HUHTImasut kohti viikonloppua, PE-pino
Huomenta vaan kaikille! Hyvin nukuttujen viikkojen jälkeen alkaa näköjään taas yöheräily, olen ollut jo pari tuntia hereillä ja päätin aloittaa tänne perjantaipinon.
Kiva, että huhtimasujen pinot ovat nykyään niin pitkiä. Mukavaa ja piristävää lukea kaikkien kirjoituksia!
Pocahontas: Olen todella pahoillani puolestasi! Kuulostaa hyvin surulliselta. Toivottavasti asiaan löytyy pidemmällä aikavälillä selkeästi joku ratkaisu (mihin suuntaan se sitten onkaan). Itse uskon siihen, että ongelmista on mahdollista päästä uuteen alkuun, mutta se kyllä edellyttäisi tosi kovia, selkeitä päätöksiä mieheltäsi. Koita jaksaa ja kirjoittele ihmeessä tänne palstalle fiiliksistäsi!
Omasta navasta: Tämä viikko on ollut selkeästi vedenjakaja. Raskaus on muuttunut loppuajan raskaudeksi siinä mielessä, että helppo, hyvä vointi vaikuttaa olevan nyt takana ja " kärvistely" edessä. Itse asiassa vaivoja ei edes juurikaan ole (ei liitoskipuja, närästystä tms.), mutta iso vatsa, " norsumainen" olo ja kävelytyyli, tämän viikon alusta alkaneet ylimääräinen väsymys ja mielialojen vaihtelut tekevät kyllä tehtävänsä. Lisäksi vauvan liikkeet alkavat lähes aina olla joko epämukavia tai kivuliaita. Tuntuu, että vatsani alkaa olla kohta liian pieni vauvalle. Olen menossa keisarinleikkaukseen, joten en joudu odottelemaan yli lasketun ajan, tosin sitten on tietenkin edessä toisenlaiset kivut ja vaivat.... Sekä tietenkin vauva-arjen haasteet. Yritän itse asiassa nukkua nyt loppuaikana paljon, koska sitten ei tiedä miten vähäuniseksi elämä muuttuu.
Sitten päivän plussat:
+ Vauvatarvikkeet alkaa olla kasassa, viikonloppuna aion vihdoinkin pestä myös vauvanvaatteet
+ Voin nukkua päiväunet tai vaikka useammatkin, jos kovasti väsyttää
+ Viikonloppu edessä ja voinnistani riippuen lähdemme miehen kanssa elokuviin/syömään tai muuta vastaavaa.
LiinaMeri 37+2
Kommentit (30)
Mä aatelin aloitella tämän aamun plussilla,kun eilen en niitä keksiny=)
+Meillä miehen kanssa toiminu parisuhde tosi hyvin koko raskausajan,ei oo ollu minkäänlaista kriisiä=)
+Lapset lähtee isukilleen viikonlopuksi,miehen kanssa voidaan vaan olla ja levätä
+Mies sääti ja pumppasi lasten pyörät kuntoon,nyt niillä hyvä ajaa
Mullakin tämä ensimmäinen raskaus josta oon todella saanu " nauttia"
2 edellistä lasta suhteesta,jossa oli oikeestaan kaikki päin hel...ä,nyt ollut jotenkin outoa,kun mies ollu tukena,ja jaksaa olla kiinostunu mun pikku narinoistakin=)Pocahontacselle voimia,kyllä se voi hyvinkin olla,että miehellä paniikki vauvan syntymästä,ja tuntuu että elämä loppuu tähän,mutta toivottavasti helpottaa kun näkee,että ei se mihinkään lopu=)
Mulla ei oo tän raskauden aikana ollu tuota paniikkia,että voisiko tämän perua yms.Yritettiin vauvaa aika pitkään,ja pettymysten jälkeen kun testi näytti plussaa,oon vaan ollu onnellinen,että saadaan yhteinen pikkuinen.Oon ollu tuon miehen kanssa niin onnellinen,että olin varma että meitä kohtaa lapsettomuus,kun on kaikki ollu niin hyvin..minäkö pessimisti=)
Fyysisesti tämä raskaus ollu rankin,ja se kyllä heijastuu mielialaan,välillä sellanen olo,että voisiko joku olla ees päivän mun puolesta raskaana,niin saisin levättyä..aluksi oli 3kk huono olo,ja sen jälkeen alkanu supistukset yms vaivat.Verenpainekkin oli noussu eilen lääkärissä pilviin,mutta epäilen sen johtuvan ihan siitä kun oon ollu niin stressaantunu=(
Tänä aamuna 6.00 heräsin,kun uni ei tullu,mutta otan tuossa iltapäivällä unet,kun nuo lapset lähtee isälleen viikonlopuksi.Mun tilanteessa stressiä aiheuttaa tuo lasten isä,kun sen kanssa asiat aina niin vaikeita.Lasten takia jaksettava.Seuraavan kerran lapset menee sille pääsiäiseksi,ja silloin aattelin jo synnyttää tämän pallon.Lääkäri arveli nyt painoksi 2,8kg vauvalle ja tollanen 3,5kg kuulema tulossa,niin kuin ollu nuo edellisetkin=)
Mutta nyt lähetään pojan kanssa käymään kaupassa,niin saa ajaa pyörällään,ja jos keksisi illaksi jotain hyvää ruokaa itelle ja miehelle=)
HYvää viikonloppua kaikille!!
