Mistä joudutte luopumaan köyhyyden takia?

Julkisen liikenteen lipuista. Uskallan matkustaa vain yhden välin ilman lippua. Sitten odotan taas seuraavaa junaa ja yksi väli. 

Ei ole mitään puskuria enää. Pelkään, jos hammas halkeaa tai vanha pesukone särkyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen työssäkäyvä. En ole joutunut luopumaan mistään. Koko elämäni olen elänyt tuhlailematta ja tottunut siihen.

Varmasti jätät monta asiaa tekemättä köyhyyden takia, mutta olet vaan alistunut kohtaloosi.

Mistä sinä sitä tiedät. Laitapa edimeekkejä

Työnteosta ja opiskelusta. Opiskelen kyllä omatoimisesti, mutta en virallisesti missään.

Töitäkin teen mutta omia puuhia. Työmatkat ja ruokailu veisi niin paljon palkasta vuokran jälkeen ettei ole varaa käydä töissä.

Siksi työ on mulle lähinnä harrastus ja hyvä niin.

Suomalaisista tuotteista mukaanlukien elintarvikkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen työssäkäyvä. En ole joutunut luopumaan mistään. Koko elämäni olen elänyt tuhlailematta ja tottunut siihen.

Varmasti jätät monta asiaa tekemättä köyhyyden takia, mutta olet vaan alistunut kohtaloosi.

Mistä sinä sitä tiedät. Laitapa edimeekkejä

Elätkö nyt todella unelmaelämääsi? Sellaista jollaiseksi sen kuvittelet ilman, että mietit mikä on realistista.

Jos eläisin pelkällä työkyvyttömyyseläkkeelläni, se riittäisi laskuihin ruokaan ja just just lääkkeisiin. Ilman säästöjäni, en kävisi ulkona syömässä, kahviloissa, leffassa, matkoilla, konserteissa, salilla jne. Autosta olen jo luopunut. En kyllä usein käy missään noista yllämainituista, paitsi salilla. Tiedostan myös, ettei olisi varaa ostaa uutta kodinkonetta tai korjauttaa rikkoutunutta. Eli olen kiitollinen, että jokin vaisto on pistänyt tekemään tiettyjä taloudellisia päätöksiä jokin vuosi sitten. Säästöt helpottaa elämääni.

Vierailija kirjoitti:

No näistä nyt ainakin

-lapsista (niitä ei o eikä tu)

-lemmikeistä (niitä ei o eikä tu)

-kumppanista (ei o eikä tu)

-tupakoista, alkoholista ja huumeista (liian kallista puuhaa jokainen)

-autosta ja kortista (liian kallista)

-henkkareista (liian kallista pelleilyä joka 5. vuosi)

-maksullisista harrastuksista

-trendikkäästä matkustelusta

-teatterit, konsertit, keikat ja festarit ovat myös liian kallista huvitusta

-kampaajalla on turha käydä

ja tätä listaa voi jatkaa loputtomiin.

Mullakin on listalla lemmikki ja henkilökortti. Haluaisin koiran, mutta ei todellakaan ole varaa.

Ap

Lomareissut ulkomaille taitaa olla ainoa, viimeeksi käynyt 90-luvulla. Talvella tekisi mieli, kesäaikana olenkin mieluummin Suomessa. Hyvä polkupyörä varastettiin vuosia sitten, eikä samantasoiseen ole varaa.

-Kalliista kosmetiikkatuotteista

-uusista vaatteista

-hyvistä kengistä

-leipomon leivistä

-rautalisän ostamisesta (vaikka on raudanpuute)

-valmisruuista (syön puuroa ja marjoja tilalla, toki parempi varmaan näin)

-kuntosalilla käymisestä

En mistään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen pienituloinen työssäkäyvä. En ole joutunut luopumaan mistään. Koko elämäni olen elänyt tuhlailematta ja tottunut siihen.

Varmasti jätät monta asiaa tekemättä köyhyyden takia, mutta olet vaan alistunut kohtaloosi.

Mistä sinä sitä tiedät. Laitapa edimeekkejä

Elätkö nyt todella unelmaelämääsi? Sellaista jollaiseksi sen kuvittelet ilman, että mietit mikä on realistista.

