Mistä joudutte luopumaan köyhyyden takia?
Mä en saa mun hampaita kuntoon, kun ei ole rahaa.
Kommentit (80)
Uimalakäynneistä. Muulla ei ole minulle niin väliä, hampaat toistaiseksi hyvässä kunnossa ja säästän vaivihkaa käteistä niiden hoitamiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään rutiköyhä, mutta ihmetyttää nää valitukset täällä. Hampaat pystyy kyllä hoidattamaan julkisella ihan kohtuullisin kustannuksin. Matkalle pääsee kyllä myös ihan säädylliseen hintaan, jos voi matkustaa sesongin ulkopuolella. Kahvilat nyt on muutenkin yliarvostettuja. Just kävin viime viikonloppuna kaverin kanssa kahvilassa ja se kakkupala (8 euroa pieni siivu) oli täysin mauton. Mietin että miksi ihmiset edes haaveilee jostain kahviloista kun kotona leipoen tulee niin paljon parempaa ja halvempaa. No toki kahvilassa voisi olla tunnelmallisempaa, mutta ainakin silloin kun käytiin, oli hirveä ruuhka ja meteli, ei se kovin nautinnollista ollut.
Ja sori meni vähän ohi aiheen, mutta välillä vaan ihmetyttää ihmisten valitukset. Pienellä rahalla voi oikeesti elää oikeinkin mukavaa elämää.
Varmasti ihmetyttää, jos ei ole itse rutiköyhä eikä tajua mistä on kyse. Pienellä rahalla voi elää, mutta olemattomalla summalla ei.
Ap
Lapset, mukava asunto, matkustelu, auto, joitakin harrastuksia, levollinen olo, onnellisuus jne.
Vierailija kirjoitti:
Vaatteiden ja kenkien hankinta kyllä lykkääntyy hamaan tulevaisuuteen. Ryysyläiseltäköhän tässä pitäisi alkaa kohta näyttää.
Kuinka paljon vaatteita ihminen tarvitsee? Max viisi saisi ostaa vuodessa joka tapauksessa, sekin on paljon. Ja kai kaikilla joku tuttu on jolta saa vaatteita, lainaan jos ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Ennen käytiin neljäkin kertaa ulkomailla vuodessa mutta nykyään enää ihden tai kaksi kertaa. Perhettä emme perustaneet koska se olisi ollut liian kallista ja aikaavievää.
Jos on varaa reissata, niin ei ole köyhä. Köyhyyttä on tuo mistä muut ovat kirjoittaneet. Eli ei ole varaa hoidattaa hampaitaan, joutuu nipistämään syömisestä, ei pysty hankkimaan uusia silmälaseja, ei ole varaa yhteen julkisen liikenteen lippuun, ei pysty ostamaan uutta vaatetta rikkoutuneen tilalle, jne
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään rutiköyhä, mutta ihmetyttää nää valitukset täällä. Hampaat pystyy kyllä hoidattamaan julkisella ihan kohtuullisin kustannuksin. Matkalle pääsee kyllä myös ihan säädylliseen hintaan, jos voi matkustaa sesongin ulkopuolella. Kahvilat nyt on muutenkin yliarvostettuja. Just kävin viime viikonloppuna kaverin kanssa kahvilassa ja se kakkupala (8 euroa pieni siivu) oli täysin mauton. Mietin että miksi ihmiset edes haaveilee jostain kahviloista kun kotona leipoen tulee niin paljon parempaa ja halvempaa. No toki kahvilassa voisi olla tunnelmallisempaa, mutta ainakin silloin kun käytiin, oli hirveä ruuhka ja meteli, ei se kovin nautinnollista ollut.
Ja sori meni vähän ohi aiheen, mutta välillä vaan ihmetyttää ihmisten valitukset. Pienellä rahalla voi oikeesti elää oikeinkin mukavaa elämää.
