En halua enää koskaan kuulla sitä valhetta, että raha ei tuo onnea!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos onnella tarkoitetaan helpotusta ongelmiin, niin silloin raha tuo onnea. Mutta jos onnellisuus on syvää tyytyväisyyttä olemassaoloon ja elämään, niin ei sitä kyllä välttämättä rahalla saa.

Kyllä se syvä tyytyväisyys tulee siitä ettei tarvitse koko ajan venyttää penniä ja stressata rahan riittävyyttä. 

Vtut tule. Hetkeksi helpottaa jos on tuohon tottunut, mutta ei se pidemmällä aikavälillä anna sitä syvää tyytyväisyyttä jota voi onnellisuudeksi kutsua. 

Ehkä meidän perusluonteet on sitten erilaiset. (olen eri jolle vastasit, mutta kuitenkin)

Mun köyhistä opiskelijavuosista on jo yli 25 vuotta. Tämän työssäkäyvän ajan olen ollut onnellinen, pääsääntöisesti. Rahalla on siihen iso osuus. Köyhänä jatkuva ja pitkäkestoinen stressi johtui rahasta.

Nyt ilman sitä stressiä 25 vuotta, ei mikään hetken helpotus. 

Vierailija kirjoitti:

Aika paljonhan näitä on kaiken maailman tähtiä, jotka on ollut rikkaita, nuoria ja kauniita, ja päätyneet masennukseen, päihdeongelmiin tai jopa itsemurhiin, joten eipä se mikään automaatio ole, että raha tekee onnelliseksi.

Niinpä, mielestäni raha ei millään tavalla takaa onnellisuutta ja rikaskin voi olla äärimmäisen onneton mutta rahan puute tekee elämästä monelle onnetonta. On paljon helpompi elää jos ei tarvitse murehtia ostaako ruokaa vai tarvitsemansa lääkkeen. Tuo turvallisuuden tunnetta, että tietää tarvittaessa pärjäävänsä ainakin taloudellisessa mielessä melkein tilanteessa kuin tilanteessa. Jos kurjuudesta eläminen ja taloudellinen pelko ovat poissa, on tilaa olla myös onnellinen. Silti esimerkiksi terveys ja läheiset vaikuttavat onnellisuuteen vielä enemmän kuin raha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljonhan näitä on kaiken maailman tähtiä, jotka on ollut rikkaita, nuoria ja kauniita, ja päätyneet masennukseen, päihdeongelmiin tai jopa itsemurhiin, joten eipä se mikään automaatio ole, että raha tekee onnelliseksi.

Mt-ongelmat juontaa lähes aina lapsuudesta, kylmistä vanhemmista, hoitamattomasta nepsy-ongelmasta, tms. Kyllä nämäkin olisi rahalla korjaantuneet, jos olisi ollut lisäksi ymmärtäviä aikuisia ympärillä, silloin kasvuiässä. 

Vähän mutkat suoriksi, mutta pääsääntöisesti näin. 

Ihminen on siitä jännä nisäkäs, että meillä on kyky ymmärtää että olemme erillisiä olentoja ja meillä kaikilla on omat ajatukset ja näkemykset. Ns. täysin ehjänä lapsuudesta selviää meistä tuskin kukaan. Mutta aikuisena meidän tulee ottaa vastuu omista tekemisistä ja

No kukaan ei varmasti VALITSE masentua. Tai muutenkaan sairastua mieleltään. Mutta on tutkittu että lapsuudella on osuutensa masentuneisuuteen ja ahdistukseen. Ei masentuneisuus tai mt-ongelma  tarkoita, että tietoisesti syyllistää vanhempiaan. Se vain tapahtuu. Ihmisen aivot on viritetty niin, ettei resilienssiä ole riittävästi, elämän alamäestä ei enää noustakaan. 

Onnellisuus ja muut tunteet syntyy ihmisen sisällä eikä ulkona, jolloin ihmisellä on mahdollisuus tilanteesta riippumatta olla onnellinen. Mutta tietenkin se ulkoinen tilanne vaikuttaa, se voi joko helpottaa tai hankaloittaa siihen tunteeseen pääsemistä.

Itse olen ainakin hyvin onnellinen opiskelija. Tulot on pienet, mutta saan opiskella. Ei ole itsestään selvyys kaikkialla, etenkään naispuolisena ihmisenä. 

