Lue keskustelun säännöt.
" Vain MINÄ saan kasvattaa lastani!!!"
15.03.2007 |
Välillä (onneksi harvoin) törmää näihin äiteihin, jotka ovat hyvin ehdottomasti sitä mieltä, että vain he saavat kasvattaa/komentaa/kieltää omaa lastaan.
Mutta kun heihin törmää, niin voi ***** ... menee koko puistoreissu piloille!
Tässä kerran;
Olimme puistossa leikkimässä 2v. tyttäreni kanssa, ja puistoon tuli eräs 3v. lapsi äitinsä kanssa. Tämä 3v. (tyttö) ihan ilman mitään syytä tuli tyttäreni luokse ja kaatoi hänet maahan kumoon ja alkoi potkimaan tyttöäni. Tällöin käskin välittömästi tyttöä lopettamaan potkimisen, napakasti mutta asiallisesti. Tyttö ei lopettanut, joten menin heidän luokse, nappasin tyttäreni ylös maasta ja nostin sivummalle ja toruin vierasta tyttö " noin ei saa tehdä" , ja edelleen sanoin sen asialliseen äänensävyyn mutta napakasti. Taisin samalla vieläpä heristää sormeani. Mutta missään vaiheessa en koskenutkaan vieraaseen tyttöön (sillä sainhan oman lapseni nostettua pois tilanteesta, eikä tyttö enää yrittänytkään koskea tyttööni). Tämän jälkeen käännyin tyttäreni puoleen ja aloin puhumaan hänelle tyyliin " tekipä tyttö tuhmasti. Sinun täytyy sanoa ei saa, jos joku kiusaa..."
Niin vasta tässä vaiheessa vieraan tytön äiti puuttui/tuli tilanteeseen, ja sanoi minulle, ettei minulla ole mitään oikeutta komentaa hänen lastaan!!! Äiti oli todella närkästyneen oloinen minulle ja sanoi sanottavansa minulle todella vihaiseen äänensävyyn!!! Sen jälkeen kääntyi tyttärensä puoleen ja ihan lässyttämällä sanoi tälle tyyliin " tule, mennään pois..." ja voivotteli, kun tuhma täti oli kiusannut.
Tämän jälkeen äiti kääntyi vielä puoleeni ja sanoi ylimielisesti " ainoastaan minulla on oikeus komentaa lastani."
Johon minä sitten vastasin " mutta sinun lapsellasi ei ole myöskään oikeutta satuttaa toisia lapsia. jos kukaan ei saa häntä kieltää, niin sinun täytyy pitää silloin huoli siitä, ettei hän koske kehenkään ilman lupaa." Tällöin äiti mulkaisin ja käveli lapsensa kanssa pois päin ja mutisi edelleen minuun päin " mutta kenelläkään ei ole silti oikeutta komentaa lastani."
Joten hyvät ihmiset. Kertokaa, mitä tällaisen ihmisen päässä oikein liikkuu? Itse ei oikein ymmärrä;
Eli ainoastaan heillä on oikeus kieltää lastaan? Ja jos heidän lapsi satuttaa toista lasta, niin kukaan muu ei saa lasta kieltää kuin he itse? Ja jostain kumman syystä heidän lapsellaan on siis oikeus satuttaa/kiusata toista lasta? Mutta heidän lastaan tuskin saisi...?
En siis enää yhtään ihmettele, että näiden äitien takia jotkut äidit opettavat omaa lastaan esim. lyömään takaisin!
Mikä ihme näitä nykyajan äitejä (siis joitakin) oikein vaivaa, kun tuntuvat olevan vähän liian herkkiä, ja suojelevat omia lapsiaan haitaksi asti?
Mitäs sitten opetat omalle lapselle? Kun meillä ei saa lapsi lyödä, töniä, potkia tms. Ja jos niin tekee, niin menen väliin heti ja estän (jos ei tottele minua). Ja aina pitää pyytää anteeksi, vaikkei se lapsesta kivaa ole. Niin mitä sitten selitän lapselleni, kun toinen lapsi tulee ja käyttäytyykin tuolla tavoin? Selitäntö " no toiset lapset saavat tehdä niin, mutta sinä et saa..." Huh, huh...
Minä ainakin selitän lapselleni, että toinen lapsi tekee/käyttäytyy todella tuhmasti ja väärin, ja sellaisen kanssa ei sitten voi leikkiä jos kiusaa toisia. Ja siten että toinen lapsi (joka siis kiusaa on tehnyt, ilman että hänen äitinsä on puuttunut asiaan) sen kuulee. Tiedän, väärinhän sekin on, mutta jotakin on sanottava.