Varmasti ihmetyttää, jos ei ole itse rutiköyhä
Veikkaan että moni oikeasti rutiköyhä ihminen maailmalla ihmettelisi, miten joku voi kokea olevansa köyhä sillä perusteella ettei pääse matkustelemaan.
Mies joutui luopumaan toisesta harrasteautostaan ja moottoripyörästä. Veneestä ei onneksi tarvinnut luopua kun se ei juurikaan tuota kuluja toisin kuin muut ajoneuvot. Minä luovuin Lapin retkistä, mutta ulkomailla vielä käydään pari kertaa vuodessa.
Kunhan taas pääsen lasten paristä takaisin työelämään, niin on taas vara elää hyvää elämää.
En mistään. Otin opintolainan ja opiskelin ylemmän yliopistotutkinnon ja sain hyväpalkkaisen vakituisen työn.
Vierailija kirjoitti:
Mies joutui luopumaan toisesta harrasteautostaan ja moottoripyörästä. Veneestä ei onneksi tarvinnut luopua kun se ei juurikaan tuota kuluja toisin kuin muut ajoneuvot. Minä luovuin Lapin retkistä, mutta ulkomailla vielä käydään pari kertaa vuodessa.
Kunhan taas pääsen lasten paristä takaisin työelämään, niin on taas vara elää hyvää elämää.
Hyvän elämän määritelmä tuntuu paisuvan vuosi vuodelta.
Jotenkin idioottimaista jättää ne hampaat hoitamatta kun sitten huonolla tuurilla on teholla tai haudassa verenmyrkytyksen takia. Kunnossa olevat hamppaat on myös todella suuri sosiaalinen tekijä ja määritttää ihmistä todella paljon. Muuten hyvä ihminen jää yksin jo pelkästään huonojen hampaiden takia.
Kyse ei ole köyhyydestä vaan saamattomuudesta ja typerästä priorisoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Mies joutui luopumaan toisesta harrasteautostaan ja moottoripyörästä. Veneestä ei onneksi tarvinnut luopua kun se ei juurikaan tuota kuluja toisin kuin muut ajoneuvot. Minä luovuin Lapin retkistä, mutta ulkomailla vielä käydään pari kertaa vuodessa.
Kunhan taas pääsen lasten paristä takaisin työelämään, niin on taas vara elää hyvää elämää.
Et kyllä tosissasi kirjoita tuollaista?
"Mies joutui luopumaan TOISESTA harrasteautostaan, veneestä ei tarvitse luopua, ulkomailla käydään pari kertaa vuodessa".
Ja mielestäsi ette elä hyvää elämää? Ette ole köyhyyttä nähnytkään! Joko tekstisi oli kettuilua, tai sitten elät kuplassa.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin idioottimaista jättää ne hampaat hoitamatta kun sitten huonolla tuurilla on teholla tai haudassa verenmyrkytyksen takia. Kunnossa olevat hamppaat on myös todella suuri sosiaalinen tekijä ja määritttää ihmistä todella paljon. Muuten hyvä ihminen jää yksin jo pelkästään huonojen hampaiden takia.
Kyse ei ole köyhyydestä vaan saamattomuudesta ja typerästä priorisoinnista.
Suomalaisethan ovat tutkitusti laiskoja hoitamaan hampaitaan. Moni ei edes harjaa kahta kertaa päivässä! Saati puhdista hammasvälejä. Omatoimisella hyvällä hoitamisella ennalta ehkäistään paljon!
Anteeksi nyt vaan, mutta kaikki ei elä rutiköyhinä maakuopassa. Kyllä se sattuu jos ei pääse matkustelemaan tai ole varaa pitää lemmikkejä. Kyllä ihan normaalitkin keskituloiset ihmiset saa tuntea olevansa köyhyhiä.
