Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisen lapsen saa jättää yön yli yksin kotiin?
16.04.2025 |
Tuntuu olevan aika hurjasti hajontaa tämän suhteen.
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18v on vasta aikuinen ja vastaa itse itsestään.
Minä ainakin olin 2 viikkoa yksin 16-vuotiaana.
4 lapsen vanhempana, en ikinä jättänyt tai jättäisi omaa lasta yöksi yksin kotiin, saatikka 2 viikoksi. Jos jotain sattuisi, en voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni. Vastuussa olisin kuitenkin, koska vastuu on huoltajalla 18v asti.
Onnea vaan elämään niillekin lapsille.
Näin sivusta, eiköhän hyvin hoidetuilla lapsilla ole paljon parempi elämä luvassa kuin noilla 9v heitteillejätetyillä. Mikään tutkimus ei anna tukea sille, että välittäminen ja huolenpito järkevissä määrin olosi lapselle haitall
"Ylihuolehtiminen ei ole hyvää hoitoa sen enempää kuin heitteillejättö, tuollaisten lapset on ihan tutkitusti lähinnä kelan asiakkaita."
Ai kun kiva, sulla on varmaan tästä joku tutkimus. Valitettavasti oma kokemus ei tätä tue, päinvastoin. Omat näin kasvatetut tuttavat ja sukulaiset, eikä jo aikuiset omatkaan lapset ole kelan asiakkaina, opintotuet ovat toki saaneet ja lapsilisät elämässä. Se kelan asiakkuus, kun ei oikeasti ole vain siitä yksin yön viettämisestä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä aikaisintaan 14-15v, 16v on jo sen ikäinen, että "pitää" pärjätä yksittäinen yö yksin kotona.
Aila moni nuori joutuu muuttamaan 16-vuotiaana yksin asumaan, jos kotikaupungissa ei ole opiskelumahdollisuutta. Menee esim. taidelukioon Helsinkiin. Ei siellä mitään sisäoppilaitoksia ole vartijoineen.
3-4 vuotiaan voi jättää kunhan on yksi 10 vuotias valvomassa pienempää. 10 vuotias osaa jo toimia jos hätä tulee tai vanhempia täytyy informoida jostain asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18v on vasta aikuinen ja vastaa itse itsestään.
Minä ainakin olin 2 viikkoa yksin 16-vuotiaana.
4 lapsen vanhempana, en ikinä jättänyt tai jättäisi omaa lasta yöksi yksin kotiin, saatikka 2 viikoksi. Jos jotain sattuisi, en voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni. Vastuussa olisin kuitenkin, koska vastuu on huoltajalla 18v asti.
Toiset muuttaa omilleen asumaan 15-vuotiaana. Toiset taas asuu vanhempien helmoissa pitkälle päälle parikymppiseksi ja äiti hakee työpaikatkin lastensa puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä saisi jättää ketään yksin missään iässä. Kyllä tähän joku laki pitää nyt säätää, valtioavusteiset valvojat kaikille yksinäisille ja lähtökohtaisesti vain naisia näihin hommiin. T. Vihervasemmisto
Vierailija kirjoitti:
18v on vasta aikuinen ja vastaa itse itsestään.
Meillä 16v tehnyt jo pitkään lastenhoitokeikkoja joissa esim vauva ja sisarukset. Olisi hullua ettei voisi vielä yksin olla yötä. Ollut lomiakin yksin kotona 11-12v asti. Omasta haluataan ja oli sosviranomaisille ok. Riippuu siis lapsesta. Toinen meidän 12v, en edes luottaisi että aamulla selviäisi omapimisesti kouluun vaan herään ja autan kaikissa toimissa häntä vaikka ohan terve on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4 lapsen vanhempana, en ikinä jättänyt tai jättäisi omaa lasta yöksi yksin kotiin, saatikka 2 viikoksi. Jos jotain sattuisi, en voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni. Vastuussa olisin kuitenkin, koska vastuu on huoltajalla 18v asti.