Kommentit (23)
Tai ainakin niin sen pitäisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimen omaan! Juuri noin minäkin ajattelen! :)
Kyllä minun lastani saa komentaa ja kieltää, jos joku näkee hänen tekevän sellaista mitä ei saa, enkä itse esim. ehdi huomaamaan tms.
Minä olen siitä vain kiitollinen, enkä suinkaan pahastu. Yleensä kiitänkin sellaisessa tilanteessa sitä aikuista (tai jopa lasta), joka on huomannut puuttua asiaan, jos minä en ole.
ap
Mitä oikeen kuvittelet tonikäisen pystyvän tekemään tollasessa tilanteessa? Sun asias on pitää huolta sun lapsesta, ja olla varuilla kun joku 3v, tulee paikalle.
Ap kirjoitti.
Vierailija:
Tämän jälkeen käännyin tyttäreni puoleen ja aloin puhumaan hänelle tyyliin " tekipä tyttö tuhmasti. Sinun täytyy sanoa ei saa, jos joku kiusaa...
...joten mitä ihmettä sinä meinasit:
Vierailija:
Neuvot 2v. sanomaan että ei saa jos joku tyrkkää sen maahan?
Mitä oikeen kuvittelet tonikäisen pystyvän tekemään tollasessa tilanteessa? Sun asias on pitää huolta sun lapsesta, ja olla varuilla kun joku 3v, tulee paikalle.
Tarkentaisitko, että miten ap toimi väärin sinun neuvoihisi verrattuna? Kun mielestäni hän teki juuri niin kuin sinä neuvoit... vaikkei mielestäni ap:n tekstissä edes kysytty neuvoja.
Eikös kysymyksenä ollut, mitä tuollaisen äidin päässä oikein liikkuu?
Pakko vielä kysyä 5:selta sellaista, että kun sinä olit ilm. sitä mieltä että ap ei pitänyt huolta lapsestaan, niin olisiko hänen pitänyt seista koko ajan 10cm:n päässä lapsestaa puistossa, jottei vain kukaan vahingossakaan pääse tekemään pienintäkään kiusaa? Ja olisiko siinä vaiheessa pitänyt napata oma lapsi syliin ja lähteä kotiin, kun näki, että puistoon tulee 3v. lapsi? Kuinka sellainen lapsi voi koskaan oppia pitämään puoliaan, jos äiti ei suostu katkaisemaan napanuoraa?
Kun minun mielestäni ap:n kertoman mukaan hän todellakin oli varuillaan. Hänhän puuttui heti tilanteeseen, ja meni väliin.
Mutta 5:nen taitaa olla niitä äitejä, jotka antaa oman lapsensa kiusata toisia, ja syyttelee siitä muita " olisivat pitäneet lastansa silmällä, niin eivät olisi tulleet kiusatuksi..."
Hienoa!
vieraillekin lapsille. mutta asiallisesti. Oma poikani oli nuorempana " tönijä" eli ei osannut ottaa muihin yhteyttä tai kommukoida muuten kuin huomiota tönimällä herättäen. Kuljin itse tietysti aina perässä vahtimassa ja neuvomassa, mutta aina en ehtinyt paikalle. Minusta oli tosi hyvä, jos joku toinen huomautti pojalle tästä, joskushan vieraan sanomiset menee paremmin perille. Mutta kyse on siitä sävystä. Pienet lapset ei yleensä ole tarkoituksella pahoja, joten ikävällä tavalla haukkuminen ei auta, kaikki vaan pahoittavat mielensä.
Jos oikein arvaan, niin nyt jotkut kaikkitietävät sanovat, että ei saa tuoda tönivaa lasta muiden seuraan, jollekin voi sattua pahasti jne. Mutta jotenkinhan on sen ainoan lapsenkin opittava tulemaan toimeen toisten kanssa, ja opittava olemaan tönimättä. Oppi meidänkin poika, mutta monta kertaa jätin menemättä puistoon/kerhoihin, kun harmitti se suhtautuminen. Vähän ymmärrystä peliin, pls! Sanoa saa ja ojentaa, mutta muistakaa että lapsi ei ole ilkeä tai paha, eikä sen äiti täysin veltto kasvattajana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen minkä taakseen jättää, eestään löytää! Tai sitä niittää, mitä kylvää :) Jos sulla jäi hampaan koloon jotain, niin mietipä noita sananlaskuja.
