Miksi Hohtoa hehkutetaan?
Nyt Hohtoa tuputetaan näköjään taas joka kanavalta. Ei suinkaan Kubrickin parhaita elokuvia. Kaikki ylinäyttelevät: tässä vaiheessa uraansa Nicholson alkoi näyttelemään itseään päätyen parodiaan, Shelley Duvall ei vain yksinkertaisesti osaa näytellä - kaikkein sietämättömin on kuitenkin se napero (lapselta ei tietenkään voi vaatia, että osaisi näytellä).
Kommentit (54)
Kylpyhuoneen nainen on Kubrickissa sata kertaa pelottavampi kuin 90-luvulla tehdyn minisarjan erikoistehosteversio.
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
No, jos S. King ei pidä elokuvasta, niin se on vahva suositus. Joskus nuorempana tuli luettua (kun kaikki muutkin lukivat) melkein jokainen Kingin tuotos ennen kuin tuli tajuttua, että kyseessä on varsin taidottoman kynäilijän ripulointia. Pahin taisi olla joku Kingin itse editoima kirja - oli kuulema mennyt sukset ristiin kustannustoimittajan kanssa - ja voi taivas sitä joutavaa päämäärätöntä löpertelyä jota taisi riittää jotain 1000 sivua. Taisi olla tuo kyseinen teos, joka lopulta saisi ajattelemaan, että "mit. vit. - miksi ihmeessä luen tällaista sontaa".
Kubrick sen sijaan on jumala.
Nicholson on vähän kuin Pacino ja DeNiro - saman maneerin mies leffasta toiseen. Se toimi nuorena, mutta vanhempana kääntyi jo rasittavaksi.
Niin, no Hohto vaan sattuu olemaan yksi parhaimmista genrensä leffoista. Ei muut sille mitään voi jos kaikkien maku ei ole hienostunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
No, jos S. King ei pidä elokuvasta, niin se on vahva suositus. Joskus nuorempana tuli luettua (kun kaikki muutkin lukivat) melkein jokainen Kingin tuotos ennen kuin tuli tajuttua, että kyseessä on varsin taidottoman kynäilijän ripulointia. Pahin taisi olla joku Kingin itse editoima kirja - oli kuulema mennyt sukset ristiin kustannustoimittajan kanssa - ja voi taivas sitä joutavaa päämäärätöntä löpertelyä jota taisi riittää jotain 1000 sivua. Taisi olla tuo kyseinen teos, joka lopulta saisi ajattelemaan, että "mit. vit. - miksi ihmeessä luen tällaista sontaa".
Kubrick sen sijaan on jumala.
King on kuuluisa paitsi romaaneistaan, myös siitä että äijällä on surkea elokuvamaku. Kaikista pa*kimmat elokuvasovitukset ovat järjestään Kingin suosikkeja. Kaveri kirjoittaa mukaansatempaavia kirjoja, mutta on muuten aika pihalla.
Se, että King ei pidä Hohdosta, on aika vahva suositus elokuvalle.
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
Kubrick otti tarinan parhaat puolet mukaan elokuvaan ja jätti hölmöimmät pois. Isäntä Torrance taas on ihan yhtä hullu kirjassa kuin elokuvassakin. Ihan turhaan King nyrpistelee.
Olen nähnyt monta kertaa ja ei vaan iske. Hetkittäin hyvä mutta kokonaisuus on pirstaleinen.
Niin ja katson paljon klassikoita.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt monta kertaa ja ei vaan iske. Hetkittäin hyvä mutta kokonaisuus on pirstaleinen.
Niin ja katson paljon klassikoita.
Pekka Puupäätkin on klassikoita monen mielestä, joten en ole varma, miten suhtautua tuohon lopetukseesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
No, jos S. King ei pidä elokuvasta, niin se on vahva suositus. Joskus nuorempana tuli luettua (kun kaikki muutkin lukivat) melkein jokainen Kingin tuotos ennen kuin tuli tajuttua, että kyseessä on varsin taidottoman kynäilijän ripulointia. Pahin taisi olla joku Kingin itse editoima kirja - oli kuulema mennyt sukset ristiin kustannustoimittajan kanssa - ja voi taivas sitä joutavaa päämäärätöntä löpertelyä jota taisi riittää jotain 1000 sivua. Taisi olla tuo kyseinen teos, joka lopulta saisi ajattelemaan, että "mit. vit. - miksi ihmeessä luen tällaista sontaa".