HUiskutin 36+3
Täältäkin virtuaalitukea pocahontakselle. Tosi hyvä, että sait puhuttua asiasta miehesi kanssa. Mun mies on myöskin mallia " ei puhu eikä pussaa" ja välillä on hänen kanssaan vaikeaa nostaa kissaa pöydälle. Mies kyllä huomaa että mua jäytää joku asia, mutta ei suinkaan ota itse sitä puheeksi. Meillä on pieniä konflikteja vähän väliä, ollaan sen verran erilaiset luonteet. Minä sitten suutahdan ja mies ihmettelee mikä mulle taas tuli. :D Mutta enpä voisi kuvitella elämää kenenkään muun kanssa ja halutessaan mies on oikein lutunen. :)
Tsemppiä myös kaikille muille, joilla mieli on ollut matalalla. Minä ainakin muutun oikein tunteiden sekamelskaksi näin loppuraskaudesta. Välillä kaikki on ruusunpunaisen ihanaa, välillä voisin masentua vaikka siitä että lempiteekuppini on likaisena. :)
Tänään ei kuulu mitään ihmeempiä omaan oloon. Eilen kuurasin saunan ja kylppärin, eikä ihme kyllä tullut edes selkä kipeäksi. Vauvan liikkeet on muuttunu aika paljon, nyt ei tule kovinkaan usein selkeitä potkuja, vaan se ikäänkuin änkeää pyrstöään ja jalkojaan tonne mun kylkiluihin. Eilen tuntui ettei keuhkoille jäänyt yhtään tilaa kun vauva oli niin ylhäällä. Mutta toisaalta junttausta tuntuu myös tuolla alhaalla, lääkäri oli sitä mieltä että olisi jo laskeutunut. Itse en kyllä huomaa juuri mitään eroa entiseen.
Jos saan siivottua ja kevätverhot vaihdettua, siinä on riittävästi tälle päivälle ohjelmaa.
Seesteistä päivää ja mielenrauhaa kaikille huhtikuisille!
Pyrrhyla 37+2
Jos taas muistais laittaa plussia:
+ eilen olin supertehokas = vklna voi laiskotella
+ sunnuntaina mennään äänestyksen jälkeen miehen kanssa kahdestaan jonnekin, miehen tuntien nakkikioskille ;D
+ mies on vähentänyt ylitöitä
Kauris1982 itellä ei kokemusta ,mutta ystäväni sairastui raskausajan diabetekseen ja hän jäi kiinni sokerirasituksessa.Pissassa ei ollut kuin ihan viime metreillä sokeria(jos en nyt väärin muista),mutta sai joskus rv34 paikkeilla verensokerimittarin neuvolasta kotiin millä itse seuraili tilannetta.
Sitten taas omaa ahistunutta napaa.
Eli kävin nyt aamulla neuvolassa kuuntelemassa ne tiistaiset äippäpolin tulokset ja kyllä tieto taas lisäsi huolta ja tuskaa. Vauvan painoarvio nippanappa 2kg,vettä erittäin niukasti,vauva korkealla,paikat tiukasti kiinni ja kanavaa pitkästi jäljellä, ulkosuu sormelle aiki, eli jos pitää käynnistellä niin pitkän kaavan mukaan mennään :( No plussana se että napavirtaukset on hyvät eli ainakin vauva saa happee ja " ruokaa" .