Vaikka en työllistyisi koulun jälkeen, niin en siltikään koe, että elämä olisi mitenkään ikävää. Jos ei ole työtä, niin onpahan enemmän vapaa-aikaa. Jää aikaa enemmän kävelylenkeille, voi lukea enemmän muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta, ajatella ja olla vaan. 

Köyhänäkin ollaan onnellisia mutta raha vähentää stressiä arkisissa asioissa, laskuissa ja ostos valintoja.

No kukaan ei varmasti VALITSE masentua. Tai muutenkaan sairastua mieleltään. Mutta on tutkittu että lapsuudella on osuutensa masentuneisuuteen ja ahdistukseen. Ei masentuneisuus tai mt-ongelma  tarkoita, että tietoisesti syyllistää vanhempiaan. Se vain tapahtuu. Ihmisen aivot on viritetty niin, ettei resilienssiä ole riittävästi, elämän alamäestä ei enää noustakaan. - lainattu teksti

Ei ole ihmisen aivoissa kuvailemaasi viritystä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin hyvin onnellinen opiskelija. Tulot on pienet, mutta saan opiskella. Ei ole itsestään selvyys kaikkialla, etenkään naispuolisena ihmisenä. 

Vaikka en työllistyisi koulun jälkeen, niin en siltikään koe, että elämä olisi mitenkään ikävää. Jos ei ole työtä, niin onpahan enemmän vapaa-aikaa. Jää aikaa enemmän kävelylenkeille, voi lukea enemmän muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta, ajatella ja olla vaan. 

Tyytymätön ihminen näkee vain sen, mikä häneltä puuttuu. Ei sitä, mitä hänellä on.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin hyvin onnellinen opiskelija. Tulot on pienet, mutta saan opiskella. Ei ole itsestään selvyys kaikkialla, etenkään naispuolisena ihmisenä. 

Vaikka en työllistyisi koulun jälkeen, niin en siltikään koe, että elämä olisi mitenkään ikävää. Jos ei ole työtä, niin onpahan enemmän vapaa-aikaa. Jää aikaa enemmän kävelylenkeille, voi lukea enemmän muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta, ajatella ja olla vaan. 

Niin. Elämä muuttuu vasta siinä vaiheessa ikäväksi, kun kävelykengät on kuluneet puhki eikä ole varaa ostaa uusia. Mitä sitten teet?

Muistan eräästä zen-kirjasta viisaan tokaisun että "on helpompi pitää mieli avoimena ja kevyenä ja nukkua yönsä paremmin kun tietää että tilillä on tarpeeksi rahaa" tjsp. Ja näinhän se on. 

Kerran sossun nainen ihmetteli miten pärjään niin vähällä rahalla että teenkö jotain "pimeää työtä" ,, myynkö marjoja tms. sanoin , en tee , olen tottunut tulemaan toimeen vähällä rahalla. Varmaan ajatteli ettei itse pärjäisi. Olin kuitenkin onnellinen arkisessa elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Luovu autosta, ei mene rahaa huoltoihin ja stressaa vähemmän. Ilman telkkaria pärjää ihminen vallan hyvin. Kirj

Sinäpä sen sanoit. Ihminen kyllä pärjää vähällä, mutta ei sillä ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Kyllä minäkin hengissä pysyn.

Ap

 

Yllä lainattua tekstiä.

Se, että ei omista autoa tai televisiota tai että ei ole varaa päivittää toimivia silmälaseja uusiin tai ostaa uutta puhelinta, ei ole vähällä pärjäämistä. Se on normaalia elämää. 

Joskus kun olin päivåraha+9e päivillä "töissä"  ärsytti kun palkkatöissä olevat valittivat saavansa liian vähän palkkaa ja on niin raskasta, samaa sanoi kaverinikin havainneen. Me oltiin tyytyväisiä vähään ja että saimme määräaikaisia työsopimuksia, parasta oli palkkatukityöt ja pääsi liiton rahoille. Nyt olen jo eläkkeellä. Aika muistot kultaa.

Ihme hyypiö taas alapeukuttamassa kaikki viestit missä ei palvota kurjan elämän ylistämistä. Ei kaikkien tarvitse leikkiä mitään sankaria ja olla tyytyväisiä siitä että omistaa tulitikkurasian tai että löytää onnen hetkiä jostain perhosen siipien väreistä. Elämä ON helpompaa kun on tarpeeksi rahaa, pidentää usein huomattavasti myös elinikää. 

sekä liiallinen että liian vähä rahamäärä tuntuu tuovan onnettomuutta

paras on kun rahaa on sen verran että saa kaiken mitä haluaa, ja sitä parempi mitä vähempi on tuo "kaikki mitä haluaa" koska ahneus ei koskaan johda mihinkään hyvään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ainakin hyvin onnellinen opiskelija. Tulot on pienet, mutta saan opiskella. Ei ole itsestään selvyys kaikkialla, etenkään naispuolisena ihmisenä. 

