Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset välttelevät lääkärissä käyntiä?
21.04.2025 |
Olettaen että kyseessä ei siis ole taloudelliset syyt, vaan ihan vaan että ei mennä sinne lääkäriin vaikka olisi selviä oireita? Onko kyseessä joku pelko että siellä todetaan vakava sairaus? Eikö ole parempi että se todetaan ajoissa kuin liian myöhään? En ymmärrä.
Kommentit (96)
Lääkärille meno on mulle jotenkin TODELLA vaikeaa.
Olen tottunut pienestä asti, että turhista ei valiteta, olen tottunut itkemään itkuni yksin ja kipua, pelkoa tms on jotenkin vaarallista tai häpeällistä näyttää muille.
Mun on oikeasti kauhean vaikeaa kertoa omista negatiivisista asioista muille. Tulee olo että en osaa kertoa tarpeeksi hyvin, toinen ei ota tosissaan, tulen jotenkin naurunalaiseksi tai häpäistyksi.
Menen lääkäriin vain jos on selkeät oireet. Esim angiinasta piti kerran mennä, kun kurkku alkoi turvota umpeen ja kuume lähenteli 40 astetta. Silloinkin yritin parhaani mukaan vaikuttaa reippaalta ja vähätellä kipeyttäni. Lääkäri ei tuntunutkaan ottavan tosissaan, ennenkuin tulehdusarvot näyttivät tulokseksi yli 300.
Jotenkin olen oppinut sellaisen "yksin on pärjättävä ja avun hakeminen on säälittävää" - mentaliteetin, joka on hanurista, mutta en osaa oppia tästä pois.
Olen nytkin kärsinyt eräästä vaivasta yli 10 vuotta, ja oireet pahentuneet koko ajan, mutta pärjään vielä, olen opetellut kaikenlaisia konsteja miten elän tämän kanssa. Lääkitys saattaisi auttaa, mutten kehtaa/uskalla/pysty menemään hakemaan apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärissä käyminen on lähinnä kauheaa, ihmisiä jotka luulevat olevansa jumalia ja vittuilevat vaikka ovat keskinkertaisuuksia lähes kaikki. Ja jos jostain sanoo vastaan niin koston voi odottaa olevan kannassa tekstinä johon ei pysty vaikuttamaan. Paras olisi tiputtaa ensin maantasalle nämä lääkärit. Ensimmöäinen kysymys on jo kuka puhuu totta edes lääkärille ja kuinka moni valehtelee heille ihan sujuvasti?
Soitat lääkäriin ja saat ajan klo 12.00. Istut ja odotat vielä klo 18.00 ja kuuntelet kuinka jokainen hysteerinen äiti vaatii lapselleen heti välittömästi hoitoa ja tutkimuksia kun meidän Jani-petterilla tai maija-liisalla on himan nuhaa
Vierailija kirjoitti:
Lääkäriin siksi, että määrätään Buranaa ja lepoa? Valta osa käynneistä on turhia.
Tämä.
Halvemmaksi tulee mennä peilin eteen ja sanoa, että syö 2 viikkoa buranaa ja tule sitten takaisin jos ei helpota.
2 viikon päästä voi toistaa saman jos oire ei ole helpottanut.
Nimim. 10 vuotta hoidettiin nivelrikkoa buranalla ilman ainoatakaan tutkimusta, koska olin liian nuori ja hoikka nivelrikkopotilaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jotkut ihmiset ovat niin jumalattoman kiinnostuneita muiden ihmisten elämistä ja käyttävät aikaansa tähän juoruiluun?
Yksityiselle menoon ei ole varaa ja TK ssa asioinnissa ärsyttää enimmäkseen selvitä siitä hoitajan kuulustelussa. Sitte jos lääkäriin pääseekin yleensä käsketään syödä Buranaa ja tulla uudestaan puolen vuoden päästä jos ei helpota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- En halua mennä haukuttavaksi kaikista niistä asioista, joissa lääkäri näkee valittamisen aihetta, esimerkiksi jos joku verikoe on 0,1 viitearvon ylä- tai alapuolella, niin heti siitä saa kuulla nillitystä.