Eli elä huoli! Kyllä tämä " minun lastani ei saa komentaa kukaan muu kuin minä" joutuu vielä hankaliin tilanteisiin tyttärensä kanssa! Voi tytär ja äiti parka :)
Heillä on heidän oma maailmansa pikkukullanmuruineen ja kaikki muut ovat täysin ala-arvoisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et tehnyt mitään väärää. Itse olisin saattanut jopa tarttua vierasta lasta olkapäistä ja nostaa hänet kauemmas jos hän tosiaan olisi potkinut maassa makaavaa lastani. Enkä kokisi siitä mitään omantunnontuskia. Olisin jopa saattanut sanoa tuon lapsen äidille takaisin, että " Pidä kuria lapsellesi sitten, ettei muiden tarvitse puuttua hänen toimiinsa!"
Lapsia on erilaisia, ja niin pitää ollakin. :) Sehän juuri opettaa lapsia elämään tässä maailmassa; lapsesta asti oppii, kuinka erilaisia me ihmiset olemme, ja kuinka kaikkien kanssa pitää oppia tulemaan toimeen.
Sinun kohdallasi ihmettelen suuresti, jos sinua on katsottu ns. pahalla sen takia, että lapsesi tönii toisi, sillä jos olet kuitenkin ollut koko ajan tilanteissa läsnä jne. En minä ole koskaan pistänyt pahakseni vastaavissa tapauksissa, jos tosiaan lapsen äiti on myös tarvittaessa puuttunut tilanteeseen. Tällöinhän kaikki osapuolet ovat saaneet sitä oikeaa opetusta elämää varten.
(Nyt puhun, kuin oma lapseni olisi jokin enkeli; yhtä lailla siis meilläkin on tullut kausia, jolloin on lyöty toisia jne. Mutta sellaisia tilanteita ei ole koskaan hyväksytty. Kuten et sinäkään.)
Siksi onkin todella kurja tilanne, kun välillä törmää sellaisiin äiteihin (tai vanhempiin), jotka käyttäytyy yhtä välinpitämättömästi ja itsekkäästi, kuin alkuperäisessä kirjoituksessani.
Tällöin ei jää enää muuta vaihtoehtoa kuin kieltää omaa lasta leikkimästä sellaisen lapsen kanssa, joka kiusaa, ja vain siksi kun hänen vanhempansa eivät kiellä lasta, eikä kukaan muukaan saa kieltää. Ikävää, että eniten siitä sitten joutuu kärsimään se " kiusaaja" lapsi, eikä esim. äiti, jonka syy se loppu peleissä on.
Mieluiten se lapsi olisi varmasti leikkinyt muitten lasten kanssa, kuin sitten pelkästään oman äitinsä kanssa syrjemmällä, joka vetäytyy sivuun loukkaannuttuaan enisn muille vanhemmille komentelusta. :(
Edelleen vain jaksan ihmetellä, mitä näiden vanhempien päässä oikein liikkuu?
Noh, mutta tähän maailmaan mahtuu niin paljon erilaisia ihmisiä. :)
Sääli vain näitä lapsia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omat lapseni ovat melko rauhallisia eivätkä koskaan oikeastaan kiusaa toisia lapsia, eivät töni tai vie leluja käsistä tms.
Itse en kuitenkaan yhtään paheksu ns. villimpiä lapsia, en ihmettele jos joku lapsi tönii tai vie leluja, sillä kuitenkin: lapset ovat lapsia ja lapset ovat erilaisia. Voi myös olla, että äiti tai isä ei juuri sillä kerralla sattunut katsomaan kun hänen oma lapsensa teki jotakin, ok, ei se haittaa.
Mutta sitä en siedä, että vanhempi katsoo tyytyväisenä kun oma lapsi kiusaa toista EIKÄ TEE ASIALLE MITÄÄN ja sitten vielä suuttuu jos jokun asiallisesti sanoo lapselle, että noin ei saa tehdä. Täysin käsittämätöntä!
Koko meidän yhteiskuntamme perustuu siihen, että on yhteiset toimintasäännöt ja niiden noudattamista valvovat kaikki.
Eli viime kädessä opetuslaitos ja poliisi valvovat sääntöjen noudattamista...
On ihan pähkähullua väittää, ettei kukaan muu kuin oma äiti tai isä saisi lasta komentaa. Sillä linjalla ajautuu äkkiä hankaluuksiin koululaitoksen ja myöhemmin virkavallan kanssa. Joku pakottaa lapsen ennemmin tai myöhemmin mukautumaan sääntöihin.