Vaikka en työllistyisi koulun jälkeen, niin en siltikään koe, että elämä olisi mitenkään ikävää. Jos ei ole työtä, niin onpahan enemmän vapaa-aikaa. Jää aikaa enemmän kävelylenkeille, voi lukea enemmän muuta kuin kouluun liittyvää kirjallisuutta, ajatella ja olla vaan. 

Niin. Elämä muuttuu vasta siinä vaiheessa ikäväksi, kun kävelykengät on kuluneet puhki eikä ole varaa ostaa uusia. Mitä sitten teet?

Onneksi pienellä opintotuella eläminen on valmentanut minua tähänkin. Työttömyysturva on ruhtinaallinen opintotukeen verrattuna, joten enköhän osaa tähänkin varautua. 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on hakijoita paljon. Osa on sellaisia, jotka eivät halua kyseistä paikkaa ja suorittavat  vain työkkärin velvoitetta. Osa on tosissaan hakemassa. Hakijamäärällä ei oikeastaan ole juurikaan merkitystä. Jos jaossa on yksi paikka, niin se on sama onko hakijoita 3,5 vai 200. Pätevin tai sopivin saa paikan. Jos lannistuu jo yrittämisestä, niin ei kovin vahvasti menesty kyllä. 

Meillä oli nuorelle kesätyöpaikka avoinna ja palkka oli vielä oikeasti hyvä, niin ei hakijoita tainnut olla kuin n. 20 ja ainakin puolet oli just tuollaisia hakijoita jotka selvästi hakivat vain jonkun velvoitteen takia. Yllätyttiin miten vähän hakijoita oli kun julkisuudessa ollut juttua, että hakijoita olisi paljon. Ja kovin suuria vaatimuksia työhön ei ollut. Fyysistä työtä tosin.

Vierailija kirjoitti:

Ihme hyypiö taas alapeukuttamassa kaikki viestit missä ei palvota kurjan elämän ylistämistä. Ei kaikkien tarvitse leikkiä mitään sankaria ja olla tyytyväisiä siitä että omistaa tulitikkurasian tai että löytää onnen hetkiä jostain perhosen siipien väreistä. Elämä ON helpompaa kun on tarpeeksi rahaa, pidentää usein huomattavasti myös elinikää. 

Jos jonkun ystävällinen neuvo, ajattelutapa tai elämänasenne saa olosi epämukavaksi, niin kannattaa pysähtyä pohtimaan miksi. Vika ei ehkä olekaan siinä toisessa, vaan viestissä voi olla totuuden siemen ja epämukavuus voi olla mahdollisuus oppia jotakin uutta itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Ihme hyypiö taas alapeukuttamassa kaikki viestit missä ei palvota kurjan elämän ylistämistä. Ei kaikkien tarvitse leikkiä mitään sankaria ja olla tyytyväisiä siitä että omistaa tulitikkurasian tai että löytää onnen hetkiä jostain perhosen siipien väreistä. Elämä ON helpompaa kun on tarpeeksi rahaa, pidentää usein huomattavasti myös elinikää. 

Eihän täällä kaiketi kukaan ole ylistänyt kurjuutta tai sanonut, ettei elämä olisi helpompaa jos sitä rahaa on. Ainoastaan kyseenalaistaneet tuon homkeamn tulkinnaan, mikä on onnellisuutta.

Juu ja vaikka rakkaus ja ymmärrys auttaa paljon esim. käsittelemään raha-asioita suhteessa ja ongelmia, ei se aina niitä voi poistaa. 

Jos kuukausittaiset kulut nousee ja jää vähemmän käteen, kyllä se kismittää, vaikka olisi ymmärrystä ja rakkauttakin ja jos oikeasti jää liian vähän, niin ei niitä rahalla saatavia voi aina  korvata ilmaisilla jutuilla. 

Rakkaus voi auttaa lähinnä siinä, jos taipumusta voivotella turhaan raha-asioita eli riidellä, vaikka ei olisi syytä jne Oikeaan huonoon taloudelliseen tilanteeseen harvemmin auttaa.