Yritän laihduttaa ja samaan aikaan tässä yritän keksiä syytä miksi voisin syödä kaapissa olevat karkit! Mitä mä teen!?

Minä en söisi karkkeja. AP on addikti eikä siihen auta ikinä mikään kohtuullinen napostelu viimeisten karkkien tai vaikka röökien äärellä, jos on addiktio pahasti päällä. AP:lla on, kun on eilen viimeksi tullut tuollainen repsahdus.

Ei siitä silti itseään kannata soimata, vaan jatkaa ilman herkkuja NYT, tästä hetkestä alkaen, ei vasta huomenna. Ohjaat itseäsi aina NYT, tässä hetkessä. Ei huomenna. 

Kerro mikä sinut sai ratkeamaan? Oliko sinulla jotain lyhyitä hiilihydraatteja edellisenä päivänä aterialla.

Sitäpaitsi siitä karkin syömisestä tulee sitten morkkis. Siirtyy taas eteenpäin paremmat tavat. 

Karkit roskiin ja jotain rouskuteltavaa, esim porkkanat jos tekee mieli rouskuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerro mikä sinut sai ratkeamaan? Oliko sinulla jotain lyhyitä hiilihydraatteja edellisenä päivänä aterialla.

Taitaa olla addikti, kun kylläisenä oli tuon tilauksen tehnyt 

Miksi sulla on kaapissa karkkia? Itse en osta kuin tarpeeseen, kaapeissa ei ole koskaan mitään herkkuja. 

Ota iisisti Ap. Tankkaa sellaista jossa on kunnolla kuitua, sen pitäisi pitää makean nälkää.

Jos karkit oikein himottaa, sitten syö ne. Mutta syö ne rauhallisesti ja nautiskellen, kun olet kerran antanut itsellesi luvan. Ei mitään kaksin käsin ahmimista piilossa pimeässä kaapissa.

Kuten yllä sanottiin kokonaisuus ratkaisee painonhallinnassa. Ja sekin on hyvä muistaa että keho on ovela otus: jos syöt joka päivä terveellisesti ja vähennät määrää, se alkaa mennä säästöliekille, koska se ajattelee että nyt alkoi nälänhätä. Siksi jos välillä pitää päivän, jolloin syö enemmän ja parit suklaat tai muut päälle (energiatiheää ruokaa), keho miettii että ruokaa tulee nyt enemmän, eli se lisää kulutusta. Pieni huijaus on aina paikallaan, ettei ruho jämähdä säästömoodiin.

Painonhallinnassa kannattaa myös syödä määrällisesti enemmän ruokaa ja useammin. Tätä moni ei tajua. Pitää vaan lisätä niiden pienikaloristen ruokien määrää. Parhaat ovat just salaatit, vihannekset ja porkkanraasteet sun muut ja välipaloina hedelmät ja marjat. Jogurtti, jossa marjoja ja psylliumia tms. Noissa on muuten ruoansulatukselle ennemmän duunia kuin jossain pikaruokamössössä, joka on jo syödessä kuin jo kerran pureskeltu ja suoliston läpi mennyt. Syö ruokaa, jota tarvitsee pureskella ja sulatella. Syö hitaasi ja rauhassa. Pidä massu hommissa, muista että ruoansulatuskin kuluttaa energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heitä heti pois ne, sellaseen roskikseen mistä et voi penkoa takas

 

Niin ajattelin mutta olis tulossa ylihuomenna kylään ihmisiä jotka niitä mielellään söisi niin siksi ne säästin. Mutta en kyllä tiedä sitten. Pitäiskö vaan heittää roskiin. Ai saamari. Mikään ei muutu jos mitään ei muuta ja ilman sitoutumista ei tule tuloksia!! Yritän hokea ja hengittää. Oikeasti, en jaksa olla lihava enää. Huomenna kaduttaa jos syön. Ap

Jep, tee rakkauden teko itseäsi kohtaan ja heitä pois. Kuuntele itseäsi, sinähän sanot ettet jaksa olla enää lihava. Ja tiedostat, että huomenna kaduttaa jos syöt.

Sen sijaan jos jätät syömättä, saat hyvää fiilistä ja onnistumisen kokemuksen. Stay strong! 

Vierailija kirjoitti:

Heitä vessanpöntöstä alas ne karkit.

Sekajätteeseen mieluummin.

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi siitä karkin syömisestä tulee sitten morkkis. Siirtyy taas eteenpäin paremmat tavat. 

Karkit roskiin ja jotain rouskuteltavaa, esim porkkanat jos tekee mieli rouskuttaa. 

Kaikenlainen "rouskuttaminen" ja napostelu kokonaan pois. Ei suun pidä käydä kaiken aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Osta omenoita, tai jotain muuta hedelmää. Pilko pieneksi ja napostele.

Jos se makea kaapissa on vieraille ja syöt ne. Haet vieraille uudet ja syöt niistäkin loput. Hoe nyt mantraa ne on vieraille ja vieraiden kanssa saa ne syödä.

Miksi vieraillekaan karkinsyönti olisi hyvästä. Tekosyitä vain, miksi muka on pakko ostaa varastoon karkkia.