Ja niiden "oikeasti" köyhien elämän mekin joudumme veroistamme maksamaan. Maapallon mittakaavassa Suomessa todella harva on oikeasti köyhä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies joutui luopumaan toisesta harrasteautostaan ja moottoripyörästä. Veneestä ei onneksi tarvinnut luopua kun se ei juurikaan tuota kuluja toisin kuin muut ajoneuvot. Minä luovuin Lapin retkistä, mutta ulkomailla vielä käydään pari kertaa vuodessa.
Kunhan taas pääsen lasten paristä takaisin työelämään, niin on taas vara elää hyvää elämää.
Et kyllä tosissasi kirjoita tuollaista?
"Mies joutui luopumaan TOISESTA harrasteautostaan, veneestä ei tarvitse luopua, ulkomailla käydään pari kertaa vuodessa".
Ja mielestäsi ette elä hyvää elämää? Ette ole köyhyyttä nähnytkään! Joko tekstisi oli kettuilua, tai sitten elät kuplassa.
Maapallon mittakaavassa ei ole kukaan muukaan Suomessa. Me olemme joutuneet luopumaan paljon enemmän kuin sellainen ihminen jolla ei ole mitään elämää juuri ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin idioottimaista jättää ne hampaat hoitamatta kun sitten huonolla tuurilla on teholla tai haudassa verenmyrkytyksen takia. Kunnossa olevat hamppaat on myös todella suuri sosiaalinen tekijä ja määritttää ihmistä todella paljon. Muuten hyvä ihminen jää yksin jo pelkästään huonojen hampaiden takia.
Kyse ei ole köyhyydestä vaan saamattomuudesta ja typerästä priorisoinnista.
Eihän ap kertonut minkälaisesta hammasongelmasta on kyse?
Vierailija kirjoitti:
En mistään. Otin opintolainan ja opiskelin ylemmän yliopistotutkinnon ja sain hyväpalkkaisen vakituisen työn.
Niin minäkin. Mutta jäin 50+ työttömäksi ja nyt myyn omaisuuttani, jotta saisin pakolliset laskut maksettua. Säästöt riittivät vuosiksi työmarkkinatuen kanssa, mutta eivät loputtomiin.
Matkustelu ei ole mikään ihmisoikeus. Jotkut kehtaavat valittaa, kun on varaa VAIN YHTEEN ulkomaanreissuun per vuosi. Naurettavaa. Yksi aikaisempi kirjoittaja kertoi kuinka ei ole varaa edes siihen yhteen julkisen liikenteen lippuun! Ja täällä jotkut kehtaavat valittaa keskiluokkaisesta kuplastaan. Ette ole vähävaraisuutta saati köyhyyttä nähnytkään! Olette hyväosaisia jotka valittaa turhasta eikä ole mihinkään tyytyväisiä.
Olen syntynyt -88. Lapsuus oli kaikilla samanlaista kotoilua. Kerran vuodessa käytiin jossain reissussa, kuten etelä-suomessa huvipuistossa. Se oli iso juttu silloin. Vanhemmat olivat ihan ok töissä ja eivät joutuneet 90-luvulla työttömiksi. Eka kerran pääsin ulkomaille 17-vuotiaana. Se oli niin mahtavaa että vuoden odotettiin sitä.
Sitten aloin opiskella ja eipä sitä sittenkään ollut rahaa mihinkään extraan. Lainaa en ottanut, vaan tein töitä juuri sen verran ettei siitä rokotettu opintotuesta.
Kun valmistuin, mentiin mieheni kanssa naimisiin ja teimme lapset. Taas köyhäilyä.
Nyt lapset on koululaisia ja pitäisi kai elää elämänsä huippuhetkiä. No, rahaa ei tietenkään nytkään ole. Iso haave olisi vielä joskus käydä ulkomaanmatkalla. Ehkä sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä.
Ferrarin ostamisesta olen joutunut luopumaan.
Suosittelen käymään Pelastusarmeijan icare kirpputorilla. Löytyy hyväkuntoisia vaatteita. Tampereella icare löytyy Koskarista, Tokmannin vierestä. Muista paikkakunnista kannattaa googletella.