Kannattaako väljähtäneestä suhteesta suosiolla vaan erota?

No jotain kannattaa tehdä. Joko yrittää yhdessä elvyttää suhdetta (jos molemmilla siihen yritykseen on halua) tai sitten lopettaa kituva suhde. Huonoin vaihtoehto on jäädä siihen limboon tekemättä mitään. 

Ei ole pakko olla suhteessa jos ei halua

Usein käy niin, että sitä "väljähtynyttä" suhdetta oppii arvostamaan vasta eron jälkeen, mutta sitten onkin liian myöhäistä.

Jos ei mitään dramaattista tosiaan ole tapahtunut ja suhde on aiemmin tuntunut hyvältä, niin ehdottomasti koettaisin palauttaa sitä entiselleen. Todennäköisesti olotilasi ei edes liity suhteeseen vaan johonkin omaan käsittelemättömään asiaasi.

Voiko olla niinkin, että oma elämäsi on väljähtynyt ei välttis ainoastaan parisuhde?

Jos kyseessä panosuhde niin ei mitään väliä mihinkään suuntaan.

Jos kyseesä avioliitto niin sen ei ole tarkoituskaan perustua mihinkään huumaaviin tunteisiin läpi elämän. Tässä tapauksessa löydät kyllä sisältöä elämääsi muualtakin, kuin panemisesta ja panotunteista. 

Mitä itse olet tehnyt suhteen aktivoimiseksi ?

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä panosuhde niin ei mitään väliä mihinkään suuntaan.

Jos kyseesä avioliitto niin sen ei ole tarkoituskaan perustua mihinkään huumaaviin tunteisiin läpi elämän. Tässä tapauksessa löydät kyllä sisältöä elämääsi muualtakin, kuin panemisesta ja panotunteista. 

Eli avioliitossa ei tarvitsekaan olla mitään intohimoa? 

Onko ap teidän suhde tasa-arvoinen ja arjen asiat ja vastuut hoidetaan yhdessä? Onko teillä joskus ollut hauskaa yhdesä? Onko teillä samanlaisia kiinnostuksen kohteita?

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olet tehnyt suhteen aktivoimiseksi ?

Mitä tarkoittaa suhteen aktivointi? 

Samaa pohdin melkein 30 vuoden avioliiton jälkeen. Viidenkympin kriisi/ tyhjän pesän syndrooma  iski yllättävän pahasti.

Ihan normaalia että pitkä suhde muuttuu ajan myötä. Monissa maissa, esim. Japani, avioliiton ei edes odoteta olevan intohimoinen vaan ihan muut asiat painavat enemmän.

No enpä tiedä. Mikä sitten olisi vaihtoehto? Uutta hyvää suhdetta voi olla todella vaikeaa löytää siinä viiskymppisenä. Sen ikäiset miehet valitettavasti haikailee nuoremmista ja itse en ainakaan tän ikäisenä lähde yli 60 v kelkkaan. Siinä pääsee nopeasti omaishoitajaksi. 

 

Kannattaa miettiä mitä siltä erolta haluaa. Jos toisen naama tympii päivästä toiseen ja ei ole mitään yhteistä, niin eihän siinäkään kannata kärvistellä. Se yksin eläminenkin voi olla tylsää, tai huomaa kaipaavansa toista ihmistä elämäänsä. Ei ole oikeen helppoa ratkaisua.

Ei kannata, miehet ei halua 50v enää sitoutua ja sarja deittailevat naisia. Voi olla vaikeuksia löytää uutta suhdetta. Lisäksi yksin menee rahaa enemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä itse olet tehnyt suhteen aktivoimiseksi ?

Mitä tarkoittaa suhteen aktivointi? 

Miettinyt mikä on väljähtynyt, sinä, puoliso vai molemmat ? Seksi vai muu yhdessäolo ?

Vierailija kirjoitti:

Ihan normaalia että pitkä suhde muuttuu ajan myötä. Monissa maissa, esim. Japani, avioliiton ei edes odoteta olevan intohimoinen vaan ihan muut asiat painavat enemmän.

Jos perheessä on alaikäisiä lapsia, tilanne ei ainakaan helpotu eroamalla, ei omalta eikä lasten kannalta. Elämä ei suinkaan ole jatkuvaa alkuhuumaa eikä ilman vastoinkäymisiä. Jos ei ole keskusteluyhteyttä, tilanne on hankala.

Tuo on ihan puppua etteikö normaalikuntoinen viisikymppinen löytyisi ikäistään tai nuorempaakin miestä. Se on vain pelottelua ettei naiset eroaisi keski-ikääntyneistä miehistään.

Yksinjäämistä ei kannata pelätä, mutta sitä kannattaa miettiä johtuuko väljähtynyt ja tylsä olo tosiaan suhteesta. Moni tekee sen virheen, että kuvittelee näin olevan ja yllätys onkin suuri kun vapauden tai uuden suhteen alkuhuuman jälkeen olo ei olekaan parantunut. Kyseessä onkin sisäiset asiat joita ei voi ulkoisilla asioilla muuttaa kuin hetkellisesti. Tyhjyys palaa kunnes se käsitellään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä panosuhde niin ei mitään väliä mihinkään suuntaan.

Jos kyseesä avioliitto niin sen ei ole tarkoituskaan perustua mihinkään huumaaviin tunteisiin läpi elämän. Tässä tapauksessa löydät kyllä sisältöä elämääsi muualtakin, kuin panemisesta ja panotunteista. 

Eli avioliitossa ei tarvitsekaan olla mitään intohimoa? 

Olen eri, mut ei kai tätäkään tarkoitettu. Vaan sitä, että elinikäinen avioliitto perustuu muuhun kuin jatkuvaan intohimoon. 

Pitkissä liitoissa fiilikset ehtii aaltoilla, eli välillä seksiäkin vähemmän, sitten taas enemmän. Intohimokin tulee uudelleen, jos edes minimikommunikaatiota pidetään yllä ja muuten asiat suhteessa hyvin. Suhteen eteen tehtävä työ on juuri sitä, ettei eroa heti kun tuntuu väljähtyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Samaa pohdin melkein 30 vuoden avioliiton jälkeen. Viidenkympin kriisi/ tyhjän pesän syndrooma  iski yllättävän pahasti.

Totta että elämään pitää aika ajoin etsiä uutta sisältöä, vaikka just kun lapset lentää pesästä. Onneksi muutakin sisältöä voi löytyä kuin uusi kumppani. Harrastus yksin tai puolison kanssa, tai vaikka vapaaehtoistoimintaa?

Tahdon asia, olla hylkäämättä toista oman kriisin vuoksi <3 

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata, miehet ei halua 50v enää sitoutua ja sarja deittailevat naisia. Voi olla vaikeuksia löytää uutta suhdetta. Lisäksi yksin menee rahaa enemmän

Miksi pitäisi löytää uusi suhde?

Luultavasti kannattaa. Jos asia nyt hieman mietityttää, se mietityttää vuosien saatossa aina vaan ja enemmän. Lopulta alat katkeroitua kun tajuat menettäneesi vuosia ja vuosikymmeniä aikaa jona olisit voinut elää enemmän mieleistäsi elämää, joko ilman parisuhteen rajoitteita tai ihanassa rakkaussuhteessa tms.