En ole appiporukan ilmainen siivooja!
He muuttivat lähelle meitä, kun mieheni puhui heidät ympäri: Meissä olisi heille turva ja apu. Sanoin etukäteen jo, että kun mieheni on päivittäin 10 tuntia pois (töissä ja matkalla sinne/sieltä plus ruokatuntinsa ja kuopuksen vieminen aamulla tarhaan) ja minä 6-tuntisena toimistotyöläisenä noin 7 tuntia (kaupassa käynti ja kuopuksen haku päiväkodista mukaan luettuna) minkä jälkeen yksin siivoan, kokkaan, pyykkään, tarkastan läksyt ja wilman, ja vien jokaisen kolmesta lapsesta kerran viikossa harrastukseen, muuhun EN TULE suostumaan. Miehen vastaus oli aina että no no, katsotaan sitten. Nyt on katsottu, hitto vie, miehen vaatimuksesta ihan excel-taulukossa, sillä tuloksella, että käänsi tai väänsi asioita miten vain, miehelle jäi enemmän aikaa! No no. . . eihän hän nyt sitä ollut tarkoittanut, että HÄNEN pitäisi käväistä kaupassa vanhemmilleen, juosta siellä satunnaisesti yhtä sun tätä tekemässä (lampunvaihto, taulun ripustus, pölynimuripussin vaihto, papereiden läpikatsominen, puhelimen selittäminen, ja pois mennessään roskis ulos). Että miksi MINÄ en voisi tehdä sitä ,siinä sivussa . . . Pariterapiaan on aika varattu. Saa nähdä mitä tapahtuu. Kiva, jos joku on jaksanut lukea. Oli vain tällainen vuodatus.
Kommentit (625)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
No sitten ei tarvitse nähdä niitä lapsenlapsia ollenkaan.
Tietysti tämmöiseen keskusteluun tulee vain ihmisiä joilla on huolehdittavia vanhuksia. Itse tällä hetkellä en muista huolehditravia ikäluokassani mutta eiväthän he tietysti sitten liiku ihmisten ilmoilla. Sukulaisissa on yksi pari 91/98 joista poika jonkun verran huolehtii.
Mutta hänellä on jo viiskymppinen poika ja lapsenlapset teinejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
No sitten ei tarvitse nähdä niitä lapsenlapsia ollenkaan.
Sinulta siis appivanhemmat joutuvat ostamaan lastenlastensa näkemisen? Kauppa se on mikä kannattaa.
Kuinka paljon yli 120-vuotiaita miehesi vanhemmat ovat, kun aivot ovat silkkaa vatkulia? Miten tuollaiset osasivat muuttaa lähellenne?
Mitä hyötyä siitä miehestä ap:lle yleensäkkään on?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä miehestä ap:lle yleensäkkään on?
Kai mies nyt haluaa olla hyvä isä omille lapsilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on miehen kanssa ollut seurustelun alusta lähtien sopimus, että kumpikin hoitaa yhteydenpidon ja kaiken muunkin tarvittavan omaan sukuunsa. Kyläilemässä voidaan käydä yhdessä, mutta muuten kumpikin hoitaa oman tonttinsa. Ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta eikä anoppi tai appi ole koskaan edes soittanut mulle enkä mä heille. Hyvissä väleissä ollaan silti.
Saako anoppi tulla teille käymään vai lähdetkö ulos? Teillä ei ilmeisesti lalapsia.
Tietenkin saa tulla. Olenko kotona vai en riippuu siitä, ollaanko anopin kutsumisesta sovittu yhdessä vai vain mies päättänyt pyytää äitinsä käymään. En peru omia menojani siksi, että mieheni haluaa tavata vanhempiaan.
Kuulostaa tosi itsekkäältä ja siltä, ettette ole oikea ydinperhe. Miehesi ja vanhempansa ovat perhe, samoin sinä ja vanhempasi. Mutta yhtä perheyksikköä tuosta ei oikein saa. Lapsiparat luovii siinä välissä sitten. Ei ihme että on juurettomuutta.
Oletko ihan järjissäsi? Jos on sovittu meno jonnekin, niin ei sitä menoa tietenkään peruta vain siksi, että appivanhemmat yllättäin tulee kylään. Tai kukaan muukaan.
Sinä se olet todella itsekäs kun kuvittelet tuollaista.
Minä kysyin pojaltani että voisiko käyttää meitä kaksi kertaa viikossa kaupassa ja sillointällöin auttaa( mieheni sai aivoverenvuodon mutta selvisi siitä)
Miniä nakkeli niskojaan että edes paria tuntia viikossa ei saisi vanhempiaan auttaa (lapset olisi voinut ottaa tänne mukaan)
Päätettiin sitten laittaa kesämökki vuokralle kevät- syksy ajalle niin että saadaan lisätuloja niin tästä syntyi kauhea poru, kun ovat lapsille luvanneet että koko kesä vietetään siellä (me emme enää pysty mökille menemään) seuraavaksi on vuorossa myynti..