No nyt oottelen terkkarin soittoa kun jäi soittamaan äitipolille kun vauvan sydänäänet huiteli 170-180 välillä eikä lakskenu lainkaan PLÄÄH kylläpä tämä on nyt hankalaa:/
Mutta nyt menen sohvalle syömään suklaata ja levähtää sekä kuulostelemaan liikkeitä. Terkkari meinaa käski ottaa rennosti ja syödä makeaa :)
edram ja himppu rv 36+6
Pistän tähänkin vielä galluppia eli pitääkö miehenne isyyslomaa?
Meillä miehellä nyt maaliskuun vika viikko talvilomaa,ja sitten pitää 2viikkoa kun vauva syntyy.Talvilomaviikolla ois tarkotus täytellä pakkanen ja kaapit ruokaa yms.Yhen viikon isyyslomaa mies jättää syksyksi,kun haaveillaan lähtevämme jonnekkin lämpimään koko perhe silloin=)Matkaa en kyllä oo uskaltanu varata ennen kun vaavi syntyy=)
Todella huonosti nukuttu yö takana..olenkin jo monena yönä nukkunut hyvin. Vielä ei voi edes mennä sohvalle ottamaan pikku unia kun nuohoojan olisi tarkoitus tulla (piti kyllä tulla jo ennen klo 9...), tässä samala odottelen miestäkin töistä kotiin, toivottavasti ei mene litöiksi. Meillä mennyt ihan mukavasti parisuhde tämän raskauden ajan..varmaankin helpottaa se että mies töissä aina kerralla 24h putkeen niin ei sit ehdi kyllästymäänkään kun tota yhteistä aikaa välillä aika vähän..ei viitti sit sitä aikaa kuluttaa riitelyyn.
Oltiin eilen poitsun kanssa muskarissa ja alkaa olemaan jo vähän vaikeuksia itellä kun pitäs istuu, hyppii ja pomppii murun kanssa..nyt kyllä selkä ja vasen lonkka todella kipeät ja vielä kiitokseksi saa muikeita supistuksia. Mulle iskenyt kamala syöpöttely vimma päälle, mahassa jatkuva murina vaikka olenkin äsken syönyt :/en missään nimessä halua enään lisää painoa :(
G: meillä isä meinaa pitää kyllä isyysloman, onkin jo sen alustavasti ilmoittanut työnantajalleen..kaks päivää lasketun ajan jälkeen eli olis pikku paineet synnyttää ennen sitä :) saas nähä miten menee.
Laitetaanpa niitä plussia
+ kiva viikonloppu tulossa
+ tänään en tee mitään kotitöitä (vaikka jäikin ne eiliset pyykit silittämättä :) )
+ mies tulee kohta kotiin (toivottavasti)
Taidanpa mennä syömään jotain ja nauttimaan kupin teetä. Hauskaa viikonloppua isoille masuille!
Sanna rv 34+3
Meillä miehen oli tarkoitus pitää viikko isyyslomaa pääsiäisen jälkeen,kun olin niin varma ettei tämä masuasukas ennen La 7.4 tule ulos.Nyt täytyy sitten miettiä asiaa uusiksi jos nyt sinne käynnistykseen joutuu.
Miehen töissä on vaan kaksi jotka nuita hommia tekee ja nyt sattui vielä niin että se toinen työntekijä on ensi ja seuraavan viikon lomalla joten isäntä ei voi olla töistä pois. Siitä tuleekin uusi pulma että mihinkäs lapsi hoitoon :/kun ei nuita sukulaisiakaan ole saatavilla äkkihätään.
Pitää soittaa pph ohjaajalle josko poitsu pääsis johonkin väliaikais hoitoon.
Ja sohvalle muumeja kattoo :)
Eli oli niin rikkoneinen yö, että harmittaa. Nyt kuitenkin päätin, että tänään saan silti jotain aikaseksi. Keittiö on siivottu, aion pestä pyykkiä ja kohta lähdetään pojan kanssa kauppaan. Niveliä särkee edelleen mutta ei niin pahasti kuin yöllä.
Hienoa, että...no, se joka kertoi parisuhteestaan (onneton nimi(merkki)muisti) on saanut asioita selvitettyä. Omalle miehelle esikoisen syntymä oli tosi outo tilanne. Tai tietty oli tosi nuori ja vauva ylläri, vaikkakin iloinen. Kuitenkin se raskaus ja pikkuvauva-aika oli tosi hämmentävää hänelle. Nyt tämä toinen on mennyt jotenkin rennommin. Toivottavasti asiat teilläkin alkaa luistamaan kunhan arki sitten selkiytyy.
