Mikä tällaisen käytöksen selittää?

Esim. kaksisuuntainen mielialahäiriö? Vauhtivaiheessa aktiivinen ja seurallinen olotila, ulospäinsuuntautunut, energiaa riittää. Sit pudotuksen tullessa masennus saa eristäytymään ja vetäytymään. Näin ainakin itsellä.

Ihmisillä on erilaisia sosiaalisia tarpeita. Jotkut vetää herneen nenään jos niille ei päivittäin olla vastaamassa, toisia nähdään muutaman kerran vuoteen.

Olisiko välillä niin paljon muuta tekemistä, että viestittely kavereiden kanssa jää vähemmälle? Ei yksinkertaisesti ehdi keskittymään pikkuasioihin.

Onko vaativa työ tai perhetilanne? Itselläni on ajoittain voimat ihan lopussa (lapsen krooninen sairaus).

Mulla on samanlainen ystävä. En ole paljon tekemisissä, kun puheet ja suunnitelmat eivät kohtaa todellisuuden kanssa.

Ai millaisen?

Oliko tarkoitus tehdä klikkiotsikko?

Hulluus. Olen pahoillani.

Se mitä olen nähnyt ja kuullut ei kyllä kerro vastaavasta käytöksestä muita kohtaan. Mutta ehkäpä otan vinkistä vaarin ja annan kyseisen ihmisen ns olla, jätän pois omasta piiristäni, säästääkseni itseäni. Asia vain ihmetyttää ja surettaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Se mitä olen nähnyt ja kuullut ei kyllä kerro vastaavasta käytöksestä muita kohtaan. Mutta ehkäpä otan vinkistä vaarin ja annan kyseisen ihmisen ns olla, jätän pois omasta piiristäni, säästääkseni itseäni. Asia vain ihmetyttää ja surettaa.

Ap

Voi jestas. Taitaa olla ainoa ihmissuhteesi. On ihan normaalia ettei kavereiden kanssa olla jatkuvassa tiiviissä yhteydenpidossa.

Trolololoo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se mitä olen nähnyt ja kuullut ei kyllä kerro vastaavasta käytöksestä muita kohtaan. Mutta ehkäpä otan vinkistä vaarin ja annan kyseisen ihmisen ns olla, jätän pois omasta piiristäni, säästääkseni itseäni. Asia vain ihmetyttää ja surettaa.

Ap

Voi jestas. Taitaa olla ainoa ihmissuhteesi. On ihan normaalia ettei kavereiden kanssa olla jatkuvassa tiiviissä yhteydenpidossa.

Paitsi jos ollaan ja sitten ei ollakaan. Se oli aloitukseni pointti.

Ap

Ehkä sun ap kannattaisi miettiä asiaa siltä näkökulmalta, miksi haluat toisen olevan sellainen kun itse halut. Ota hänet vastaan sellaisena ystävänä, välillä olette enemmän tekemisissä ja sitten taas välillä vähemmän. Hänellä on muutakin elämää, älä roiku hänessä vaan etsi sinäkin muita ystäviä ja tekemistä. Kukaan ei ole täydellinen eikä meidän tarvitse elää niin kuin muut haluaa, vaikka se joskus tuntuisikin vähän ikävältä.

Aikuisen on hyvä olla sillä lailla itsenäinen, ettei ole riippuvainen muiden käytöksestä ja yhteydenpidosta.

Tuo ihminen on laisensa.

Jos pidät hänen seurastaan, seukatkaa silloin, kun hän pystyy (emme tiedä, mikä on hänen käytöksensä syy).

Tai jätä taaksesi, jos ahdistaa liikaa.

Paras silti olla neutraali ja olla välittämättä liikoja. Mitään välirikkonäytöksiä ei kannata järjestää.

Puhutaanko samasta Krnsta? Älä sano mikä paikkakunta tietenkään mutta onko Suomen idässä lännessä etelässä vai pohjoisessa?

Nykyään ihmisillä on niin hirveästi kaikkia persoonallisuuden ongelmia, että todennäköisesti joku näistä.

Ehkä hän innostuu joskus sun kanssa olemisesta ja kommunikoinnista ja hetken päästä joku muu asia vie mielenkiinnon. Olisiko jotenkin adhd tai vain sisäisedti levoton sielu joka kyllästyy helposti ja etsii jotain uutta, ehkä sitten taas palaa sun kanssa pitämään yhteyttä.

Voin kuvitella että kysymyksestä päätellen olet aika nuori, kannattaa opetella myös siihen että me kaikki olemme erilaisia. Ei ditä kannata jäädä ihmettelemään kun kaikki eivät toimi niin kuin sinun moraalikäsitys määrityää. Ota hänet omanlaisena ystävämä ja joku muu on sitten taas toisenlainen tai ehkä enemmän toimii kuten sinä haluat.

Elämäntilanteita on erilaisia, kaikille ei aina voimat riitä. Ole Ap onnellinen, että sinulla on ystäviä.

Mitä ihmettä? Tietenkin on taukoja viestittelyssä. Mihin sinä kavereitasi tarvitset koko ajan?

Tämä Kristiina on kuin minä. Minulla on paljon ystäviä, joten huomioin heitä yksi kerrallaan ja sitten pidän taukoa, kun on toisen ystävän vuoro. En minä heidän kanssaan naimisissa ole. On perhe, joka saa täysiaikaisen huomioni, luonnollisesti.