Aika huonot on vanhemmuuden taidot, jos vasta 18-vuotiaana lapsi on kypsä ottamaan vastuuta mistään. Sulavasti ohitat kaikki lapsen ja nuoren herkkyyskaudet ja tilaisuudet turvallisessa ympäristössä harjoitella itsenäistymistä. Ei ole mitään "vain vanhemman" vastuuta. Ikätasoisesti myös lapsella on vastuu toiminnastaan ja tekemisistään. On oppimisen kannalta tärkeää harjoitella tätä. Jotkut tekee enemmän, toiset vähemmän virheitä oppiessaan. Tärkeintä on, että rinnalla kulkee turvallinen aikuinen joka ohjaa ja tukee lasta toimimaan oikein.
Eskari-ikäinen-pikkukoulukainen käy yksin lähikaupassa ostamassa vaikkapa maitopurkin. On ehkä yhdessä harjoiteltu ja vanhempi saattaa odottaa kaupan pihalla. Hän saa leikkiä yksin omalla pihalla ja kulkea turvallisen reitin itsekseen esim naapurissa asuvan kaverin luokse. Hän saa ensimmäisen puhelimen, rannekellon ja kotiavaimen. Hän alkaa harjoitella tavaroista huolehtimista: viikkaa omat vaatteet, siivoaa oman huoneen, huolehtii repun pakkaamisesta kouluun/harrastukseen. Hän osaa valmistaa helpon välipalan kuten jogurttia myslin kanssa tai voileivän.
Kouluikäinen lähtee kouluun/tulee koulusta yksin. Yksinolon aika pitenee, lapselle annetaan joitain yhteisiä kotitöitä esim. Ruoki lemmikki, tyhjennä tiskikone tai imuroi eteinen. Isompi lapsi saattaa katsoa pikkusisarusten perään ja auttaa heitä läksyissä. Hän saattaa toimia aikuisen apuna ruuanlaitossa/korjaustöissä ja opettelee sietämään tylsyyttä sekä pettymyksiä myöhemmän kivan eteen. Lapsi kulkee mahdollisuuksien rajoissa itse kouluun/harrastuksiin ja opettelee julkisliikenteen käyttöä.
Yläasteikäinen harjoittelee rahan käyttöä ja ruuanlaittoa. Hän opettelee käyttämään pyykkikonetta, tiskikonetta, hellaa ja verkkopankkia. Maksaa ehkä jo omat laskut ainakin osittaim ja pääsee ekoihin kesätöihin. Pääosin raha tulee vielä vanhemmilta. Hän selviää yhden tai pari yötä yksin kotona, kunhan lähellä on tuttu kummi/mummi/täti/naapuri, jonka puoleen voi kääntyä tarpeen vaatiessa. Lapsi opettelee käyttämään omaa kalenteria ja varaa ajan hammaslääkäriin sekä osallistuu itseään koskeviin päätöksiin koulussa sekä harrastuksissa.
Amis/lukiolainen on jo suurimmaksi osaksi vastuussa itsestään ja pärjää jo itsenäisesti. Hänellä saattaa olla oma lemmikki, ajoneuvo tai koti. Hän saattaa käydä töissä koulun ohella ja tienata omaa rahaa. Vanhempien vastuu on jo lähinnä taustalla kulkeminen ja oikeaan suuntaan ohjaaminen epävarmoina hetkinä.
Miksi kukaan haluaisi kasvattaa lastaan tyhjiössä tai pumpulissa ja heittää sitten täysi-ikäisenä pulikoimaan tosimaailmaan?
Kyllä se kasvatus ja itsenäistyminen lähtee jo siitä, kun vauva syö itse: sotkien samalla koko keittiön. Tai taapero riisuu ja pukee sata kertaa päivässä vaatteensa. Riippuu täysin sinusta vanhempana miten tuet ja kasvatat lapsesi:
Torppaatko hänen kaikki yritykset kokeilla uutta, tehden hänestä epävarman ja pelokkaan vai annatko hänen tehdä virheitä ollen silti iloinen ja ylpeä hänestä?
Hyväksytkö hänen keskeneräisyytensä vai varoitteletko ja korjailetko kaikessa mitä hän tekee?
minä olin 4-5 vuotiaana iltoja ja öitä usein yksin kun vanhemmat olivat töissä.
tämä oli 70 luvun alussa.ei mitään ongelmaa koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä esikoinen oli 14v kun halusi ensimmäistä kertaa jäädä kotiin, kun me muu perhe lähdimme yhdeksi yöksi reissuun. Hyvin sujui ja lähellä asuu paljon sukulaisia, toisena päivänä mummo ja pappa hakivat hänet käymään luonaan.