Huomenna lähdetään pojan kanssa äitin/mummon hoiviin muutamaksi päiväksi. Haluan vielä pois neljän seinän sisältä, kun vielä pääsee :). Samalla mies saa hetken hengähtää ja aikaa omille jutuilleen. Tuppaan olemaan aika vaativa vaimo nykysin ja se harmittaa...Ei mulla olis ihan tässä määrin oikeutta " suunnitella" toisen elämää...
+Tänään kaverilla Tupperi-kutsut => pääsee juoruumaan naisten kanssa
+Poika on pirteä ja positiivinen, ei siis känkkispäivää
+Huomenna maiseman vaihto
Jaksamista kaikille! Etenkin Edramille (taas nimimerkkiongelma...kuitenkin tietänette ketä tarkoitan).
Manunen + Pippuri 37+2
Mies pitää lomaa. Uskoisin niin :). Täytyykin kysellä, miten on asian meinannu hoitaa...Oon taas selvillä. Ei sen puoleen, en tiedä paljon sitä saa pitää tai että miten raha-jutut sillon hoituu. Täytynee syventyä Kelan sivuihin...
Jos eilen oli positiivinen mieli, ihana keväinen päivä ym, tänään onkin sitten paska päivä, sataa vettä ja fiilis kaikkea muuta kuin hyvä. En tiedä mikä tässä nyt mättää taas, mutta kiukkuan miehelle, en kestä esikoista, en kestä ääniä, sotkua, meteliä tai mitään mikä ei mene niin kuin haluan. Ja mitä sitten haluan? Ei hajuakaan. Mielialat muuttuu sitä rataa, että perässä ei pysy. Nyt työnsin pojat ulos (olisi tosiaan tehnyt itselle hyvää, mutta EN JAKSA!) ja väitin, että alan leipoa nimipäiväkakkua. Joopa. Varmaan. Ei huvita sekään.
Meillä on kanssa sellainen parisuhde, että yhteen otetaan harvase päivä ja minä olen erittäin ikävä riitelijä. Sanon mitä sylki suuhun tuo ja olen huomattavasti verbaalisesti lahjakkaampi ja nopeampi kuin mies. Eli, ei kovin tasapuolista. Mies sitten yrittää tajuta ja pysyä mukana, mutta kun ei kerran ole mitään järkiperäistä syytä miksi nyt taas ottaa päähän, vaikeahan se on jatkuvasti ymmärtää... Tämä loppuraskaus on muuten ihan peestä! Ja minua ahdistaa raha-asiat ja miehen työkuviot ja olen nyt yhtäkkiä ihan varma, että ei mies päässyt sinne hakemaansa työhön kun sieltä ei kerran kuulu mitään! Voi vee!!
Eilen illalla olin niin kiukkuinen, että huusin esikoiselle naama punaisena. Ei tosiaankaan kovin reilua äidiltä.. Onhan sillä joo uhmaikä, mutta niin tuntuu olevan äidilläkin. HÄVETTÄÄ!! Ja paljon. Vaikka lapsen kanssa miten yrittää sitten halia ja pyytää anteeksi, miten sitä selittää? Äiti on vähän väsynyt joo. Äiti ei nyt kestä tota riehumista ja karkuun juoksemista ja kiljumista. Etenkään kun pitäisi mennä nukkumaan ja rauhoittua. Ja lapsi pyytää kanssa anteeksi, ei saa riehua, mutta äitikin oli tuhma ja huusi. Ja lievästi nousee syyllisyys ja HUONO ÄITI -syndrooma nostaa päätään. Ai meille vielä toinenkin lapsi? Kylläpäs minä sen hienosti ansaitsen. :( :( Ja nyt alkaa se saatanan itkuvaihe, mitä oli esikoisen raskausajan lopussa joka aamu ja ilta ja päiväkin. Kaikki pelottaa ja ahdistaa ja masentaa. Ja päässä alkaa takoa että tästä en selviä, tästä en selviä, tästä en selviä. Mitä jos sairastun siihen synnytyksen jälkeiseen masennukseen tai vielä pahempaa, sekoan ja joudun psykoosiin??? Mitä jos lapsi ei ole terve? MInähän jätin väliin ne niskaturvotuksien mittailut.
Tasapuolisesti voimia kaikille. Plussia en jaksa miettiä. Ehkä illalla? Jatkan itsesääliä ja menen makaamaan peiton alle.
t.hannah81 rv 37+6
Aloitan rehellisesti eli valituspuolella, vauva painaa tuonne alakertaan niin älyttömästi, että tekee kipeää ottaa askeltakaan. Olin illan kahdestaan pojan kanssa ja rakenneltiin lattialla legoja siihen saakka, kun mun teki niin kipeää tuonne alas, että vedet tuli tuskasta silmiin.