- En halua viedä lääkäriaikaa sellaiselta ihmiseltä, jolla on oikea, akuutti ja tärkeä tarve päästä lääkärin vastaanotolle.
- En halua riisuutua vieraan ihmisen nähden enkä pidä siitä, että tuntemattomat ihmiset koskevat minuun.
- Suuri osa niistä asioista, joista lääkäri kyselee, voitaisiin hoitaa täyttämällä joku lomake verkossa.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille meno on mulle jotenkin TODELLA vaikeaa.
Olen tottunut pienestä asti, että turhista ei valiteta, olen tottunut itkemään itkuni yksin ja kipua, pelkoa tms on jotenkin vaarallista tai häpeällistä näyttää muille.
Mun on oikeasti kauhean vaikeaa kertoa omista negatiivisista asioista muille. Tulee olo että en osaa kertoa tarpeeksi hyvin, toinen ei ota tosissaan, tulen jotenkin naurunalaiseksi tai häpäistyksi.
Menen lääkäriin vain jos on selkeät oireet. Esim angiinasta piti kerran mennä, kun kurkku alkoi turvota umpeen ja kuume lähenteli 40 astetta. Silloinkin yritin parhaani mukaan vaikuttaa reippaalta ja vähätellä kipeyttäni. Lääkäri ei tuntunutkaan ottavan tosissaan, ennenkuin tulehdusarvot näyttivät tulokseksi yli 300.
Jotenkin olen oppinut sellaisen "yksin on pärjättävä ja avun hakeminen on säälittävää" - mentaliteetin, joka on hanurista, mutta en osaa oppia tästä pois.
Olen ny
Minulla tämä sama ja minäkin olen super-reipas, vaikka olisin kuinka sairas eikä minua oteta vakavasti. Esim. jalkamurtumassa lähetettiin kotiin ilman hoitoa päivystyksestä ja röntgenlääkäri soitti seuraavana päivänä perään että kyllä se on murtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkärit suututtavat potilaat usein, varsinkin jos on vaivoja, joita on hankala hoitaa, niin ei selitetä kunnolla, että mistä on kyse ja miksi ei voi saada hoitoa. Sitten potilas ei mene enää mihinkään lääkäriin. Tunnen monia tämmöisiä, vaivana suolisto, liikuntaelimistö, Lymen tauti...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se ei ole välttelyä vaan se vain näyttää siltä kun on itse tottunut juoksemaan joka pienimmästä asiasta lääkärillä?
Osaan ottaa Buranaa kipuun ja ostaa yskänlääkettä ilman lääkäriäkin.
Ja osaa myös korjata niska- ja hartiaseudun kipuja liikunnalla, ja muutenkin elintavoilla. Ei joka oireen takia tarvitse lääkäriin heti rynniä vaan käyttää ihan sitä omaa järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
- En halua mennä haukuttavaksi kaikista niistä asioista, joissa lääkäri näkee valittamisen aihetta, esimerkiksi jos joku verikoe on 0,1 viitearvon ylä- tai alapuolella, niin heti siitä saa kuulla nillitystä.
- En halua viedä lääkäriaikaa sellaiselta ihmiseltä, jolla on oikea, akuutti ja tärkeä tarve päästä lääkärin vastaanotolle.
- En halua riisuutua vieraan ihmisen nähden enkä pidä siitä, että tuntemattomat ihmiset koskevat minuun.
- Suuri osa niistä asioista, joista lääkäri kyselee, voitaisiin hoitaa täyttämällä joku lomake verkossa.
Samat. Ja se mihin olisi pitänyt kiinnittää,huomiota (anemia) jätettiin käsittelemättä.
Vierailija kirjoitti:
Koska lääkärin haukkuminen ahdistaa.
Lisäksi ne kammottava löydökset.
On parempi elää epätietoisuudessa.
