten muutkin keskiluokkaiset ihmiset.

Paitsi meidän anoppi, joka ei ole rikkaan miehensä takia koskaan tehnyt mitään kotityötä, nuorena eikä vanhana, ja yhä käy mm. siivooja ja oli palkatut lastenhoitajat. Hän ei ymmärrä, että meillä tavallisilla ihmisillä ei ole mahdollista palkata henkilökuntaa. On myös paheksunut liian ahdasta kotiamme jne. Ei mitään käsitystä oikeasta elämästä.

Tämä on myös ikä- ja luokkakysymys. 

Mun lapsuudessa oli ihan tavallista, että ihan tavallisissa alemman keskiluokan perheissäkin oli siivojia ja lastenhoitajia. Ei vain rikkailla siis. Miehet eivät paljon kodinhoitoon tai lastenhoitoon osallistuneet, mutta perheenäidit olivat useimmiten työelämässä, joten kotiapulaisia tarvittiin. Isovanhemmilla oli ollut ihan tavallista että oli kotiapulainen tai kaksi. Vielä 1970-luvulle asti oli näitä maalta tulleita tyttöjä ja naisia, jotka tulivat kaupunkiin "piikomaan". Minun isoäidilläkin, joka sentään oli enimmäkseen vain kotirouvana, oli aina kotiapulaisia.

Kotiapulaisten halpuus ja saatavuus väheni 1970-luvun kuluessa ja sitten alkoi ideologisestikin eri aika, joten meistä lapsista tuli se halpa työvoima, kun meidät piti kasvattaa itsenäisiksi. Kun meillä vanhemmat olivat vielä yhdessä, kotona kävi siivojaa ja lastenhoitaja, mutta kun vanhemmat erosivat ja asuimme työssäkäyvän äidin kanssa, niin meillä lapsilla oli imurointivuorot, kaupankäyntivuorot ja tiskivuorot.

Vierailija kirjoitti:

"Kuulostaa hullulta että tilaa on "toiminnoille" -- Miksei käsitöitä voisi tehdä pienemmässä asunnossa???😂"

Minä ompelin paljon, kun lapset oli pieniä. Minun ompelupaikka oli keittiön pöytä. Arvaa vaan kuinka monta kertaa päivän aikana jouduin siivoamaan ompelutarvikkeet pois pöydältä, kun sitä tarvittiin muuhun käyttöön? Olisi ollut ihana, jos oli ollut erillinen huone, jossa keskeneräiset työt olisi saanut odottaa rauhassa seuraavaa ompelukertaa.

Tämäkin on vain järjestelykysymys. Ompelukonetta ja -tarvikkeita varten oma pyörillä liikkuva tarjoiluvaunutyyppinen ratkaisu. Helppo nostaa ompelukone pöydälle ja takaisin vaunuun, kun lopetat. Tarvikkeet olisivat aina olleet siinä vaunussa. Vaunu siirtää pyörillä helposti jonnekin nurkkaan pois tieltä.

Tai joku pieni klaffipöytä ompeluprojektia varten, jos asunnossa oli joku nurkka, jossa tilaa.

Kyllä porukka on uusavutonta.

 Vaatimustasoa voi laskea asiassa kuin asiassa. Sen myötä saa tilalle jotain muuta arvokasta ja huomaa, että elämä ei olekkaan enää pelkkää suorittamista. 

Vierailija kirjoitti:

150 neliötä ja kotihoito käy kolmesti viikossa. Hän myös pesee meidän pyykit ja yhtenä päivänä valmistaa ruokia. Siskon kanssa palkattiin ja ollaan kovasti niin tykätty.

Oletteko jollain tapaa sairaita tai muuten hoitoavunn tarpeessa, kykenemättömiä selviämään päivittäisistä toimista itsenäisesti? Toivottavasti ette kuitenkaan saa kunnallista kotihoitoa. 

Tätä olen aina ihmetellyt, miksi ihmiset haluavat paljon neliöitä, siivous vie aikaa! Täällä periferiassa ei saa siistijää,rahallakaan, kun työntekijöitä ei vaan ole.

32m ja silti siivoaminen "välttämätön pakko"

Oon tiennyt tuon. Nuorena joku saattaisi ajatella että "iso on hieno", mutta käytäntö tosiaan ratkaisee kaikessa. Liian pienikään asunto ei ole kiva, koska tapaturmariski kasvaa kovien huonekalujen tai lasin kanssa.

Ja taas yksi "rompe" lisää pieniin tiloihin?

Ropottiimuri taloon niin johan helpottaa aika paljon, ikkunoita voi pestä enempi sieltä mistä ulos katselee, samoin pölyn pyyhintä jota ei joka huoneesta tarvitse kokoajan tehdä vaan silloin kun tulee tiloille enempi käyttöä. Asun yksin 150 neliöistä omakotitaloa enkä edes joka viikko isommin siivoa.