Eri juttu sitten, miltä ap:n toruminen on vierestä seuratessa kuulostanut. Ja onko se toinen äiti oikeasti nähnyt, mitä tapahtui. JOS ap:n kuvaus on oikea ja vastaa myös sen toisen äidin näkemiä tapahtumia, se toinen äiti on a) seinähullu tai b) pahasti, PAHASTI väärässä ja tekemässä isoa karhunpalvelusta kasvatustyylillään lapselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Antaa toisen lapsen potkia, ja antaa lasten itse selvittää välinsä?
;D Voi jeesus, mitä idiootteja maa päällään kantaa.
Vai olisiko pitänyt vain odottaa, JOS potkijan äiti olisi vaivautunut kieltää lastaan?
kaikki vanhemmat eivät välitä lapsistaan niin paljon että opettaisivat heille tapoja vaan he joutuvat selviämään elämässä itse. Ja sitten kerrot, että sinä välität lapsestasi ja hauluat opettaa ja kertoa hänelle, mikä on oikein ja mikä väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse joudun opena ekaluokkalaisten kanssa käymään aivan uskomattomia " sä et määrää mua" keskusteluja.
Lapsiraukoilla menee pasmat sekaisin kun ope ilmoittaa tiukasti että kyllä määrään, " olen tämän luokan pomo"
Jossainhan ne munkin muutamat kingi ekaluokkalaiset kasvavat!
Yksi puistoreissu sinne tai tänne.
(Olikos se 17?)
Kun eikös nykyään lapsille opeteta kotona aina paljon juuri tuota asennetta, että " sä et voi mua määrätä, kyllä mä tiedän mun oikeudet, sä et voi muhun koskea, joten mitäs teet kun en tottele etkä sä voi muhun koskea jne..."
Eli opettajaa ei enää yksinkertaisesti opeteta kotona kunnioittamaan, vaan päin vastoin. Vanhemmat ikään kuin haluavat hallita opettajia lastensa kautta. Miksi???
Itse kun aloitin yli 20 vuotta sitten koulutaipaleeni, niin minä kyllä kunnioitin opettajaani (ja muita opettajia), ja kyllä pelkäsinkin sen verran terveellä tavalla etten uskaltanut kyllä uhmata millään tavoin. Ja samalla myös pystyi luottamaan ja turvaamaan heihin.
Eipä taida olla enää niin...
Olisin tyynesti kaatanut sen 3 v:n äitin ja ottanut lapseni ja lähtenyt pois. Jos toisella on menttaali ongelmaa saa sitä olla muillakin. T av pappa.
jotka puuttuvat esim. kiusaamiseen jos siihen törmäävät. Tuon toisen äidin asenteella lapsi saa aivan vääristyneen kuvan yhteiskunnasta ja tosiaan tällaisia " sä et mua määrää" lapsia ja nuoria on yllättävän paljon. No, totuus tietysti heillekin valkenee ajallaan mutta itse olen sitä mieltä,että kyllä aikuisilla on oikeus puuttua tilanteeseen jossa jotakuta satutetaan. Oli se aikuinen kuka tahansa!
Käsittämättömän paljon saa tehdä töitä sen eteen että saa kunnioitusta. Lapset ei kyllä kunnioita toisiaankaan. Puhuvat opetustilanteessa toistensa päälle koko ajan ja varsinkin hiljaiset ja kiltit ja hyvin käyttyvät meinaa jäädä mörssäreiden jalkoihin.
Oman luokkani oppilaiden vanhemmat eivät onneksi ainakaan suoraan kyseenalaista auktoriteettiani suhteessa lapsiin mutta en sitten tiedä mitä kotona puhutaan selän takana. Paljon on koulussammekin lapsia jotka eivät kunnioita ketään toista ihmistä ja se on surullista. Sitä sitten yritämme yhdessä kovasti opetella.. Eli ei se open työ mitään herkkua aina ole.
:) ope ja äiti
ps. Itse pyrin kasvattamaan lapseni kunnioittamaan toisia ihmisiä, töitä se vaatii kuitenkin.
Aina on ollut parempia ja huonompia äitejä (kuten myös isiä), vaikka tätähän ei saisi ääneen lausua, sillä jokainen on oikeasti se paras äiti (/isi)... No, mutta, toiset osaa kasvattaa ja toiset ei. Esimerkkisi äiti edustaa sitten ääripäätä siitä jälkimmäisestä. Huono itsetunto, curling-äiti, mielenterveysongelmia... onhan noita.