Pikkuveljensä on eri luonteinen ja luulen että hän ei vielä 14v halua jäädä yksin yöksi.
Apua! Yläasteella kasilla 14v kaverini perusti jo perheen miehensä kanssa. Siis muuttivat kasilla omaan asuntoon ja saivat vauvan ja siitä eteenpäin myös monena vuotena. Täällä mietitän ettei 14v voi olla yksin yötä kotona 😅 no niin me ollaan erilaisia.
Lapsesta se on kiinni. Toiset ovat itsenäisempiä kuin toiset.
Omista viidestä olisi yhden voinut jättää jo 8 vuotiaana. Ei tietenkään jätetty, mutta esim mökillä sai nukkua yksin pikku mökissä puolen kilsan päässä muista. Toiset ei suostuneet vielä teini-iässäkään, edes seurassa. Pää kepposteli sen verran, että luonnon äänet pelotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
4 lapsen vanhempana, en ikinä jättänyt tai jättäisi omaa lasta yöksi yksin kotiin, saatikka 2 viikoksi. Jos jotain sattuisi, en voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni. Vastuussa olisin kuitenkin, koska vastuu on huoltajalla 18v asti.
Aika huonot on vanhemmuuden taidot, jos vasta 18-vuotiaana lapsi on kypsä ottamaan vastuuta mistään. Sulavasti ohitat kaikki lapsen ja nuoren herkkyyskaudet ja tilaisuudet turvallisessa ympäristössä harjoitella itsenäistymistä. Ei ole mitään "vain vanhemman" vastuuta. Ikätasoisesti myös lapsella on vastuu toiminnastaan ja tekemisistään. On oppimisen kannalta tärkeää harjoitella tätä. Jotkut tekee enemmän, toiset vähemmän virheitä oppiessaan. Tärkeintä on, että rinnalla kulkee turvallinen aikuinen joka ohjaa ja tukee lasta toimimaan oikein.
Eskari-ikäinen-pikkukoulukainen käy yksin lähikaupassa ostamassa vaikkapa maitopurkin. On eh
Hyvin kirjoitettu. Lapsissa on toki yksilöllisiä eroja, mutta varmasti pätee suurimpaan osaan lapsista nämä. Osa niistä "yksilöllisistä eroista" selittyy nimittäin myös sillä miten on kasvatettu, onko saanut opetella ja kokeilla. Liian aikainen vastuukin on toki huono, mutta niin on liian vähäinenkin.
Itse siis ajattelisin myös, että noin yläkouluikäinen pärjää yön yli. Ellei ole jotain erityistä syytä miksi ei.
Itse olin 13-vuotiaana viikonloppuja yksin kotona, 15-vuotiaana taas parikin viikkoa kun vanhemmat oli mökillä ja itse kesätöissä. Ei se yhtään haitannut, päinvastoin, tykkäsin. En silti kyllä omaa lasta nyt jättäisi yksin yöksi kotiin kuin ehkä 15-vuotiaana aikaisintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kannattaa tehdä ainakin yksi testi: kun lapsi nukkuu yöllä sikeästi, niin painat viereisen huoneen palohälyttimen soimaan. Jos lapsi herää ja ymmärtää mistä äänestä on kyse, niin sitten voisi uskaltaa jättää yksin yöksi. Jos ei herää, niin ei ole valmis jäämään yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
18v on vasta aikuinen ja vastaa itse itsestään.
Minä ainakin olin 2 viikkoa yksin 16-vuotiaana.
4 lapsen vanhempana, en ikinä jättänyt tai jättäisi omaa lasta yöksi yksin kotiin, saatikka 2 viikoksi. Jos jotain sattuisi, en voisi koskaan antaa sitä anteeksi itselleni. Vastuussa olisin kuitenkin, koska vastuu on huoltajalla 18v asti.
Toiset muuttaa omilleen asumaan 15-vuotiaana. Toiset taas asuu vanhempien helmoissa pitkälle päälle parikymppiseksi ja äiti hakee työpaikatkin lastensa puolesta.
