Painajaiset raskaana olemisesta - yhden lapsen äiti

Tätäkö se on sitten koko hedelmällisen ajan loppuun asti? Herään yöllä tuskan hiestä märkänä, kun unessa selviää että olenkin raskaana ja raskaus on niin pitkällä ettei voi enää keskeyttää. Minulla on yksi lapsi - äärettömän rakas. Mutta jo odotusaikana ja varsinkin synnytyksen jälkeen kävi kyllä selväksi ettei enää koskaan tätä mulle. Synnytys oli traumaattinen (syöksysynnytys, ainoa "kivunlievitys" ilokaasu ja yli 4 kg lapsi). Nyt on e-pillerit käytössä ja täytyy vain toivoa että ei käy vahinkoa. Ikää "vasta" 28, joten sterilisaatiosta on turha edes haaveilla, kuulemma 30 ikävuodenkin jälkeen siihen suhtaudutaan nihkeästi. Lähinnä v*tuttaa kun asenne tuppaa olemaan se että "kyllä sun mieles vielä muuttuu ja haluat lauman lapsia". Voin kertoa tuntevani itseäni sen verran että ei muuten mieli muutu. Onko muilla vastaavia kokemuksia?