Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En ole appiporukan ilmainen siivooja!
16.04.2025 |
He muuttivat lähelle meitä, kun mieheni puhui heidät ympäri: Meissä olisi heille turva ja apu. Sanoin etukäteen jo, että kun mieheni on päivittäin 10 tuntia pois (töissä ja matkalla sinne/sieltä plus ruokatuntinsa ja kuopuksen vieminen aamulla tarhaan) ja minä 6-tuntisena toimistotyöläisenä noin 7 tuntia (kaupassa käynti ja kuopuksen haku päiväkodista mukaan luettuna) minkä jälkeen yksin siivoan, kokkaan, pyykkään, tarkastan läksyt ja wilman, ja vien jokaisen kolmesta lapsesta kerran viikossa harrastukseen, muuhun EN TULE suostumaan. Miehen vastaus oli aina että no no, katsotaan sitten. Nyt on katsottu, hitto vie, miehen vaatimuksesta ihan excel-taulukossa, sillä tuloksella, että käänsi tai väänsi asioita miten vain, miehelle jäi enemmän aikaa! No no. . . eihän hän nyt sitä ollut tarkoittanut, että HÄNEN pitäisi käväistä kaupassa vanhemmilleen, juosta siellä satunnaisesti yhtä sun tätä tekemässä (lampunvaihto, taulun ripustus, pölynimuripussin vaihto, papereiden läpikatsominen, puhelimen selittäminen, ja pois mennessään roskis ulos). Että miksi MINÄ en voisi tehdä sitä ,siinä sivussa . . . Pariterapiaan on aika varattu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Kiva, jos joku on jaksanut lukea. Oli vain tällainen vuodatus.
Kommentit (625)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Aloittaja kuitenkin on tehnyt aloituksen työaikana. Olettaen että toimistotyö tehdään päiväsaikaan koska hakee lapsensa hoidosta.
Ei hullumpi päätelmä, rakas Watson.
Ap postannut viestinsä klo 10.52 eli normaalin lounastaukonsa puitteissa.
Kuuden tunnin päivässä ei yleensä ole lounastaukoa, 15 minuutin yksi tauko. Toki se on tärkeää silloin olla vauvapalstalla, niin minäkin tekisin.
Mistä sinä tiedät, onko ap ollut tänään töissä? Hänellä on voinut olla lapsi sairas tai hän on itse. Nyt on pääsiäisviikko ja moni pitää tässä vuosilomapäiviä. Ja vaikka hän olisi kirjoittanut aloituksen työaikana, niin mitä sitten? Hänen mies on voinut samaan aikaan pelata koneella pasianssia tai länkyttää tyhjänpäiväisiä työkavereitten kanssa. On se vaan ihan kauheaa, kun nainen ei ole koko ajan tehokas sata lasissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Aloittaja kuitenkin on tehnyt aloituksen työaikana. Olettaen että toimistotyö tehdään päiväsaikaan koska hakee lapsensa hoidosta.
Ei hullumpi päätelmä, rakas Watson.
Ap postannut viestinsä klo 10.52 eli normaalin lounastaukonsa puitteissa.
Kuuden tunnin päivässä ei yleensä ole lounastaukoa, 15 minuutin yksi tauko. Toki se on tärkeää silloin olla vauvapalstalla, niin minäkin tekisin.
Semmosta se nykyajan äärimmilleen kiristetty hektinen työaika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei osaa organisoida.
Ruokaa ei tarvi tehdä joka päivä. Pyykkäämissen on nykyään automaattipesukoneet, nappia painaa ja hana auki. Sama tiskien kanssa. Siivouksen voi jättää viikonloppuun. Koululaisille voi antaa kotitöitä. Ei tarvi olla pinna kireällä.
Ei ap:n tarvitse tätä organisoida.
Mies on luvannut hoitaa.
Ap:lla on nyt oma lapsiperhe ja se riittää.