Onneksi tuossa on välimuotojakin olemassa. Tiedän 15-vuotiaana kotoa muuttaneen, joka on ikuinen kelan asiakas, koska kasvatus taisi jäädä vähän vähemmälle. Eipä tainnut ketään kiinnostaa enää poismuuton jälkeen. Toisaalta sinne parikymppiseksi kotona olleita, mitkä elää kuitenkin omaa elämää ja hoitaa itse asiansa myös työnhaut ja työsuhteen ylläpidon. Ei niitä lapsia ole pakko täyshoidolla passata, vaikka se kotona asuisikin. Ei se kotoa muuttaminen ns aikaisin ole mikään meriitti elämässä. Toki ymmärrettävää, jos on pakko mennä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, silloin asia on eri.
Meillä menty pikkuhiljaa omatoimisempaan suuntaan.
7.-9. luokilla kävi toisella puolella Suomea harrastuksen vuoksi leireillä, jossa nuoret asuivat yöt itsekseen. Aluksi olin itse mukana naapurissa hotellissa, mutta 9. luokalla meni jo itsekseen junalla.
kotona on ollut yksin yön yli arkisin 15v. alkaen kun isovanhemmat lyhyen matkan päässä, viikonloppuna en vielä ole yksin jättänyt vaikka täyttää nyt jo 17v. Viikonlopun on ollut yksin kotona päivät, mutta yöksi on mennyt mummolaan.
Eli pikkuhiljaa harjoiteltu, vaikka muuten on tosi omatoiminen ja luotettava. Mutta kun apua on aina ollut lähellä, niin ei ole tullut pakkoa hypätä suoraa syvään päätyyn
Varmaan siinä vaiheessa kun lapsi itse sitä haluaa ja kokee pärjäävänsä ja vanhempi kokee samoin. Aina nämä ei tosin tapahdu samaan aikaan. Itsenäisyyttä voi toki harjoitella muutoinkin kuin yksin yön yli olemalla, ja toisaalta se satunnainen yö yksin kotona lapsen niin halutessa ei tarkoita että "lapsi jätetään yksin pärjäämään", kuten joku kommentoija koettaa yleistää.
Eiköhän moni 15v jo eläkin yksin, ainakin matkustellut yms. Itse ainakin 15v olin kielikurrsilla, ei siellä ketään aikuisia ollut vahtimassa. Oma 15v asuu jo omillaan ja hoitanut parin vuoden ajan jo muiden lapsia. Ei eroa mitenkään aikuisesta. Siis millaisia ikätoverinsa oikein ovat jos yksi yö yksin olisi liikaa? Siis olettaen että ohan terveitä. Ja tosiaan itsekin kuullut 14v pariskunnasta jotka ekan vaivansa sai ja muuttivat omaan kotiin siinä iässä vauvansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan siinä vaiheessa kun lapsi itse sitä haluaa ja kokee pärjäävänsä ja vanhempi kokee samoin. Aina nämä ei tosin tapahdu samaan aikaan. Itsenäisyyttä voi toki harjoitella muutoinkin kuin yksin yön yli olemalla, ja toisaalta se satunnainen yö yksin kotona lapsen niin halutessa ei tarkoita että "lapsi jätetään yksin pärjäämään", kuten joku kommentoija koettaa yleistää.
Tämä juuri. Toiset toteaa, että 14v pitää pystyä kulkemaan junalla yksin mummolaan ja käskee lapsen lähteä itsekseen. Toiset harjoittelee ensin yhdessä: kulkee reitin yhdessä pari kertaa niinkuin kulkivat koulumatkankin ennenkuin koulu alkoi. Saattavat asemalle ja toisessa päässä on isovanhemmat vastassa. Virheet minimoidaan ja vastuuta lisätään hiljalleen. Toiset taas vaan pistää lapsen kovaa vasten. Pahimmillaan vielä niin, että virheistä syyllistetään, rangaistaan ja sätitään. Toisista tulee vahvoja ja pärjääviä, mutta toiset tuollainen "kasvatus" rikkoo. Heistä tulee ahdistuneita, vihaisia, epävarmoja... He eivät luota muihin ihmisiin ja vaativat itseltään täydellisyyttä uupumiseen asti.
Ei ainakaan peruskouluikäistä.