Jokainen kaipaa kosketusta
Luin tuon otsikon jostain ja aloin miettiä, että kaipaanko itse? Ja pakko todeta, että en kaipaa! Olen eronnut yli 10 vuotta sitten, lapsista enää nuorin asuu kotona. En ole koskaan ollut ns. halailija-tyyppiä, pikemminkin päinvastoin, se on minusta vähän kiusallista. Lapsia halaan toisinaan, mutta en mielelläni ystäviä, sukulaisia ym. Naimisissa ollessani tietenkin oli läheisyyttä miehen kanssa ja lapsia sylittelin ja halailin paljon, mutta heidän kasvettuaan se on jäänyt vähemmälle. En myöskään tykkää lähekkäin nukkumisesta, haluan tilaa ympärilleni ja lusikassa nukkuminen olisi ihan painajaista! Olenko siis joku kummajainen, kun tykkään olla yksin niin henkisesti kuin fyysisestikin?
Kommentit (13)
Pidin siitä kun mieheni hieroi jalkojani, heitin ne vaan sohvalla hänen syliin ja hän alkoi niitä hieromaan ilman mitään pyytelyä.
Sama täällä. Ihan tyrkytykseltä kuulostaa, tuon perään jo oikein odottaa jotain hieronta/seksipalvelujen mainontaa.
Niin räikeältä alkaa tämä kosketuspakkomielle tuntua - etenkin kun sen rinnalla kiljutaan ahdistelusta, kopeloinnista ja muusta turvatilaa vaativasta käytöksestä. Eli tuttu kylmää kuumaa- taktiikkaa, että päät saataisiin pyörälle.
Kaipaan laadukkaita rehellisiä ihmissuhteita, kosketusta en itsessän osaa kaivata vaikka tiedän sen olevan myös mukavaa läheisessä suhteessa. Miksi se pitää irrottaa persoonattomaksi vahän kuten seksillekin nykyään tehdään?
KIelellä voi tehokkaasti tuottaa vieraantuneisuutta ja sitä häikäilemättömästi myös tehdään.
Minulla sama juttu, pitkä suhde takana ja jo vuosia olen ollut yksin. En kaipaa minkäänlaista läheisyyttä, en välittänyt siitä suhteessanikaan ja se olikin ehkä syy eroon, vaikkakin mieheni oli samanlainen.
En ole koskaan kaivannut enkä kaipaa edelleenkään.
Vähän mennyt maku tuon kosketuksen kaipaamisesta kun ihmiset halutaan esittää niin idioottimaisessa valossa nykyään. Ihmisvihamielisessä valossa. Kuin tuokin lause olisi muuttunut pilkalliseksi.
Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista...
Minä kaipaan, mutta en saa. Se on surullista.
Eräs ystäväni sanoi samoin kuin ap. Samalla hän paijasi koiraansa aamusta iltaan, hali, silitteli, lässytti, rapsutti. Kumpiko kosketusta tarvitsi, koira vai hän? Sitten tuli unelmiensa mies eteen 40v korvilla. Totesi, hän on ollut aina väärässä. Mikään ei ole parempaa kuin läheisyys ja kosketus. Sitten tuli lapsia ja hekin saivat osansa.
En minäkään kaipaa. Koen lääppimisen ikäväksi. Erityisesti inhottaa jos joku koskee jalkateriin. Valitettavasti mieheni on kuin simpanssi, jota pitäisi kokoajan olla nyppimässä, hieromassa ja hankaamassa. Itse haluan olla rauhassa ja vapaasti.
Kun nainen ilmaisee kaipaavansa kosketusta se on surullista,haikeaa, ikävää..
Kun mies ilmaisee kaipaavansa kosketusta se on säälittävää, pervoa, naisenalistamista...
Vierailija wrote:
Kun nainen ilmaisee kaipaavansa kosketusta se on surullista,haikeaa, ikävää..
Kun mies ilmaisee kaipaavansa kosketusta se on säälittävää, pervoa, naisenalistamista...
Onkohan ihan noin.
Jos mies ilmaisee itseään muulla kuin p-llua tekis mieli -puheella, niin yleensä siitä ollaan naisten kesken vain ilahtuneita.
Kaipaat kosketusta oikealta henkilöltä?
Kaipaan brasilialaisen shemalen kosketusta 😋😛