Kokemuksesta voin sanoa, että sen iäkkään vanhuksen auttamiseen ja hoivaamiseen menee aikaa, joka lasketaan vuosissa. Olen tällä hetkellä siinä tilanteessa. Onneksi olen eläkkeellä ja hyvässä kunnossa itse, niin pystyn tätä tekemään. Enkä tee yksin. Osan tekevät muut toimijat.
Ap:n elämän tarkoitus tällä hetkellä on huolehtia lapsiperheensä hy
Juuri tätä tarkoitin kommentillani. Ap tuntuu olevan kovin rasittunut kun pitää tehdä sitä ja tätä, joka päivä ilmeisesti kauppaan, ruokaa, pyykit jne. Kun voi organisoida arjen niin, ettei ole pinna kireällä. Mies voi töistä tullessaan hoitaa kauppaostokset tai ne voi tilata kauppaan valmiiksi tai ostokset voi tehdä kerran viikossa ja yksin kun muksut on kotona sen miehen kanssa. Joka sunnuntai voi tehdä 5 litran kattilallisen jotain keittoa, jota syödään maanantai ja tiistai töiden ja koulun jälkeen. Pannukakku välipalaksi tai marjapuuro tms (etukäteen voi tehdä senkin). Joku päivä voi hyvällä omalla tunnolla syödä myös eineksiä, jos on harrastukseen kiire. Koululaiset osaa täyttää ja tyhjentää tiskikoneen ja osallistua myös ruuan laittoon viikonloppuisin.
Ei, vaan ap perusteli sen, miksi ei ryhdy appivanhempien arjen pyörittäjäksi: Koska hänellä on oma arki oman perheen kanssa.
Tilannehan on se, että mies oletti ap:n tekevän appiksien talouteen liittyviä asioita, huolimatta siitä, että appiksien muuttovaiheessa mies oli luvannut hoitaa ne itse.
- Kyllähän "naisten työt" näyttää kevyiltä ja mitättömiltä sivusta katsoen, joten siinäpä työssäkäyvä pienten lasten äiti samalla vaivalla hoitelee kaksi huushollia kuin yhdenkin.
Mikä ap:ta rasittaa tässä kuviossa on se, että mies yrittää luikerrella irti omista lupauksistaan ja sysätä vanhempiensa asioiden hoitoa vaimolle, vaikka toisin oli sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten voisit auttaa heitä ihan siitä hyvästä, että ovat lapsiesi isovanhempia tai ihan vaan vanhuksia, ketkä tarvitsevat apua. En yhtään vähättele työmäärääsi mutta surullista, jos pitää exelissä laskea kukau auttaa vanhempia.
Ja uskot että mies kävisi auttamassa ap:n vanhempia jos aikaa olisi? Paskat. Kukaan mies ei tee niin. Naistenkaan ei tule suostua tuohon.
Ai, itse tiedän useita miehiä jotka auttaa vanhempiaan. Todellakin moni auttaa.
Itsekin autoin vanhempiani.
Kyllä meillä molemmat vävyt autteli vanhenevaa äitiäni tosi paljon. Äiti eli niin vanhaksi, että ei olisi ilman apua kyennyt enää paljon mihinkään, mutta autettuna pärjäsi omassa kodissaan loppuun asti. Äidistä oli ai
Aika valikoivasti olet lukenut, jos et ole hoksannut, että kaikilla ei ole hyvää ihmistä anoppina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten voisit auttaa heitä ihan siitä hyvästä, että ovat lapsiesi isovanhempia tai ihan vaan vanhuksia, ketkä tarvitsevat apua. En yhtään vähättele työmäärääsi mutta surullista, jos pitää exelissä laskea kukau auttaa vanhempia.
Ja uskot että mies kävisi auttamassa ap:n vanhempia jos aikaa olisi? Paskat. Kukaan mies ei tee niin. Naistenkaan ei tule suostua tuohon.
Ai, itse tiedän useita miehiä jotka auttaa vanhempiaan. Todellakin moni auttaa.
Itsekin autoin vanhempiani.