En tiedä kuinka paljon ovat perinnön varaan laskeneet mutta toivottavasti eivät paljon, sitä ei ole kohta enää tulossa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
No sitten ei tarvitse nähdä niitä lapsenlapsia ollenkaan.
Sinulta siis appivanhemmat joutuvat ostamaan lastenlastensa näkemisen?
Eli onko se ok, että appivanhemmilta pitää ostaa lastenhoitopalveluja, mutta sitten väärin jos miniä haluaa jotain vastineeksi lapsenlapsistaan? Voi sitä kauppaa molempiin suuntiin käydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä siitä miehestä ap:lle yleensäkkään on?
Kai mies nyt haluaa olla hyvä isä omille lapsilleen.
Opettamalla lapsilleen, että äippää voi käyttää piikomaan!
Vierailija kirjoitti:
Jos siellä on kaksi eläkeläistä, niin varmasti on varaa tilata siivoja jostain palvelusta.
Jostain syystä Suomessa edelleen noudatetaan tuota 100 vuotta vanhaa tapaa, että miniä hoitaa huushollissa kaiken.
Nyt he käyvät kodin ulkopuolella töissä, niin ei pidä enää noudattaa niitä tapoja (jos ei ole huolissaan siitä, että vanhemmat kuluttavat odotetut peritörahata itseensä).
Eläkeläiset ovat usein liian nuukia, jotkut ei oikein raaski syödäkään terveellisesti, vaikka rahaa olisi. Kun aikoinaan oli kovat ajat ja joutui kaikesa säästämään.
Nuukuushan se nimenomaan on näiden ongelma. Kaikki pitäisi saada ilmaiseksi; siivous, ikkunoidenpesu, pyykkäys, kauppa-apu, pihatyöt, kotihoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä todellisuudessa mies elää, kun olettaa vaimon lähtevän ihan "siinä sivussa" piikomaan vanhempiensa luo?
Ei sitten pidä odottaa että apekset vahtii lapsia ta antavat kalliita lahjoja. Eikä pidä loukkaantua kun jälkisäädöksessä lukee " lapsien puolisoilla ei osuutta mihinkään jälkeenjäävään omaisuuteen."
Tosin useimmiten apu onkin niin, mummot ja ukit vahtivat lapset, tukevat taloudellisesti, lahjovat, yksikin tuttu mummo maksoi siivouksen poikansa perheelle kun "on niillä työssäkäyvillä niin kiire."
No sitten ei tarvitse nähdä niitä lapsenlapsia ollenkaan.
Sinulta siis appivanhemmat
No mikä on kohtuulista jos lapset ovat viikon vanhempien tarpeen takia,mummolassa? Antaa ruokarahaa jos tietää ettei mummolassa ole kovin varakasta vai ostaa lastenhoitopalvelu?
en kyllä koskaan ole ottanut ruokarahaa.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta nyt ei ole "liikaa vaadittu" jos aloitraja miehineen ottaa selvää asioista minkälaisia palveluja vanhuksille tarjotaan. Jos ovat jo vanhuksia. Ottaa selvää esim palvelubusseista jotka hakevat kotiovelta asioille. Ruoan kotiinkuljetus, auttavat siirtämään laskut suoraveloitukselle. Siivoamisen ostamisesta jne. Kasata selkeä luettelo kotiin numeroista, tuossa kampaajanne, tuossa taksi, kodinkonehuolto, huoltomies, isännöitsijä jne.
En ymmärrä jankutusta ikkunanpesusta, yksi soitto siivousliikkeeseen ja ajan sopiminen. En tarvitse siihen lapsiani saati miniöitä.
Muuten ihan samaa mieltä, mutta aloittajan mies osaa varmaan itsekin ottaa selvää em asioista. Ei siihen vaimoa tarvita avuksi.
Aloittajan mies tekee kymmentuntista työpäivää. Aloittaja nytkin työaikana kirjoittaa nettiin, hänellä on työ jossa voi hakea työaikana tietoja. Esim omia lapsiani en koskaan häiritse työaikana, tosin eivöt tee liukuhihnatyötä jossa ei edes voi muuta tehdä, mutta jo kokoukset, tiimsit ym. luentoja, joista työpäivät koostuvat.
Aloittajan miehenkään päivän koostumuksesta emme tiedä. Voi olla hänelläkin mahdollisuus työajalla hakea netistä tietoja - ehkä paremmin kuin vaimollaan. Omassa työssäni ei kyllä ollut mahdollista omiin asioihin muulloin kuin lounastauolla (ap:n 6 tunnin työpäivään kuuluva lounastauko on todennäköisesti 20 minuuttia - suon sen hänelle omaksi lepohetkeksi, jolloin ei tarvitse appivanhempien asioita järjestellä).
Puolisot voivat yhdessä keskustellen alkaa ratkoa tätä ongelmaa. Erilaisia tapoja miehen vanhempien auttamiseksi löytyy kyllä. Mutta pienten lasten äidin hommiin ne eivät kuulu. Omat lapset tarvitsevat hänen aikansa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En väheksy ongelmaa. Omakohtaista kokemusta omista jo edesmenneistä vanhemmista. Ap:n kertomat esimerkit eivät ole todellisia tarpeita vaan appivanhempien keksimiä ongelmia, jotka eivät vaadi toimenpiteitä.