Muutenkin eilen illalla tuli muutama niin kipeä supistus, että tuumasin miehelle, etten yksinkertaisesti voi fyysisesti pysyä kasassa enää kauaa...
Ihme kyllä olen melko hyvin nukkunut yöni, suurinpiirtein yhdellä vessakäynnillä olen tähän saakka selvinnyt. Uutta tosin on, että aamuisin tekee kipeää lähteä liikkeelle, vaikka luulisi, että levätyn yön jälkeen ei kipuja olisi....
Päätä rupesi hetki sitten särkemään näiden alakertakipujen lisäksi ja v-käyrä on nousussa...täytyy yrittää nukkua hetki, josko helpottaisi ainakin tähän päänsärkyyn.
Pakko kommentoida Pocahontasille sen verran tuosta miehen juomisesta omakohtaisella kokemuksella.Itse elin nuorempana 3 vuoden ajan suhteessa mieheen jolle viikonloppujuominen oli sääntö eikä poikkeus. Siis joka ainut viikonloppu ja kesäloma-aikaan homma levisi käsistä oikein kunnolla, aivan hirveitä putkia. Kaksi kertaa sain maistaa noiden putkien päätteeksi väkivaltaa. Pääsin henkisesti irti suhteesta lähtemällä ulkomaille opiskelemaan ja hakemaan aikalisää elämälleni. Siellä tapasin ns aidon, ihanan miehen, jonka kanssa vietin onnellisimmat hetket kuin koskaan elämässäni siihen saakka ja tajusin minkälaista pyyteetön rakkaus on. Palattuani Suomeen tapasin ex-poikaystävääni satunnaisesti mutta huomasin, että välimatka oli tehnyt tehtävänsä ja viimein tajusin, etten jaksa katsoa viinalla läträämistä enää ollenkaan.
Nykyisessä suhteessani, kirjaimellisesti elämäni rakkauteen olen kantanut mukanani pelkoja jättämisestä & pettämisestä yms kiitos ex-poikaystävälleni. Onneksi puolisoni ei kuitenkaan ole tyypillinen suomalainen mies vaan hän nimenomaan puhuu ja vaatii minuakin puhumaan, meillä ei anneta auringon laskea vihan ylle. Hänen rakkautensa on pitkän ajan kuluessa (7 vuotta) parantanut henkiset arpeni, jotka tuo nuoruuden poikaystävä minuun jätti.
Uskallan luottaa siihen, että hän rakastaa perhettään eikä hän ikäpäivänä tarkoituksella loukkaisi tai satuttaisi meitä.
Anteeksi tilitys mutta alkoholiongelmaisen isän ja alkoholiongelmaisen poikaystävän kanssa eläneenä en voi kuin todeta, että viina on yksi perkele ja perhehelvetin aiheuttaja!!!
Toivon sinulle siis paljon voimia ja toivon todellakin, että miehesi on sanansa mittainen mies!
Tulipas ahdistavaa tekstiä ja ulkonakin on harmaata....
yritän jotain positiivista kaivaa:
+ viikonloppu alkaa
+ saunapäivä
+ päivän lähempänä h-hetkeä
Nyt on pakko silittää tuo päivä päivältä kasvanut silitysvuori...mukavaa viikonlopun alkua kaikille, olette huippuja, kun teille saa aina purkaa tuntemuksiaan!
Beatitude & Eemeli rv 38+3
jos aloittais niillä plussilla
+ ihana aurinkoinen ilma
+ viikonloppu edessä ja mies tulee aikaisemmin kotiin tänään
+ kävimme eilen tutustumassa synnärillä ja tuntui ihanalta paikalta
lisäplussaa tosta kiinteistömaailman pupusta tossa sivussa. Poika on ihan innoissaan ja saa kerrankin kirjoittaa rauhassa. Jos ei kakkan haju haittais :) No kohta lopetan ja mennään vaihdolle syömään ja nukkumaan.