Kubrick sen sijaan on jumala.
King hyötyisi tiukemmasta kustannustoimittajasta. Kirjoissa tosiaan on kolmaosa turhaa jaarittelua, MUTTA en nyt sanoisi että kyseessä on mikään tusinakynäilijä. Parhaimmillaan hyvin oivaltava ja pirun hyvä tarinankertoja. Ikä tuli hänelläkin vastaan ja se näkyy teksteissä nykyään liian selvästi, mutta niin se tulee kaikilla.
Kubrick oli taas sellainen omien pierujen haistelija, vaikka onnistumisia hänelläkin on.
Kaksi eri ruokalajin miestä, eivät sovi samaan ruokapöytään, mutta ei se tee heistä vihollisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
No, jos S. King ei pidä elokuvasta, niin se on vahva suositus. Joskus nuorempana tuli luettua (kun kaikki muutkin lukivat) melkein jokainen Kingin tuotos ennen kuin tuli tajuttua, että kyseessä on varsin taidottoman kynäilijän ripulointia. Pahin taisi olla joku Kingin itse editoima kirja - oli kuulema mennyt sukset ristiin kustannustoimittajan kanssa - ja voi taivas sitä joutavaa päämäärätöntä löpertelyä jota taisi riittää jotain 1000 sivua. Taisi olla tuo kyseinen teos, joka lopulta saisi ajattelemaan, että "mit. vit. - miksi ihmeessä luen tällaista sontaa".
Kubrick sen sijaan on jumala.
King on kuuluisa paitsi romaaneistaan, myös siitä että äijällä on surkea elokuvamaku. Kaikista pa*kimmat elokuvasovitukset o
Sanat suustani. Nykyinen wokeltajan esittäminen sen jälkeen kun on ollut vuosikymmenet vakaumuksellinen ja äänekäs rebublikaani siihen vielä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
No, jos S. King ei pidä elokuvasta, niin se on vahva suositus. Joskus nuorempana tuli luettua (kun kaikki muutkin lukivat) melkein jokainen Kingin tuotos ennen kuin tuli tajuttua, että kyseessä on varsin taidottoman kynäilijän ripulointia. Pahin taisi olla joku Kingin itse editoima kirja - oli kuulema mennyt sukset ristiin kustannustoimittajan kanssa - ja voi taivas sitä joutavaa päämäärätöntä löpertelyä jota taisi riittää jotain 1000 sivua. Taisi olla tuo kyseinen teos, joka lopulta saisi ajattelemaan, että "mit. vit. - miksi ihmeessä luen tällaista sontaa".
Kubrick sen sijaan on jumala.
No, voi sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan osattiin vielä tehdä kunnon leffoja ja tekijöillä oli taiteellista näkemystä. Nykyään leffat on enimmäkseen tusinaroskaa ja tuputettu täyteen pakollisia, vähä-älyisiä néégéreitä.
:D mitä oikein selität? Hohdossa on kaksi mustaa näyttelijää, vaikka leffa on yli 40 vuotta vanha.
Laita se korkki jo kiinni. Tuolloin oli tasapaino ja tasa-arvo kunnossa. Nykyään leffat vallataan neeggereillä. Rasismi valkoisia vastaan on lähtenyt täysin lapasesta.
Halloran oli musta mies ja tarinan avain. Kirja on kirjoitettu 70-luvulla.
Ei se Steffe ainakaan rassisti ole ollut koskaan.
En ymmärrä hehkutusta. Sama kuin ylistäisi jotai Suomifilmiä jonka pääosassa Olavi Reimas tai Leo Lähteenmäki. Ellei peräti Jalmari Rinne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan osattiin vielä tehdä kunnon leffoja ja tekijöillä oli taiteellista näkemystä. Nykyään leffat on enimmäkseen tusinaroskaa ja tuputettu täyteen pakollisia, vähä-älyisiä néégéreitä.
:D mitä oikein selität? Hohdossa on kaksi mustaa näyttelijää, vaikka leffa on yli 40 vuotta vanha.
Laita se korkki jo kiinni. Tuolloin oli tasapaino ja tasa-arvo kunnossa. Nykyään leffat vallataan neeggereillä. Rasismi valkoisia vastaan on lähtenyt täysin lapasesta.
Maailman ainoa todellista rasismia nykyisin kohtaava ihmisryhmä on valkoinen rotu.