Todellisiin ongelmiin :
Ruoka kotiin verkkokaupasta, jos asuinpaikka sen mahdollistaa. Siivous ulkoistettukseen mikäli tulot sallivat. Kaikki laskut suoraveloitukseen ilman erillistä hyväksyntää verkkopankissa. Mitä muita papereita ihmiselle tulee ja mistä.?
Kantaan asiointi oikeus ja oikeus noutaa lääkkeitä apteekista ilman henkilön kelakorttia.
Miksi puhelinta tarvitsee koko ajan säädellä tms. ? Itsellä ainoa itsepäinen tunkija on käyttispäivitykset, mutta nekin voi pyyhkäistä pois silmistä ja päivittää sit joskus.
Jos ei itse saa roskia ulos niin on syytä jo kääntyä kunnan puoleen kotihoidon saamiseksi ( tosin sekin on mitä
Muistisairaan kanssa joutuu käydä säätelemässä puhelinta milloin mistäkin syystä. Ihan vanhan näppäimillisen kännykänkin kanssa. Milloin on jumissa ja kyselee PIN tai PUK koodia. Milloin ei toimi, kun akku on tyhjä. Milloin ihmetellään jotain tekstiviestiä. Näitä riittää ja väliin on käynyt markettien liittymämyyjille ihmettelemässä "vikoja". Kertoo sitten, kuinka eivät ole osanneet korjata vikaa."
Ja kuinka usein pitää käydä "korjaamassa" televisiota. Onneksi ei ole osannut oikeaa televisiokorjaajaa kutsua, kun vikana on se, että on kaukosäätimestä sattunut painamaan jotain nappia, mistä menee johonkin valikkoon, eikä osaa sieltä itse tulla pois.
Tämä on se totuus.
Kun seuraava pyöreä ikälukema alkaa olla 100 vuotta, ei varsinkaan muistisairauden oireista kärsivä vanhus pysty oppimaan nykyaikaisen puhelimen kommervenkkejä. Ei vaikka sata kertaa olisi käyty läpi miten vastataan ja miten soitetaan. Aina löytyy se väärä nappi painettavaksi ja sitten on puhelin ja elämä sekaisin ja tarvitaan apua.
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Aloittaja kuitenkin on tehnyt aloituksen työaikana. Olettaen että toimistotyö tehdään päiväsaikaan koska hakee lapsensa hoidosta.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole "päivittäin" 10 tuntia poissa: olisi laitonta teettää töitä joka päivä. Miehesi on arkisin poissa, ja viikonloput kulkekoon vanhemmillaan kantamassa niiden roskapusseja, pyyhkimässä niiden perseitä ja pureskelemassa niiden ruoat. Problem solved.
Kannustan myös muistuttamaan miestä, että kun sulla katkeaa hermot, sen jälkeen miehen on hoidettava oma kotinsa ypöyksin ja maksettava elareita ja käytävä ihan itse piikomassa vajaam.ielisillä vanhemmillaan.
Jos miehen työmatka on suuntaansa tunnin, hän on 10 tuntia työn takia poissa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Aloittaja kuitenkin on tehnyt aloituksen työaikana. Olettaen että toimistotyö tehdään päiväsaikaan koska hakee lapsensa hoidosta.
Ei hullumpi päätelmä, rakas Watson.
Ap postannut viestinsä klo 10.52 eli normaalin lounastaukonsa puitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun minä tein kuuden tunnin työpäivää, niin siihen ei kuulunut muita taukoja kuin 10 minuutin kahvitauko. Sitä en olisi tuhlannut omien tai appivanhempien asioiden hoitamiseen.
Aloittaja kuitenkin on tehnyt aloituksen työaikana. Olettaen että toimistotyö tehdään päiväsaikaan koska hakee lapsensa hoidosta.
Ei hullumpi päätelmä, rakas Watson.
Ap postannut viestinsä klo 10.52 eli normaalin lounastaukonsa puitteissa.
Kuuden tunnin päivässä ei yleensä ole lounastaukoa, 15 minuutin yksi tauko. Toki se on tärkeää silloin olla vauvapalstalla, niin minäkin tekisin.
Jos siellä on kaksi eläkeläistä, niin varmasti on varaa tilata siivoja jostain palvelusta.
Jostain syystä Suomessa edelleen noudatetaan tuota 100 vuotta vanhaa tapaa, että miniä hoitaa huushollissa kaiken.
Nyt he käyvät kodin ulkopuolella töissä, niin ei pidä enää noudattaa niitä tapoja (jos ei ole huolissaan siitä, että vanhemmat kuluttavat odotetut peritörahata itseensä).
Eläkeläiset ovat usein liian nuukia, jotkut ei oikein raaski syödäkään terveellisesti, vaikka rahaa olisi. Kun aikoinaan oli kovat ajat ja joutui kaikesa säästämään.