On ruvennut valoisuuden takia heräämään jo seitsemän kieppeissä ja aamupäivällä on tosi väsynyt ja kärttyinen. Mikä ei ollenkaan lisää omaa ihanuuttani vaan tulee tiuskittua ja huudettua ihan pienestäkin. Sylikkäin katseltiin sitten eilinen emmerdale ja taisi tulla parempi mieli molemmille.
tosiaan eilen käytiin tutustumassa loimaan synnytys oloihin. Todella rauhalliselta paikalta vaikutti. Saas nähdä onko siellä sitten ihan ainoana asiakkaana kun aika koittaa. Vähän kotoisampi kuin satakunnan keskussairaala missä esikoinen syntyi.
Viime yö oli ihmeellinen. Sain kyllä hyvin nukuttua mutta parin tunnin pätkissä. Varmaan vaikutti kun mentiin koko poppoo puol kymmeneltä nukkumaan ja tuli unentarve täyteen jo yhden maissa...
Pitänee vissiin lopettaa kun poika riiviö ennenku menee omat hermot... ei paljon puput kiinnosta enää
Papaija rv 33+4 vissiin
Jep tänään on täälläkin huono päivä. Näin koko yön unta supistuksista ja heräilinkin niihin vähän väliä. Ei siis mitään kunnon suppareita vaan ihan mietoja.
Eli takana tosi huonosti nukuttu yö, päätä särkee ja oksettaa. Tosi vetämätön olo ei jaksais ei siis niin millään tehä mitään. Postin hakureissu meinas hyydyttää kokonaan.
Jos yrittäis pakolla niitä plussia löytää niin..
+ viikonloppu edessä taas kerran
+ sunnuntaina tulee viertaita on jotain muuta ajattelimisen aihetta
siihenpä ne sitte saa jäädä.
Galluppiin: Mies jää talvilomalle sitten kun minä pääsen synnäriltä ja pitää viikon isyyslomaa siihen samaan syssyyn. Yhden viikon pitää kesäloman yhteydessä ja kolmannen ehkä jouluna.
Leivänkannikka ja Olivia 37 + 1
siis aivan pakko tulla muuten niin harmaan päivän keskellä lisäämään yksi plussa lisää:
+ pienen pieni limaveriviiru jäi papruun veskikäynnin yhteydessä = )
Nimimerkillä,
MinäköOdotanMalttamattomanaSynnyttämäänPääsemistä
Beatitude, taitaa sulla lähtö lähenee oikeesti, onnea matkaan =)
Pocahontas, mieheni ei onnex juo mutta kaverin suhdetta (niillä on 2 lasta) ollaan seurattu vierestä jo 5v. en perheen isäntä juo tod. paljon, ja usein. VOIMAHALI sulle!!!
Tänään oli neuvola ja ekaa kertaa elämässäni, se käynti oli pettymys!!
- paino noussut 1,7kg reilussa vkossa
- turvotus ++
- pissassa sokerit +++
- hb lskenu, nyt 99
- sf-mitta 37cm
- rt mutta pää ei kiinnittynyt vieläkään
- liikkeet + ja syke 155. Koko ajan ollut 140-160
Eli ei mitään positiivista sillä käynnillä.
Isäntä siivoilee keittiössä, kuopus nukkuu ja esikoinen kiukuttelee tossa vieressä. Pakko mennä muuten hän saa kohta sellaisen raivarin että ei oo mitään rajaaa.
Kuitenkin yritin löytää 3 positiivista asiaa vaikka kaikki tänään vit****uttaakin
+ Isän syöpä leikataan ens vkon torstaina
+ Huomenna mulla olis tyttöjenilta=vapaailta!
+ Illalla saunaan koko perhe
Toiv huomenna olisi parempi pvä!
Täällä näyttää muillakin olevan tänään huono pvä =(
t. jonzku80 rv 34+3
Isäntä jää isyyslomalle samantienkun vauva syntyy.
Hän on yrittäjä/osakkaana parissa firmassa joten pystyy aika pitkälle itse päättämään milloin tekee töitä ja milloin ei.
Hän on pääasiassa ollut kotona reilun kk, helpottaaxeen mun oloa ja auttaaxeen mua päivittäisaskareissa.
Tää raskaus kun ei todellakaan oo ollu sieltä helpoimmasta päästä..
Vähän kyllä pelottaa miten ihmeessä mä sit pärjää 3 lapsen kanssa kun hän lähtee viikoix takaisin rekkahommiin... =/ *ups*
Pocahontakselle voimia jaksaa tilanne. Itse olen myös alkoholistiperheestä, jossa viikonlopuksi tiesi aina, mitä on ohjelmassa, joten tiedän miten paljon pahaa viina voi saada aikaan. Toivottavasti tilanteesi selviää parhain päin, itsellesi ja vauvoillesi ja tietty myös parisuhteesi kannalta.
