Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äitini mielestä nainen ei voi ajaa autoa
20.04.2025 |
Äidilläni itsellään ei ole korttia ja hän tuntuu pitävän kirjaa siitä kenellä naisella on kortti ja kenellä ei. Ja sitten kun joku noista kortittomista ajaa kortin, hän tulee ilmoittamaan minulle hyvin katkeraan äänensävyyn, että nyt tuokin meni sitten ajamaan ajokortin, höh! Äitini kyllä itsekin haluais kortin mutta äitini veli ja isäni on tyrmännyt toiveen.
Teininä tuo sama asenne tarttui myös minuun ja olin suorastaan kateellinen niille naispuolisille ikätovereille, jotka sai ajokortin, mutta pääsin siitä ajatuksesta eroon. Itselläni ei ole vielä ajokorttia, mutta koitan säästää rahaa siihen. Mun vanhemmat ei sitä maksa, koska eivät halua minun ajavan ajokorttia. Silloin kun olin teini, käytiin monet riidat aiheesta ajokortti. Autot ovat heidän mielestään liian vaarallisia vempaimia, että yrittävät näköjään ylisuojella minua siltäkin. He myös ylisuojelevat minua liian monilta asioilta.
Uskallan sanoa, että olen sen verran tarkka turvallisuudesta, etten varmasti aja ojaan kovin helposti. Tuntuu että mun vanhemmat ovat ainoat, jotka ajattelevat näin kummallisesti. Tuntuu, että kaikille muille omat vanhemmat ovat opettaneet ajamista ja/tai maksaneet autokoulun ja pitäneet ajokorttia tärkeänä prioriteettina elämässä.
Sinänsä kortittomuus ei ole minulle ongelma tällä hetkellä, sillä asun sen verran pienessä kaupungissa, että tärkeitä asioita pääsee hoitamaan pyörällä ja jalkaisin. Olen myöskin opiskelija ja autoon menisi niin paljon rahaa. Mutta asun tuossa pienessä kaupungissa vain opintojen ajan ja muutan sitten muualle. Myös unelmieni suhteen äitini ei ole kannustanut, vaan suorastaan vihastunut, jos olen hakenut johonkin kouluun ja kertonut haaveistani. Molemmat vanhempani olisi halunnut pitää minut mieluummin nurkissaan koko loppuelämän kuin päästäneet minut tuonne pahaan maailmaan kuolemaan. Mutta itse mielelläni lähdin tuonne pahaan maailmaan oppimaan uusia asioita, pakoon vanhempien ainaista ylisuojelua. Ei pää kestä tällaista erakoitumista.
Kommentit (10)
Vierailija kirjoitti:
Jos tämä on totta, niin äitisi on kyllä kaikinpuolin outo ja omalaatuinen. Ymmärtäisin jos 1920 luvulla syntynyt mummoni olisi sitä mieltä, että ajokortti on naisille turha tai että kuuntelisi asiassa miestään tai veljeään!
Minun 1920-luvulla syntynyt anoppini harmitteli koko ikänsä sitä, että ei ollut hankkinut ajokorttia. Pihassa oli aina ollut autoja, mutta hänen piti hankkia kuljettaja kun itse ei voinut ajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit rahat ajokorttiin ja ajat sen. Minun vanhempieni mielestä olin 18v liian lapsellinen ajamaan autoa, joten säästin kesätöistä rahat ja ilmoitin itseni autokouluun. Pitää aina olla omaa rahaa, ettei tarvitse olla toisten mielipiteistä riippuvainen.
Mä pidän kirjaa kuka saa munaa. Kaikki ne joilla on maha pystyssä. Sit mä oon höh.
Miehillä, jotka eivät ole käyneet armeijaa, siitä usein muodostuu jonkinlainen dilemma.
Samoin vaikuttaa olevan teillä tuon ajokorttiasian suhteen.
Koittakaa antaa sen olla ja yksinkertaisesti keskittyä muihin asioihin elämässä.
Autolla ajeleminen on iso osa joidenkin elämäntapaa. Kuljetellaan asioita ja ihmisiä ja päristellään ympäriinsä. Elämänlaatuun ei mielestäni vaikuta, se on oman pään sisällä.
Itse en ole tekemisissä vanhempieni kanssa enää ollenkaan. Huonoa käytöstä on lapsena pakko sietää, vanhempana välttelevästi, mutta yleensä sillä on tapana vain pahentua vanhempien ikääntyessä. Omien lasten kohdalla sillä voi olla todella tuhoisiakin seurauksia. Olen katsonut itseni ja heidän kannalta turvalliemmaksi olla olematta tekemisissä. Vihamieliset ja katkerat asenteet eivät vaan kuulu elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan taustalla jokin onnettomuus josta jäänyt trauma?
Mun isovanhemmat olivat syntyneet v. 1906-1918 ja kaikki 4 ajoivat (korttiakaan ei aluksi tarvinnut!). Kaikki edellisen polven väki eli mun vanhemmat, tädit, sedät on ajaneet kortit heti. Samoin minä, siskoni ja kaikki serkut. Meille ajokortti ja ajotaito on kansalaistaito, joka hankitaan ilman muuta.
Äidilläni oli ajokortti jo vuonna 1959 kun minä synnyin. Perheessä naureskeltiin että kun silloin ei ollut lapsille turvaistuimia (eikä turvavöitä käyttänyt kukaan), hän oli tehnyt äkkijarrutuksen ja minä olin vauvana pudonnut etupenkiltä lattialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitini taas hoki koki teini-ikäni, että ajokortti on suorastaan sivistyksen mittari ja sellainen on jokaisen äärettömän tärkeää ajaa. Hän itsekin ajoi ja ajaa yhä päivittäin autoa.
Hän on 40-luvulla syntynyt.
Niinpä mäkin ajoin ajokortin heti 18-vuotiaana ja olen todennut että ajokortti ja auton omistaminen helpottavat ja nopeuttavat arkielämää todella paljon.
Menin autokouluun heti 18-vuotiaana tyttönä. Minulla on kuorma-autokortti. Se oli ihan normaalia pikkukaupungissa kaikille. Mutta Helsingissä syntynyt oma tyttäreni ei halunnut ajokorttia.
Alue: Aihe vapaa
Jos tämä on totta, niin äitisi on kyllä kaikinpuolin outo ja omalaatuinen. Ymmärtäisin jos 1920 luvulla syntynyt mummoni olisi sitä mieltä, että ajokortti on naisille turha tai että kuuntelisi asiassa miestään tai veljeään!