He joutuvat lisäksi rakenteellisen rasismin uhreiksi omissa koitimaissaan. Suomessakin ainoa avointa rasismia kohtaava ryhmä on valkoihoinen suomalainen, erityisesti suomalainen valkoihoinen heteroseksuaalinen mies.
Vierailija kirjoitti:
Halloran oli musta mies ja tarinan avain. Kirja on kirjoitettu 70-luvulla.
Ei se Steffe ainakaan rassisti ole ollut koskaan.
Ei kai kukaan niin ole väittänytkään. Kingillä oli arvostelijoiden ja itsensäkin mukaan suuria ongelmia kirjoittaa naishahmoja, seksiä mukaa tarinoihin tai mustia henkilöhahmoja. Lähde, Paljaat Luut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halloran oli musta mies ja tarinan avain. Kirja on kirjoitettu 70-luvulla.
Ei se Steffe ainakaan rassisti ole ollut koskaan.
Ei kai kukaan niin ole väittänytkään. Kingillä oli arvostelijoiden ja itsensäkin mukaan suuria ongelmia kirjoittaa naishahmoja, seksiä mukaa tarinoihin tai mustia henkilöhahmoja. Lähde, Paljaat Luut.
Nykyään suurin ongelma on teinihahmot, jotka ovat todella huonoja. Ne ovat sellaisia, joita lähes 80-vuotias mies kuvittelee teinien olevan, ei sellaisia joita teinit oikeasti ovat.
Sen sijaan hän kirjoitti aikanaan hyvin alkoholismiin tai masennukseen taipuvaisista varhaiskeski-ikäisistä miehistä, ollessaan itse alkoholistinen ja masennukseen taipuvainen varhaiskeski-ikäinen mies.
"Jokainen kirjailija kirjoittaa lopulta aina itsestään".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, ainakaan Stephen King ei hehkuta elokuvaversiota. Enkä kyllä yhtään ihmettele.
No, jos S. King ei pidä elokuvasta, niin se on vahva suositus. Joskus nuorempana tuli luettua (kun kaikki muutkin lukivat) melkein jokainen Kingin tuotos ennen kuin tuli tajuttua, että kyseessä on varsin taidottoman kynäilijän ripulointia. Pahin taisi olla joku Kingin itse editoima kirja - oli kuulema mennyt sukset ristiin kustannustoimittajan kanssa - ja voi taivas sitä joutavaa päämäärätöntä löpertelyä jota taisi riittää jotain 1000 sivua. Taisi olla tuo kyseinen teos, joka lopulta saisi ajattelemaan, että "mit. vit. - miksi ihmeessä luen tällaista sontaa".
Kubrick sen sijaan on jumala.
No, minä olenkin "juntti". Luin teininä kaikki Kingin kirjat vaikka kaveripiiri ei niitä arvostanut. Kaverit lukivat Asimovia ja Clarkea ym.
Kingiä pidettiin arvostelijoiden toimesta "roskakirjallisuutena" tai "kioskikirjallisuutena", sellaisena jota luet mutta et pistä kirjahyllyysi näytille. Itse kyllä pidin kovasti.
Nykyään King on kulttihahmo jota ylistävät myös kriitikot. Esim. taidokkaista aikakausikuvailuistaan. Nyt kun hän on kriitikoiden suosiossa, en enää ole aikoihin jaksanut lukea hänen uudempaa tuotantoaan. Järkälemäisiä "tiiliskiviä" täynnä vanhan papan jaaritteluita. Ehkä kun en ole elänyt Amerikassa tai edes sitä aikakautta mihin hänen kirjansa sijoittuu, niin en osaa eläytyä hänen jaaritteluihinsa joista hän on saanut niin paljon ylistystä. Nykykirjat ovat mielestäni umpitylsiä ja pitkäveteisiä ja esim. kauhu ja jännitys on niissä enää pieni sivujuonne. Vanhoja kirjoja luen edelleen ihan onnessani
Tykkään kuitenkin erityisesti lukea ns. "kauhukirjoja" joissa kauhu tai yliluonnollinen on vain sivujuonne ja pääpaino on muualla kuten Carlos Ruiz Zafon tai Dolores Redondo. jne. Heillä on mieletöntä aikakauden kuvausta ja "mystistä kauhua" olematta tylsiä. Harmi että Ruiz Zafon heitti veivinsä muutama vuosi sitten.
:D mitä oikein selität? Hohdossa on kaksi mustaa näyttelijää, vaikka leffa on yli 40 vuotta vanha.