Onko oikeasti parempi elää epätietoisuudessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liikaa vaivaa. Jos ei ole jotain todella akuuttia, esim. hirveä pissatulehdus ja pakko saada antibiootit ihan just nyt, ei pääse päivystykseen. Ajan saa ehkä viikon päähän. Sitten pitää järjestellä töihin sijainen, kirjoittaa hänelle ohjeet, anoa palkatonta vapaata (palkan saa vain päivystysajasta). Lääkärissä käymiseen pitää varata ainakin kaksi tuntia, koska tunti menee matkoihin ja parkkipaikan etsimiseen ja tunti odotteluun, kun ei kuitenkaan pääse silloin kun aika on. Jos vielä pitää mennä jonottamaan labraan, menee helposti kolmaskin tunti.
Hyvässä lykyssä menetän palkasta satoja euroja, ja sitten voi olla, että en ehdikään viedä lasta harrastukseen koulun jälkeen jne. Koko päivä menee persiilleen lääkärikäynnin takia. Puolisolla lääkärissä käyminen on aina palkallista työajalla, mutta toista se on meillä kunnallisilla työntekijöillä. Työterveyshoitokin on siis terveydenhoitoa, sieltä ei sairastuessa saa muuta apua kuin jumppaohjeita.
En siis viitsi nähdä vaivaa. Jos en tarvitse antibiootteja, en mene lääkäriin.
Vierailija kirjoitti:
Lääkärille meno on mulle jotenkin TODELLA vaikeaa.
Olen tottunut pienestä asti, että turhista ei valiteta, olen tottunut itkemään itkuni yksin ja kipua, pelkoa tms on jotenkin vaarallista tai häpeällistä näyttää muille.
Mun on oikeasti kauhean vaikeaa kertoa omista negatiivisista asioista muille. Tulee olo että en osaa kertoa tarpeeksi hyvin, toinen ei ota tosissaan, tulen jotenkin naurunalaiseksi tai häpäistyksi.
Menen lääkäriin vain jos on selkeät oireet. Esim angiinasta piti kerran mennä, kun kurkku alkoi turvota umpeen ja kuume lähenteli 40 astetta. Silloinkin yritin parhaani mukaan vaikuttaa reippaalta ja vähätellä kipeyttäni. Lääkäri ei tuntunutkaan ottavan tosissaan, ennenkuin tulehdusarvot näyttivät tulokseksi yli 300.
Jotenkin olen oppinut sellaisen "yksin on pärjättävä ja avun hakeminen on säälittävää" - mentaliteetin, joka on hanurista, mutta en osaa oppia tästä pois.
Olen ny
Lopeta hyvä ihminen tuo menneessä piehtaroiminen, oman itsesi vuoksi. Sinulla on yhtä lailla oikeus saada apua ja tulla kuulluksi. Avun hakeminen ei osoita heikkoutta, vaan kertoo siitä että välität itsestäsi.
Koska kaikkeen on aina syynä ylipaino ja väärä päivärytmi. Teen paljon töitä, mutta väärään aikaan. Syön hyviä asioita, mutta liikaa. Nämä ovat siis faktoja kyllä, mutta estävät oikeiden vaivojen syiden selvittämisen tehokkaasti.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Lääkäriin mennään vasta sitte, ku on pää kainalos 😎
Sä trolli et ole yhtään hauska!
Olen alkanut inhoaan myös työterveys tarkastuksia. Hoitaja valittaa alkoholin käytöstä. Vaikka en ole enää vuosiin juonut kuin saunakaljat lauantaisin eli 3-4 tölkkiä. Lääkäri taas haluaa tutkia aina eturauhasen. Tämä alkoi 40- vuotiaana.
Julkinen juoksuttaa ja odotuttaa. Saman saisi yksityisellä suoraan keskustassa. Se turhauttaa. En tarkoita turhia tutkimuksia. Julkinen on tavoittamaton digitaalinen usein kaukana. Osa nalkuttaa tai tuohtuu. Jos joku toimii niin kiva.
Alue: Aihe vapaa
Koska siellä hoidetaan oireita, ei juuri syitä.