Joka kerta sama nolous sukulaisia tavatessa

Älä seuraavalla kerralla muistuta heitä näistä asioista. Ehkä sen puolison puuttumisen voi vielä kertoa, mutta miksi kertoisit heille palkastasi tai asuntosi koosta? Senkun myöntelet mukana ja kyselet heidän kuulumisiaan. 

Siis joka kerta tavatessanne selvitätte tulonne ja asuntojenne sijainnin ja kunnon, varmistatte neliöiden määrän jne. ja sitten vanhukset kauhistelevat?

Entä jos seuraavalla kerralla rupattelisit kevään tulosta ja ensimmäisistä peipoista? Suvun vanhukset eivät kysele verotietoja, heidän ikäpolvelleen suora puhe rahasta oli rahvaanomaista eikä heille merkitse mitään, asutko Peiponpolulla vai Mannerheimintiellä, jos muistat kertoa, että se papan sodasta tuliaisiksi saama puurasia on yhä tallessa.

Mä välillä vaan myötäilen just kun en jaksa sitä taivastelua, sit vaihdan puheenaihetta. Simppeliä

Vierailija kirjoitti:

Älä seuraavalla kerralla muistuta heitä näistä asioista. Ehkä sen puolison puuttumisen voi vielä kertoa, mutta miksi kertoisit heille palkastasi tai asuntosi koosta? Senkun myöntelet mukana ja kyselet heidän kuulumisiaan. 

En tietenkään oma-aloitteisesti muistutakaan, mutta he ottavat ne teemat aina esille, se on jokin semidementikon päähänpinttymä. Heillä ei ole mitään omia uusia kuulumisia, ovat jo osittain edunvalvonnanalaisiakin ja joka kerta toistavat samat vanhat jutut. Se että omat elämän epäonnistumiseni läpikäydään joka kerta läpi uudelleen ja uudelleen ja sellaisella kauhistuneella sävyllä, melko hienosti korostaa looseriuttani.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Siis joka kerta tavatessanne selvitätte tulonne ja asuntojenne sijainnin ja kunnon, varmistatte neliöiden määrän jne. ja sitten vanhukset kauhistelevat?

Entä jos seuraavalla kerralla rupattelisit kevään tulosta ja ensimmäisistä peipoista? Suvun vanhukset eivät kysele verotietoja, heidän ikäpolvelleen suora puhe rahasta oli rahvaanomaista eikä heille merkitse mitään, asutko Peiponpolulla vai Mannerheimintiellä, jos muistat kertoa, että se papan sodasta tuliaisiksi saama puurasia on yhä tallessa.

Juuri noin, he ovat aina olleet vähän leuhkia ja itseäänkorostavia ja nyt dementian tullessa eivät juuri muusta kiinnostuneita kuin rahasta ja menestyksestä. Kuulostaa muuten aika oudolta näin aukikirjoitettuna, nyt sen huomaan.

Ap

Teillä on todella outoja sukukokouksia.

Jokaisessa suvussa on muistisairaita vanhuksia, enkä ole kenenkään muun kuullut joutuvan selittelemään tuollaisia.

Kysele sinä niiltä muilta heidän asioita, omista asioista sanot vain jotain ylimalkaista. Kokemukseni mukaan joka ihmisen lempipuheenaihe on hän itse. Teeskentele kiinnostunutta heidän voinnistaan ja terveyksistään ja käsitöistään ja purkkikukkasistaan ja kuuntele kiinnostuneen näköisenä tarinat etäisistä sukulaisista joita et muista olevan olemassakaan. Pitävät sinua älykkäänä ja viehättävänä keskustelijana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis joka kerta tavatessanne selvitätte tulonne ja asuntojenne sijainnin ja kunnon, varmistatte neliöiden määrän jne. ja sitten vanhukset kauhistelevat?

Entä jos seuraavalla kerralla rupattelisit kevään tulosta ja ensimmäisistä peipoista? Suvun vanhukset eivät kysele verotietoja, heidän ikäpolvelleen suora puhe rahasta oli rahvaanomaista eikä heille merkitse mitään, asutko Peiponpolulla vai Mannerheimintiellä, jos muistat kertoa, että se papan sodasta tuliaisiksi saama puurasia on yhä tallessa.

Juuri noin, he ovat aina olleet vähän leuhkia ja itseäänkorostavia ja nyt dementian tullessa eivät juuri muusta kiinnostuneita kuin rahasta ja menestyksestä. Kuulostaa muuten aika oudolta näin aukikirjoitettuna, nyt sen huomaan.

Ap

Ihan ensimmäistä kertaa törmään tällaiseen ja olen tehnyt dementikkojen sekä perheidensä kanssa töitä yli 20 vuotta. Monelle kun on yllätys, että dementikot eivät puhu asioista, joita eivät ymmärrä ja raha menettää melko varhaisessa vaiheessa merkityksensä. Kun ei oikein oivalla, paljonko on paljon, niin siitä on hiljaa.