G: Meillä isäntä pitää koko kolme viikkoa sitten kun kotiudun saikulta. On kovasti suunnitellut tekemistä itselleen :) ei taida raukka tietää mitä tuleman pitää, kun kuvittelee että eihän se vauva tee muuta kuin syö ja nukkuu.. Kovasti ois kalastuskautta (uistelua) alottelemassa ja ne kalareissut kun kestää vuorokauden kerrallaan...
kävin eilen lohdutusshoppailemassa, vaikka ei oikeestaan oliskaan ollut hirveesti ylimäärästä... Kun pääsin H&M:n vauvanvaateosastolle, repesin täysin... nyt on sitten viimesen päälle epäkäytännöllistä, mutta suloista, kolttua ja pukua! Itselle en ostanu kuin yhden t-paidan. Eilinen päivä meni todella hyvin ja elämä hymyili taas kaikilta suunnilta ja sitten illalla iski se epätoivoisuus. Minä en niinkään pikkuasioita murehdi, mulla on tällaset yleismaailmalliset aiheet, lähinnä sellanen " millään ei ole mitään väliä" -olo. Se ahdistaa. Mistähän hiivatista tuokin tulee?!?
Joku puhui synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Minä pidän sitä jo itsestään selvyytenä, että se tulee, koska nyt on jo niin synkkää. eilen just miehelle siitä mainitsin, että pitää sitten silmiä ja korvia auki, ja hakee apua, jos näyttää, että minä en kykene. Mulla on muutenkin taipumusta alakuloisuuteen ja aina kaiken muutoksen yhteydessä sairastan jonkin asteisen masennuksen. Vielä en ole lääkitystä/ammattiapua tarvinnut kun tiedän jo mitä odotettavissa on, mutta nyt kun kyseessä on fyysiset tekijä myös (hormoonit), joille ei voi mitään, niin pitää olla skarppina ja yrittää itse myöskin hakea heti apua, jos vähänkin siltä tuntuu. Ärsyttää kun olen vielä sellanen etten vähästä halua ketään vaivata (siis myöskään ammattilaisia), joten voi olla todella vaikeeta avun hakeminen. Vähättelen myöskin paljon esim. neuvolassa kun kysellään että miten olen voinut, aina vaan ihan hyvin...
Mulla on parina iltana tullu mieleen, siinä unen ja valveilla olon rajamailla, että minä en jaksa hoitaa lasta. olen miettiny, että jos mulla olis nyt lapsi ja se itkis, niin en jaksa nousta millään. Sit olen miettiny, että en haluakaan sitä, ja en tunne sitä kohtaan mitään. Apua, mistä nää tulee päähän? Kuka on väittäny, että raskauden pitäisi olla onnea ja auvoa ja odotusta tulevasta??!?
...Ja päivän plussat...
+ " luvallinen" karkkipäivä
+ eilen neuvolassa painoa tullu 0kg viikko, kokonaispainoa tullu nyt yhteensä 6kg
+ päivä lähempänä synnytystapa-arviota (tiistaina)
miksu 36+4
Taitaa oikein olla liikkeellä tuota v*tutusta, sitä löytyy nimittäin ihan tarpeeksi täältäkin. Kaikki pikkuasiatkin ottaa nuppiin.
No jos kuitenkin yrittäis niitä plussia
+ aurinko on paistanut koko päivän, ja siis likaiset ikkunat ja pöly korostuu
+ yhden koiran leikkaushaava alkaa vihdoinkin parantua, johan sen tötterön kanssa on viikkokausia törmäiltykin
+ 35 viikkoa täynnä
Liikkuminen mulla alkaa olla tosi vaivalloista. Mulla ei oo mitenkään erityisesti liitoskipuja tms, mutta muuten tuntuu, että varsinkin jalat on ihan pökkylät. Jalanpohjat on yöllä ja aamuisin tosi kipeet ja jos erehtyy nukkuun polvet koukussa, niin polvia särkee (välillä hankala olla kyljellään jalat suorana). Eilen illalla sitten suutuin olooni ja päätin lähteä kävelylle koirien ja esikon kanssa. Noh, kokonaismatka oli varmaan joku 1,5 km, joka tosin sekin on enemmän kuin pariin kuukauteen yhteensä. Tänään on sitten ollut vielä raihnaisempi olo.