Olen eri mutta ei minulta puutu mitään ja on reissuja ja muuta mukavaa

Turvallisuuden tunteesta. Pelottaa oma terveys, kun ei oo varaa mennä lääkäriin tai hakee lääkeitä. Koko ajan pitää elää säästöliekillä tässä elämässä, pysyä vaan hengissä, mutta ei oo vapautta toteuttaa haaveita ku koko ajan pelkää jotain.

Liston loputon. Viimeisin havainnoillistui 15 min sitten. Virpojat soitti ovikelloa, mutta en avannut koska ei olisi ollut mitään annettavaa. Pidän lapsista kyllä, ja jos vaan olisi rahaa, niin olisin kyllä ostanut pääsiäismunia heille.

Parisuhteesta, kotimaanmatkailusta, vaateostoksista, lääkkeistä, silmälaseista (mun pelkät linssit tuli maksamaan 1100 euroa kun ostin uudet 9 vuoden jälkeen) ja jopa ruuasta. Mä syön joka päivä puuroa enkä joinain päivinä mitään muuta.

Hampaat saa kuntoon kyllä kun valittaa särkyä ja menee julkiselle. Mädät nysät nyhdetään pois ja sitten alat säästää sukanvarteen proteeseja varten. TT-tukiasiakas käsittääkseni voi saada maksusitoumuksen, joka ei kuitenkaan kata kaikkea. 

Hampaiden mädättäminen suuhun on äärettömän typerää eikä tapahdu hetkessä. Se vaatii vuosien määrätietoisen itsensä laiminlyömisen. Joten ei pidä olettaa, että jostain tulee keijukummi ja taikoo sulle implantit suuhun, kun olet mädättämällä tuhonnut osan leukaluustasi ja vastustuskyvystäsikin. 

Neljän vuosittaisen ulkomaanmatkan sijasta joutuu tyytymään kahteen.

Ennen käytiin neljäkin kertaa ulkomailla vuodessa mutta nykyään enää ihden tai kaksi kertaa. Perhettä emme perustaneet koska se olisi ollut liian kallista ja aikaavievää.

Lapsien saannista mutta jo treffeille pääseminen on ja on ollut hankalaa mutta en tiedä onko syy enempi oman päänsi sisällä vai oikeasti köyhyydestaäni. - En vain usko olevani naiselle tarpeeksi kun joudun harkistemaan niin monen hankintani toiseenkin kertaan. Ja kammoan ajatusta, että eläisin suhteessa, jossa olisi hyvin erilaiset näkemykset siitä mihin rahaa käyettään tai ollaan käyttämättä. Onneksi sellaiseen ei ole pakko asettua vaan sinkkunakin voi elää oikein hyvin, Mutta vähävaraisuus asettaa kyllä haasteita sosiaaliselle kanssa käymsielle yleisemminnkin, turha sitä on kiistää.

Opintolainan korkojen noustua olen joutunut karsimaan ruuasta.

Pitkään meni ihan hyvin silti, mutta sitten kuukautiskierto alkoi pidentyä ja lopulta kuukautiset loppuivat kokonaan. Lääkäriin en ole vaivautunut rahapulan takia ja myös siksi, että todennäköisesti ohjeet olisivat enemmän ja parempaa ruokaan ja vähemmän energiankulutusta painon nostamiseksi. 

En ole mikään rutiköyhä, mutta ihmetyttää nää valitukset täällä. Hampaat pystyy kyllä hoidattamaan julkisella ihan kohtuullisin kustannuksin. Matkalle pääsee kyllä myös ihan säädylliseen hintaan, jos voi matkustaa sesongin ulkopuolella. Kahvilat nyt on muutenkin yliarvostettuja. Just kävin viime viikonloppuna kaverin kanssa kahvilassa ja se kakkupala (8 euroa pieni siivu) oli täysin mauton. Mietin että miksi ihmiset edes haaveilee jostain kahviloista kun kotona leipoen tulee niin paljon parempaa ja halvempaa. No toki kahvilassa voisi olla tunnelmallisempaa, mutta ainakin silloin kun käytiin, oli hirveä ruuhka ja meteli, ei se kovin nautinnollista ollut.

 

Ja sori meni vähän ohi aiheen, mutta välillä vaan ihmetyttää ihmisten valitukset. Pienellä rahalla voi oikeesti elää oikeinkin mukavaa elämää.