Kyllä meillä molemmat vävyt autteli vanhenevaa äitiäni tosi paljon. Äiti eli niin vanhaksi, että ei olisi ilman apua kyennyt enää paljon mihinkään, mutta autettuna pärjäsi o
Ihmissuhteet ovat kaksisuuntaisia. Miniänkin vaateet voivat olla sellaisia ettei anoppi pysty niitä täyttämään. Siksi pitäisi valita mies jonka äitikin vastaa omaa vaatimustasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Aloittaja kuitenkin on tehnyt aloituksen työaikana. Olettaen että toimistotyö tehdään päiväsaikaan koska hakee lapsensa hoidosta.
Ei hullumpi päätelmä, rakas Watson.
Ap postannut viestinsä klo 10.52 eli normaalin lounastaukonsa puitteissa.
Kuuden tunnin päivässä ei yleensä ole lounastaukoa, 15 minuutin yksi tauko. Toki se on tärkeää silloin olla vauvapalstalla, niin minäkin tekisin.
Niin tekisit, jos olisi sydän täynnä, kuten ap:lla.
Hakluaisin ihan oikeasti tavata ne miehet, jotka huolehtivat appivanhemmistaan. Tunnen monia miehiä, jotka huolehtivat kyllä omista vanhemmistaan, mutta en yhtäkään, joka huolehtisi appivanhemmistaan. Kuinkahan moni tähänkään ketjuun vastanneen mies alkaisi selvittää, millaisia palveluita on olemassa anopille ja apelle? Vähän luulen, että omille vanhemmilleen ehkä, mutta ei todellakaan puolisonsa vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äppiporukka! Uhka vai mahdollisuus?
Vierailija kirjoitti:
Omat vanhemmat on yli 80v, toinen invalidi. Huvittaa kun näille olisi hankittu jouluksi siivousapua. Eivät suostuneet. Itse kantoivat matot ulos ja tamppasivat. Invalidi imuroi ja toinen pesi lattiat ja pyyhki pölyt. Invalidi ajeli tarvikeostoksille kolmipyörällä ja kaikki hoitui hammasta purren ilman apuja. Miehesi voi halutessaan hankkia apua rahalla. Ei pidä antaa kenenkään juoksuttaa ilman että on siihen itse suostuvainen. Eihän tuollaiseen mieheen mikään terapia auta.
Miksi kaikki ehdottavat, että mies hankkii apua rahalla ikään kuin se auttaisi? Lapsiperheessä on yleensä sillä lailla yhteistalous, että jos miehen rahat menevät vanhempien paapomiseen, aloittaja joutuu maksamaan perheen ruoat ja lasten vaatteet äkkiä yksin. Oikeita kysymyksiä ovat, onko miehellä jotain semmoista sohva-aikaa, jolloin joutaisi piikomaan tai selviäisivtkö vanhukset kumminkin itse tai edes omin varoin. Nykyvanhukset eivät ole välttämättä mitenkään köyhiä eivätkä tarvitse lapsiperheeltä sponssia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Hakluaisin ihan oikeasti tavata ne miehet, jotka huolehtivat appivanhemmistaan. Tunnen monia miehiä, jotka huolehtivat kyllä omista vanhemmistaan, mutta en yhtäkään, joka huolehtisi appivanhemmistaan. Kuinkahan moni tähänkään ketjuun vastanneen mies alkaisi selvittää, millaisia palveluita on olemassa anopille ja apelle? Vähän luulen, että omille vanhemmilleen ehkä, mutta ei todellakaan puolisonsa vanhemmille.
Minun isäni. Huolehti äitini vanhemmista tosi hyvin. Ei toki yksin, mutta teki merkittävän työn heidän viimeisissä vaiheissaan. Oli kyllä muutenkin tosi hyvä isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Hakluaisin ihan oikeasti tavata ne miehet, jotka huolehtivat appivanhemmistaan. Tunnen monia miehiä, jotka huolehtivat kyllä omista vanhemmistaan, mutta en yhtäkään, joka huolehtisi appivanhemmistaan. Kuinkahan moni tähänkään ketjuun vastanneen mies alkaisi selvittää, millaisia palveluita on olemassa anopille ja apelle? Vähän luulen, että omille vanhemmilleen ehkä, mutta ei todellakaan puolisonsa vanhemmille.
