Lue keskustelun säännöt.
Hankkisitko lapsellesi plastiikkakirurgiaa tällaisessa tilanteessa?
16.04.2025 |
Reilusti alle kouluikäiselle lapselle tapahtui päiväkodissa tapaturma, jonka seurauksena kasvoja jouduttiin tikkaamaan päivystyksessä. Tapahtuneesta jäi näkyvä, isohko arpi lapsen kasvoihin. Itseäni harmittaa, että lapsella on kasvoissa noin näkyvä arpi tapaturman takia. Lapsi ei itse osaa asiaa harmitella. Lapsella on usein tilanteita, joissa toiset lapset tulevat kyselemään arvesta ja ihmettelevät sitä kovaan ääneen. Lapsi ei itse ikänsä takia vielä ymmärrä tilannetta ihan täysin eli ei käsitä, että arpi on pysyvä ja sen takia saatetaan kiusata isompana.
Vakuutuksemme kattaa mahdollisen plastiikkakirurgian eli taloudellista puolta ei tarvitse miettiä. Sen sijaan mietin, mitä tilanteessa pitäisi tehdä. Mahdollisen plastiikkakirurgian takia nyt olisi "oikea aika" käsitellä arpi, kun tapaturmasta on kulunut tietty aika. Eli päätöstä ei oikein voisi lykätä vaikka alakouluikään. Pohdin, kumpi on huonompi vaihtoehto: se, että lapsen arpi käsitellään ja hän joutuu kärsimään toipumiseen liittyvistä kivuista vai se, että arpea ei käsitellä ja lasta mahdollisesti kiusataan myöhemmin näkyvän arven takia ja lapsi itsekin kärsisi asiasta myöhemmin, vaikka nyt ei vielä asiaa ymmärrä?
En kaipaisi tähän irvailua, että on minullakin ongelmat tai lapseni haukkumista Harry Potteriksi. Nykymaailma on hyvin ulkonäkökeskeinen ja asia ei varmasti helpota lapsen kasvaessa. En haluaisi lapsen joutuvan kärsimään sellaisesta asiasta, jolle voisin tehdä jotakin.
Ap
Kommentit (53)
Ehkä, jos arpi on pysyvä ja häiritsevä, ja operaatio olisi suht simppeli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä veisin, ehdottomasti. Mieti kun myöhemmin lapsi itkee rumaa arpea ja paljastuu et se olis voitu korjata pois
Hmm. En osaa sanoa, mutta sukulaisella on synnynnäinen huulihalkio. Sitä siistittiin ainakin kolmesti ennen aikuisikää. Muistaakseni siinä oli jotain, että kasvun myötä se tulee aina uudelleen näkyvämmäksi ja vetää kasvoja.
Tarkoitan vain sitä, että tietysti tuo sinun lapsesi arpi voi olla erilainen, mutta ainakin huulihalkion kohdalla ei yksi leikkaus riittänyt, koska naama kasvoi vielä ja sitä myöten se arpikohta alkoi taas "kiristää".
Minä kävisin konsultaatiossa ja pohtisin sitten vaihtoehdot. Ehkä leikkaisin. Vaikka siitä hiukan kipua tulee, niin kipulääkkeet on keksitty ja toisaalta lapsi tn. kiittää aikuisena, jos hoidatte sitä nyt.
En hankkisi. En ole myös koskaan harkinnut sitä itselleni, mun minulla on ollut 7-vuotiaasta asti palovammoista tulleita arpia/keloideja kasvoissa(kin).
Kyllä varmaankin. Lapsena arvet paranevat hyvin, ja helpompi korjata. Ehkä voisit etukäteen kysellä kirurgilta, kuinka vaikea operaatio on, ja tuleeko paljon kipuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veisin. Itseasiassa vein jo 11kk iässä koska huulessa oli epämuodostuma ja useampi lääkäri suositteli plastiikkakirurgiaa.
On nykyään kaunis 19v nuori nainen.
Näitä asioita ei pidä ottaa kevyesti. Epämuodostuma voi johtaa kiusaamiseen, masennukseen ja jopa itsetuhoon lääkärin mukaan.
Täällähän jatkuvasti itketään sitä että lapsia ei saa leikellä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on näkyvä arpi kasvoissa, eikä kukaan ole koskaan kiusannut tai kysellyt ikävästi siitä.