vali vali vali oiskohan parempi mennä pois ja palata vaikka huomenna intoa ja hyvää mieltä puhkuen
amulet 35+0 poks
Aamu alkoi kaatosateella mutta muuttuikin kirkkaaksi auringonpaisteeksi päivän mittaan, ONNEKSI! Heti kärkeen päivän plussat:
+ Aurinko paistaa (jo monettakohan päivää)
+ Massu on täynnä pizzaa (lisää mahtuis)
+ Pystyn edelleen liikkumaan suht vaivattomasti
Huomaa kyllä, että on alkanut viimeinen raskauskuukausi kun olo on niin tukala. Tosiaan, pystyn melko normaalisti vielä lenkkeileen ulkosalla mutta sisälle kun tulen niin iskee masennus! Illat on ihan kamalia. Tuntuu kuin istus jossakin sumussa. Missään asennossa ei ole hyvä olla, on kuuma ja sukatkin ahistaa jalassa. Mikään ei oikeen kiinnosta ja ei varsinkaan TV:n katselu. Mutta muutakaan tekemistä ei ole koska olen myöskin kadottanut siivousinnostuksen. Olenkin delegoinut tulevat imurointikerrat miehelleni. Ei nappaa niin ei nappaa :S Mutta voi sitä aamun ihanaa hetkeä kun alkaa uusi päivä ja sään salliessa pääsee taas ulos.
Mies on kyllä ihana. Joka ilta hipelöi ja hieroo jalkoja ja siihen onkin mukava nukahtaa. Yölläkin kun heräsin (kerran yössä pissareissu) ja uni ei enää tullutkaan niin katselin siinä sitten nukkuvaa miestäni. Tuli oikein sellainen rakkauden tulvahdus :) No, toisena hetkenä mieli saattaakin olla jo ihan toinen! Joka tapauksessa, miehen antamat huomion osoitukset helpottavat tätä jatkuvaa vauvan odotusta.
Ei päässä tosiaan pyöri mikään muu kuin tuleva synnytys ja tuleva beebe. Käytiin reilu viikko sitten tutustumiskäynnillä synnärillä ja oli sen verran kattava kierros ja tähdellisesti kätilö selitti synnytyksen kulun (ja näytti mahdolliset synnytysasennot) että tuli oikein kiire päästä itse kokeilemaan. Vaan vielä kai tässä joutuu odotella kun ei ole edes supistuksia vielä kuulunut!!
Tässäpä tuli taas vaan omaa napaa ihmeteltyä. Hyviä vointeja kaikille tulevien HuHtImUrUjEn äideille!! ja toivotaan oikein aurinkoista viikonloppua!
(Jos lähtis syömään sen lopunkin pizzan tuolta jääkaapista kiusaamasta)
-Rixuliina- ja Taito rv 35+6
Kauris1982 ikävä kyllä mulla ei mitään tietoa tuosta sun ongelmasta. Positiivisesti ku ajattelee niin ainakin pääset sitte käynnistykseen eikä tarvi odotella eräpäivään.
Tänään parempi mieli, kyllä se vaan niin oli ku joku oli laittanutkin että huomenna sitte parempi päivä. Kiitokset kaikille tsempityksestä, sekin piristi jo kummasti.
Nyt on kaks huonosti nukuttua yötä takana, mistälie taas johtuu. Toivottavasti menee samallalailla ohi ku viimeksi eli itestään alkoi taas uni maittaa...
Tuntuu että masu on tosi korkeella, ehkä korkeimmillaan mitä on mun mielestä ollukkaan. Alkais ny laskeen ku kylkiä aristaa jo siihen malliin että tuntuu niinku olis murtuneet kylkiluut.
Tänään ajatellaan positiivisesti, sain vähän juteltua eilen tuon miehen kanssa, hän kun on tällänen " suomalainen mies joka ei puhu eikä pussaa" tyylinen. Selvitin sitten vähän syitä tuohon jatkuvaan juopotteluunkin... Hän oli ajatellut että sitten kun lapsia syntyy niin hän lopettaa riennot ja yrittää nyt nauttia viimeisistä " vapaista" . No katotaan kuin käy. Aion kyllä pitää kiinni tuosta, muuten homma ei tule pelaamaan
+ sade väistyy ja taivas alkaa sinertään, joten varmaan tulossa upea kevät päivä
+ mieli paljon parempi kuin eileen
+ tänään viimeisiä vauvan tarvikkeita ajattelin pestä valmiiksi, sitten puuttuu enää vauvat
pirteä -p- 34+3