Minun isäni. Huolehti äitini vanhemmista tosi hyvin. Ei toki yksin, mutta teki merkittävän työn heidän viimeisissä vaiheissaan. Oli kyllä muutenkin tosi hyvä isä.
Mä vähän luulen, että isäsi kaltaisia miehiä on aika harvassa. Hienoa isältäsi <3
Kyllä kai normaaleissa perheissä näkemäni mukaan käydään yhdessä riippumatta siitä kumman puolen isovanhemmat jotain jelppiä tai neuvoa tarvitsevat.
Ilmeisesti tää on joku ihan uusi juttu että puolison vanhemmille ynseillään ja yhdessä ei sukuja tavata, kumpikin vaan omiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin pojaltani että voisiko käyttää meitä kaksi kertaa viikossa kaupassa ja sillointällöin auttaa( mieheni sai aivoverenvuodon mutta selvisi siitä)
Miniä nakkeli niskojaan että edes paria tuntia viikossa ei saisi vanhempiaan auttaa (lapset olisi voinut ottaa tänne mukaan)
Päätettiin sitten laittaa kesämökki vuokralle kevät- syksy ajalle niin että saadaan lisätuloja niin tästä syntyi kauhea poru, kun ovat lapsille luvanneet että koko kesä vietetään siellä (me emme enää pysty mökille menemään) seuraavaksi on vuorossa myynti..
En tiedä kuinka paljon ovat perinnön varaan laskeneet mutta toivottavasti eivät paljon, sitä ei ole kohta enää tulossa..
Töissä käyvälle pari ylimääräistä kauppareissua viikossa on paljon. Mökkiasiassa paljastit pienuutesi. Kun pojan perhe ei kynnysmatoksesi alennu, niin kostat. Toki saat omaisuudellasi te
Törkeitä ja valheellisia kommentteja! Ilkeä miniä jos ei salli miehensä auttavan miehen vanhempia. Hyvin ymmärrettävää ja fiksua vuokrata/myydä mökki kun tarvitaan lisärahoitusta terveydenhoitoon. Asia ei kuulu ahneelle miniälle. Pari tuntia viikossa ei ole paljoa. Voi kun tuo mies asettaisi rajat typerälle vaimolleen.
eri
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tilanne on kieltämättä vakava, mutta ei toivoton. Siinä voi käydä hyvin, voi käydä huonosti ja joskus voi käydä ihan päinvastoinkin. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha
Tuo keittoresepti voisi auttaa ap:ta tilanteen hoitamisessa. Olisiko sinulla sitä tai onko jollakulla muulla hyvää kissakeittoreseptiä.
Tuo mökki asia tuolla edellä kertoo kyllä nykysukupolven itsekkyydestä kaiken. Itse olen nähnyt läheltä kun vanhukset eivät enää jaksaneet huolehtia mökistään eivätkä varatkaan enää oikein riittäneet sen ylläpitoon etenkään kun olisi pitänyt palkata työvoimaa esim mökkitalkkareiksi, laituriremppaan ja niihin ihan tavallisiinkin huoltotöihin, jotta mökki pysyisi kunnossa. Lapset , siis nykyään aikuiset, olivat tottuneet siihen että vanhemmat laittoivat mökin asumiskuntoon keväällä ja lapset perheineen tulivat sitten kesäksi aina valmiiseen "pöytään", mitään ylläpitoa apua eivät koskaan antaneet eikä sitä tietysti perheellisiltä lapsilta haluttu vaatiakaan. Syksyllä mökki valmisteltiin aina talvikuntoon, pelkästään näiden mökin omistajien toimesta ilman lisäapuja.