Hoida karkit alta pois äläkä sit ostele uusia.  Mene kauppaan vatsa ruuasta kylläisenä, helpompi päästä karkkitiskin ohi kuivana.

Minä syön lenkkimakkaraa kun se hyökkäys tulee, sitä ei voi syödä paljon, mutta auttaa.  Kerran jopa yöllä söin palan. Makeat ovat ihan kauheita en minäkään voi vastustaa, mutta tiukkana olen ollut. Ei mitään nopeita hiilihydraatteja.

Säästä ne karkit vieraille tai vie töihin.

Herkuksi saa ja pitääkin syötä ja elämästä pitää nauttia.

Raja menee vaan siinä, mikä on riittävä määrä kellekin ja kuinka usein niitä syödään.

Sehän on se tekosyy että vieraita varten pitää kaapissa olla makeaa. Sitten itse ne ahmii ja taas pitää uutta ostaa jos vieraat ehkä tulevat...

Ei ne vieraat sulle tule karkkeja syömään. Tarjoa niille salaattia tai teetä ja karjalanpiirakoita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi siitä karkin syömisestä tulee sitten morkkis. Siirtyy taas eteenpäin paremmat tavat. 

Karkit roskiin ja jotain rouskuteltavaa, esim porkkanat jos tekee mieli rouskuttaa. 

Kaikenlainen "rouskuttaminen" ja napostelu kokonaan pois. Ei suun pidä käydä kaiken aikaa.

 

Yleisesti näin, mutta jos on juuri aloittanut laihduttamisen ja repsahtelee ahmimiseen, niin mieluummin kääntää ensin ahmimisen kohti parempia valintoja (kuten ne rouskuvat porkkanat) ja sitten kun on päässyt pahimman yli, aloittaa vasta napostelun vähentämisen ja lopettamisen kokonaan. 

Sokerista pitää vieroittautua totaalisesti. Napostelusta myös. Selkeät ruoka-ajat ja välillä 4-5 tunnin tauko, suuhun vain vettä, kahvia tai teetä. Ruoka-aikoina syödään monipuolisesti ja kunnolla, kylläiseksi asti. Toimii. 

Täysin ehdottomuus kaiken suhteen on typerää. Silloin sitä juuri tekeekin kaikkea mieli mitä ei ns. saisi syödä. Yksi herkkupäivä silloin tällöin on ihan ok. Juuri se jatkuva jokapäiväinen herkuttelu on haitallista, ei se että joskus niistä nautit.

Vierailija kirjoitti:

Täysin ehdottomuus kaiken suhteen on typerää. Silloin sitä juuri tekeekin kaikkea mieli mitä ei ns. saisi syödä. Yksi herkkupäivä silloin tällöin on ihan ok. Juuri se jatkuva jokapäiväinen herkuttelu on haitallista, ei se että joskus niistä nautit.

Oikealla ravinnolla ei edes tee mitään ylimääräistä mieli eikä ole tarve napostella. "Herkkupäivät" on ihan peestä. Voisko syödä ihan päivittäin herkullista ruokaa, jolloin kaikki ylimääräinen tuntuu täysin turhalta.

Oon itse melko sokeririippuvaisena yrittänyt keskittyä pitämään verensokerin tasaisena. Oon huomannut, että se on helpottanut vähän sokerin himoa. En kiellä itseltäni mitään, mutta en syö enää pelkkiä hiilihydraatteja, vaan syön joka ruualla myös jotain ns. verensokerijarruja. Niillä tarkoitetaan siis proteiineja, rasvoja ja kuituja, jotka auttaa siihen, että verensokeri ei yhtäkkiä nouse niin korkealle, eikä siten romahdakaan niin nopeasti. Tuollainen nopea heittely ja romahdus kai saa himoamaan lisää ja lisää makeaa, ja siitä ymmärtääkseni johtuu myös ruuan jälkeinen makeanhimo.

Nykyään esim. syön aina puuron tai leivän kanssa myös pähkinöitä, ja koen että silloin ei tee niin paljon mieli lisää leipää tai vaikka makeaa. Myös satunnaisten herkkujen kanssa syön yleensä pähkinöitä, jolloin herkkuhimo ei tunnu niin loputtomalta kuin joskus. Jos olisin tilanteessasi, sallisin itselleni herkut, kunhan söisin alkuun yhtäpaljon jotain näitä verensokerijarruja. Niiden jälkeen olisi ehkä helpompi syödä herkkuja vain kohtuullinen määrä, eikä menisi överiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitäpaitsi siitä karkin syömisestä tulee sitten morkkis. Siirtyy taas eteenpäin paremmat tavat. 

Karkit roskiin ja jotain rouskuteltavaa, esim porkkanat jos tekee mieli rouskuttaa. 

Kaikenlainen "rouskuttaminen" ja napostelu kokonaan pois. Ei suun pidä käydä kaiken aikaa.

 

Yleisesti näin, mutta jos on juuri aloittanut laihduttamisen ja repsahtelee ahmimiseen, niin mieluummin kääntää ensin ahmimisen kohti parempia valintoja (kuten ne rouskuvat porkkanat) ja sitten kun on päässyt pahimman yli, aloittaa vasta napostelun vähentämisen ja lopettamisen kokonaan. 

Toi on pelkkää itsepetosta.