Millä tavalla olet pumpulissa kasvanut?
Itse jouduin kyllä hoitamaan itseni, kouluasiat ja harrastukset ilman apua, koska vanhempiani ei pahemmin kotona näkynyt - mutta kasvoin vain fiksujen ihmisten ympäröimänä siten, että tapasin vähän tyhmempää porukkaa vasta aikuisena, kun sain omia lapsia ja kohtasin muiden lasten vanhempia. Heissä sitten oli kaikenlaista kulkijaa. Jälkeenpäin ajateltuna lapsuuteni ja nuoruuteni oli melkein elitistinen ihmisten osalta.
Entä te?
Kommentit (16)
Mä en kasvanut pumpulissa, vaan tynnyrissä.
No elin sillä tavalla suojatussa ympäristössä että en sekä oma perhe että kaikki tuttavat ja sukulaiset elivät ydinperheissä jossa vanhemmilla oli ihan hyvä avioliitto ja lapsia kohdeltiin hyvin. En siis nähnyt oikein mitään perhe-elämän nurjia puolia lapsena enkä nuorena. Tyttöjäkin arvostettiin ja kannustettiin ja isäni oli tosi hyvä malli minulle siitä millainen on hyvä mies ja aviomies. Siitä ehkä tuli sitten luotto siihen että omatkin suhteet ovat lähtökohtaisesti hyviä, turvallisia ja toimivia. Ja että hyviä ja luotettavia miehiä on olemassa. Ja niin kyllä kävikin ja aviomieheni on samalla tavalla "pumpulissa kasvanut" kuin itsekin tässä suhteessa. Siksi ehkä jaammekin tosi samat arvot ja ymmärrämme toisiamme niin hyvin.
Lapsena ympärilläni ei ollut esim. köyhyyttä tai työttömyyttä. Ei alkoholisteja eikä väkivaltaisia miehiä. Ihan pelkkä avioero oli tosi harvinaista, mutta tiesin kyllä pari perhettä joille tuli ero.
Ei ollut ikinä pulaa mistään materiasta tai harrastuksista ym. Oli lapsena paljon viihdykettä, leluja, elämyksiä - kaikkea mistä sai silloin paljon iloa.
Eikös kaikki ole pimpulissa kasvaneet miehen kuumasta siemenestä.
Lapsuuteni ympäristössä ei tapahtunut oikeastaan mitään pahaa. Ei avioeroja, ei alkoholismia, ei väkivaltaa, ei köyhyyttä eikä sairautta. Varmaan hyvä tuuri mutta näin noita asioita yhtään lähempää vasta aikuisena.
En ollut pumpulissa kasvanut vaan päinvastoin. Asuin totaaliyh-äitini kanssa halvassa kerrostalokaksiossa lähiössä, jossa ihmisillä oli paljon päihde- ja muita ongelmia. Ei ollut yhtään turvaverkostoa. Äitini sairastui vakavasti, kun olin ala-asteella. Olin koulukiusattu. Jouduin kokemaan köyhyyttä ja nälkää lapsena ja vielä opiskelijanakin. Onnistuin kuitenkin lopulta suorittamaan korkeakoulututkinnot. Työelämä on ollut yhtä sinnittelyä, loppuunpalamisia, pitkiä työttömyysjaksoja ja sairauslomia. On haettu työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta saanut kielteisiä päätöksiä. Olen vastentahtoisesti sinkku ja äärimmäisen yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kasvanut pumpulissa, vaan tynnyrissä.
Minä kultalusikka suussa.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kasvanut pumpulissa, vaan tynnyrissä.
Luonnehdi toki!
Vartuin ympäristössä, joka oli hyvin keskiluokkaista tai jopa ylempää sellaista enkä pyörinyt vähemmän hyväosaisissa porukoissa ja alueilla. Vasta aikuisena tehdessäni erilaisia hanttihommia tapasin enemmän alempien luokkien edustajia. En sanoisi, että erot olisivat olleet varsinaisesti massiiviset, mutta silti tunnistin luokkaerot itseni ja muiden välillä, mikä oli minulle uusi kokemus. Varmaan olisin tuntenut täysin samoin, jos olisin vastaavasti päätynyt hyvin yläluokkaisiin piireihin.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kasvanut pumpulissa, vaan tynnyrissä.
Minäkin olen tynnyrissä...
Vierailija kirjoitti:
No elin sillä tavalla suojatussa ympäristössä että en sekä oma perhe että kaikki tuttavat ja sukulaiset elivät ydinperheissä jossa vanhemmilla oli ihan hyvä avioliitto ja lapsia kohdeltiin hyvin. En siis nähnyt oikein mitään perhe-elämän nurjia puolia lapsena enkä nuorena. Tyttöjäkin arvostettiin ja kannustettiin ja isäni oli tosi hyvä malli minulle siitä millainen on hyvä mies ja aviomies. Siitä ehkä tuli sitten luotto siihen että omatkin suhteet ovat lähtökohtaisesti hyviä, turvallisia ja toimivia. Ja että hyviä ja luotettavia miehiä on olemassa. Ja niin kyllä kävikin ja aviomieheni on samalla tavalla "pumpulissa kasvanut" kuin itsekin tässä suhteessa. Siksi ehkä jaammekin tosi samat arvot ja ymmärrämme toisiamme niin hyvin.
Näin. Kaikkien ei ole pakko olla weetee, jotka ryyppää ja tappelee vuokraläävässä...
Vanhempani pysyivät yhdessä eikä kotona harrastettu alkoholismia. Lapsena muistan yllättyneeni kun kohtasin näitä asioita, avioeroja ja juopottelua, kavereiden huusholleissa.
Opiskelin luokat 3-9 ja lukion SYK:n eliittikoulussa. Skippasin armeijan ja menin suoraan yliopistoon opiskelemaan. Valmistuin ja kaikki työkaverini ovat akateemisia. Pahin kosketukseni huono-osaisuuteen on, kun kaupassa nuhjuinen asiakas ostaa monta tölkkiä samaa halpaa olutta. Tyytyväinen olen. Sain hyvät kortit ja pelasin ne hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vartuin ympäristössä, joka oli hyvin keskiluokkaista tai jopa ylempää sellaista enkä pyörinyt vähemmän hyväosaisissa porukoissa ja alueilla. Vasta aikuisena tehdessäni erilaisia hanttihommia tapasin enemmän alempien luokkien edustajia. En sanoisi, että erot olisivat olleet varsinaisesti massiiviset, mutta silti tunnistin luokkaerot itseni ja muiden välillä, mikä oli minulle uusi kokemus. Varmaan olisin tuntenut täysin samoin, jos olisin vastaavasti päätynyt hyvin yläluokkaisiin piireihin.
Millaiseksi tunsit olosi duunarien kanssa?
Isä tai äiti ei koskaan ollut työtön.