Voihan sen korjata sitten kun lapsi on vähän isompi ja itsekin sen kannalla. Tuskin se siitä mihinkään katoaa ja kyllä sen voi leikata myöhemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisuuksien mukaan hakeutuisin ainakin plastiikkakirurgin konsultaatioon. Sen jälkeen tekisin päätöksen, mutta tosiaan ensin tietoa mahdollisimman paljon. Arvethan monesti vaalenevat ajan myötä, mutta esimerkiksi kasvoissa haasteena on aurinkoaltistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuntelisin lääkärin mielipidettä. Odotin kerran suloisen koulutytön kanssa sairaalassa, hän oli menossa hörökorvan leikkaukseen, oli kyllä iloinen asiasta. Siis vain toinen korva oli hänellä höröllään.
Voihan sellainen arpi olla poikalapsella jotenkin cool. En osaa sanoa missä vaiheessa sitä sitten pitäisi hioa tai jotain, jos tuntuu häiritsevän.
Onko arpi kasvoissa kohdassa, jota ei voi peittää esim. hiuksilla? Jos on, niin menisin ainakin konsultoitavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea kysymys ja hyvä kun pohdit asiaa. Hörökorviahan korjataan myös tuon ikäisillä. Kauankohan toipuminen lapsella kestäisi. Jos vaikka viikon, pari niin onhan se aika vähän jos vertaa, että koko elämän on häiritsevä arpi.
Kyllä veisin. Mulla oli lapsena hörökorvat joita ei leikattu, tietenki niistä kiusattiin koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Veisin. Itseasiassa vein jo 11kk iässä koska huulessa oli epämuodostuma ja useampi lääkäri suositteli plastiikkakirurgiaa.
On nykyään kaunis 19v nuori nainen.
Näitä asioita ei pidä ottaa kevyesti. Epämuodostuma voi johtaa kiusaamiseen, masennukseen ja jopa itsetuhoon lääkärin mukaan.
Siis ymmärrän täysin jos selkeän epämuodostuman haluaa leikkauttaa, mutta tuollainen ajattelu on ihan persiistä, että ihmisiä pitäisi leikkauttaa siksi, että muuten kiusaajat kiusaa. Kiusaajat pitää panna kuriin, eikä toisten tarvi alkaa muuttumaan heidän vaatimustensa mukaiseksi, ei ulkoisesti eikä muutenkaan, kiusaamisen uhalla. Itse olin kiusattu koko kouluikäni, minun tapauksessani syy ei ollut ulkonäkö vaan tytöksi erikoisempi luonne ja harrastukset, mutta olin ylpeästi minä enkä olisi halunnut muuksi muuttua, vaikka sillä olisi voinut välttää kiusaamisen.
Minulla oli syntyessäni kasvoissa ihon alla hemangiooma.Se oli ihan valtavan kokoinen pienen lapsen naamalle ja vaikutti kasvojen muotoon. Nyt sitä ei enää erota juurikaan, mutta kasvot ovat kaukana symmetrisistä sen vuoksi.
Luin ihan vasta neuvolakortistani, että lääkärit olivat suositelleet leikkausta kun olin alle kouluikäinen mutta vanhempani eivät minua koskaan sitä halunneet. Ja kyllä, olen katkera.
Vein lapseni yksityiselle hampaiden oikomishoitoon koska kyse oli estetiikasta ei purentaviasta, jonka vuoksi julkinen ei tullut kyseeseen. Omaa rahaa joutui laittamaan yli 6 t e, mutta onneksi se tehtiin sillä hän ei pystyisi toimimaan ammatissaan yhtään vinoilla hampailla. Eli en ole katunut päivääkään ainoastaan kiitellyt, että tuli tehtyä heti kun mahdollista!
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli syntyessäni kasvoissa ihon alla hemangiooma.Se oli ihan valtavan kokoinen pienen lapsen naamalle ja vaikutti kasvojen muotoon. Nyt sitä ei enää erota juurikaan, mutta kasvot ovat kaukana symmetrisistä sen vuoksi.
Luin ihan vasta neuvolakortistani, että lääkärit olivat suositelleet leikkausta kun olin alle kouluikäinen mutta vanhempani eivät minua koskaan sitä halunneet. Ja kyllä, olen katkera.
*Siis vanhempani eivät minulle leikkausta halunneet
en.