Lopulta tilanne meni siihen että lapset perheineen "varailivat " omia mökkiviikkoja vain heidän perheelleen, jolloin nämä mökkiä ylläpitävät/ mökin omistajat eivät olleet enää edes itse tervetulleita, omalle mökilleen. Lopuksi nämä perheelliset sisarukset riitantuivat keskenään, juurikin mökkiasioiden vuoksi, ja vanhemmat sitten lopulta päättivät myydä mökin sekä estääkseen nuo jatkuvat riidat plus että omat voimavarat eivät enää riittäneet koko mökkihässäkän pyörittämiseen.
Siitä sitten etenkin nuo miniät ottivat hirveät pultit, ja syyttivät näitä isovanhempia (jotka olivat siis todella miellyttäviä ja sopuisia ihmisiä) siitä että "veivät lapsilta kesän". Ja tämä ei todellakaan ole ainoa tapaus Suomessa, veikkaan. Valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kysyin pojaltani että voisiko käyttää meitä kaksi kertaa viikossa kaupassa ja sillointällöin auttaa( mieheni sai aivoverenvuodon mutta selvisi siitä)
Miniä nakkeli niskojaan että edes paria tuntia viikossa ei saisi vanhempiaan auttaa (lapset olisi voinut ottaa tänne mukaan)
Päätettiin sitten laittaa kesämökki vuokralle kevät- syksy ajalle niin että saadaan lisätuloja niin tästä syntyi kauhea poru, kun ovat lapsille luvanneet että koko kesä vietetään siellä (me emme enää pysty mökille menemään) seuraavaksi on vuorossa myynti..
En tiedä kuinka paljon ovat perinnön varaan laskeneet mutta toivottavasti eivät paljon, sitä ei ole kohta enää tulossa..
Töissä käyvälle pari ylimääräistä kauppareissua viikossa on paljon. Mökkiasiassa paljastit pienuutesi. Kun pojan perhe ei kynnysmatoks
Silloin kun apu on ostettava ja sairaus/lääkekulut päälle täytyy tietenkin vaikka mökki myydä jotta selviää menoistaan. Eihän sitä nyt vanhana ja sairaana kannata enää pantata pankillekaan velkaa saadakseen.
Tietenkään ei lastenkaan resurssit, etenkin jos asuvat kaukana, riitä auttamiseen. Silloi. Heidänkin täytyy hyväksy jotta vanhemnat realisoi omaisuuttaan saadakseen rahaa menoihinsa. Mitään maksutonta apua ei tosiaan ole olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen. En ole varma, onko se alkuperäinen.
Kissanlihakeitto
400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)
1 l vettä
1 tl suolaa
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 laakerinlehti
1 sipuli
3 porkkanaa
100 lanttua
50 g palsternakkaa
50 g juuriselleriä
6 perunaa
10 cm purjoa
2 rkl tuoretta persiljaa
Suuri kiitos sinulle ap. Ihana ihminen tuo sinun mummusi 🙏🏻👵🏻💕💕💕
Suhteet appivanhempiin ovat ongelma monessa perheessä. Usein taustalla on puhumattomuutta, vaikeutta sanoittaa omia tunteita ja syvälle koteloituneita traumaattisia kokemuksia.
Uskon, että ap:n mummon hyvien neuvojen tunnontarkka noudattaminen ratkaisisi hänen tilanteensa tai ainakin se olisi hyvä askel oikeaan suuntaan.
Rukoilen ap:lle kärsivällisyyttä ja voimia suorittaa edessä olevat tehtävät.
Alue: Aihe vapaa
Töissä käyvälle pari ylimääräistä kauppareissua viikossa on paljon. Mökkiasiassa paljastit pienuutesi. Kun pojan perhe ei kynnysmatoksesi alennu, niin kostat. Toki saat omaisuudellasi tehdä mitä haluat, mutta muutama lantti on sinulle tärkeämpää kuin suhteesi lapsenlapsiin. Yksinäistä loppuelämää sinulle, nauti pennosistasi!