Mistä joudutte luopumaan köyhyyden takia?

Vierailija kirjoitti:

Jos purentakisko menee rikki, julkiselta ei saa. Se tarkoittaa että ravaan kuukausittain korjauttamassa lohkeamia. 

Eikö purentakiskoa saa julkiselta puolelta enää??? On kyllä aika kamalaa, jos ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos purentakisko menee rikki, julkiselta ei saa. Se tarkoittaa että ravaan kuukausittain korjauttamassa lohkeamia. 

 

Eikö purentakiskoa saa julkiselta puolelta enää??? On kyllä aika kamalaa, jos ei saa.

Minä ainakin sain viime vuonna ja sen vuoksi kontrollikäynnit on myös julkisella (yksi ollut jo ja seuraava tulevana kesänä). En sit tiedä, riippuuko hyvinvointialueesta.

Vierailija kirjoitti:

Matkustelu ei ole mikään ihmisoikeus. Jotkut kehtaavat valittaa, kun on varaa VAIN YHTEEN ulkomaanreissuun per vuosi. Naurettavaa. Yksi aikaisempi kirjoittaja kertoi kuinka ei ole varaa edes siihen yhteen julkisen liikenteen lippuun! Ja täällä jotkut kehtaavat valittaa keskiluokkaisesta kuplastaan. Ette ole vähävaraisuutta saati köyhyyttä nähnytkään! Olette hyväosaisia jotka valittaa turhasta eikä ole mihinkään tyytyväisiä. 

Mihin rutiköyhä edes menisi sillä julkisella? Töihin? Kauppaan vaikkei ole rahaa edes julkisen lippuun??

Omista harrastuksista. Hankinnoista. Kaikki rapistuu hiljalleen. Kun asiat hajoaa, ei ole varaa ostaa uusia tilalle. Muutto halvempaan. Käyn töissä ja olen kotona. Haluaisin joskus nähdä ystäviä ja sukulaisia, jotka asuvat kauempana. 

Kaikesta. Onneksi ei ikinä ole paljoa ollut niin luopuminen ei ole niin vaikeaa. 

Minulla on yhdet kengät kesäajalle ja yhdet talvikengät. Näin on ollut parikymmentä vuotta.

Vaatteita saan ystäviltä <3

Ensimmäisä kertaa jouduin jättämään ostamatta lääkettä, kuuri olisi kestänyt puoli vuotta. Joskus sain maksusitoumuksen apteekkiin, mutta nyt ei ole voimavaroja anomusrumbaan.

Harrastuksia ei ole.

Hengissä, mutta en elossa.

Ensimmäinen ja joka aiheutti vieroitusoireita oli Hesarin tilaus. Sen jälkeen muutin kaksioon ja kun säästöt hupeni sitten yksiöön. Laadusta olen joutunut luopumaan. Ja extemporee asioista. Ei kuulosta pahalta. Pärjään "omillani"., mutta onhan tässä eroa entiseen. Ja sitä ei silloin ennen osannut ajatella, että asiat voi muuttua itsestä ja omista haluista riippumatta. 

Jouduin luopumaan aikuisesta itsestäni. Olen vauvassa köyhyyden takia. Palstalla. Nyt nopeasti, Moikka, takas mökille! 

Lista jatkuu. Joudun lopettamaan kahvin juomisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

mene kunnalliseen hammashoitoon, jonoa kyllä on, mutta tuleehan ne hoidettua ajan kanssa

en ole joutunut luopumaan  mistään, kotiruokaa syön, kaikki kodinkoneet on käytettynä hankittu tai saatu

vaatteita on pilvin pimein ja kenkiä, ostettu silloin kun olin vielä rahoissani

Odotin vuoden pienen reiän korjaamista hampaassa. Lopulta pienestä reiästä tuli juurihoito ja massiivinen paikkaus. Juurihoito ei onnistunut ja hammas poistettiin. Kävin päivystyksessäkin näyttämästä hammasta välissä, siellä vaan toitotettiin että aika varattuna niin ei me mitään tehdä.

Kalliiksi tuli. 

Vierailija kirjoitti:

Jos purentakisko menee rikki, julkiselta ei saa. Se tarkoittaa että ravaan kuukausittain korjauttamassa lohkeamia. 

Narskuttelu.fi 

Suomessa asumisesta.

Ei siellä voinut enää nauttia elämästä, kun tykkään käydä ulkona syömässä, tanssimassa, harrastamassa.

Joten muutin keski-Eurooppaan, täällä on paremmin varaa tehdä asioita ja ylläpitää harrastuksia.

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt -88. Lapsuus oli kaikilla samanlaista kotoilua. Kerran vuodessa käytiin jossain reissussa, kuten etelä-suomessa huvipuistossa. Se oli iso juttu silloin. Vanhemmat olivat ihan ok töissä ja eivät joutuneet 90-luvulla työttömiksi. Eka kerran pääsin ulkomaille 17-vuotiaana. Se oli niin mahtavaa että vuoden odotettiin sitä.

Sitten aloin opiskella ja eipä sitä sittenkään ollut rahaa mihinkään extraan. Lainaa en ottanut, vaan tein töitä juuri sen verran ettei siitä rokotettu opintotuesta. 

Kun valmistuin, mentiin mieheni kanssa naimisiin ja teimme lapset. Taas köyhäilyä. 

Nyt lapset on koululaisia ja pitäisi kai elää elämänsä huippuhetkiä. No, rahaa ei tietenkään nytkään ole. Iso haave olisi vielä joskus käydä ulkomaanmatkalla. Ehkä sitten kun lapset ovat lentäneet pesästä. 

Voi kumpa pääsisitte ulkomaanmatkalle! Toivon sitä todella. Kaikkea hyvää,

Vierailija kirjoitti:

Lista jatkuu. Joudun lopettamaan kahvin juomisen.

Ap

Et välttämättä! Ala käydä seurakuntien kirkkokahveilla. Pokkana vaan, ne on kristittyjä, ei niillä oo oikeutta valittaa!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole mitään puskuria enää. Pelkään, jos hammas halkeaa tai vanha pesukone särkyy.

Joo sama se täällä. Mikään EI SAA mennä rikki. Ei vaan saa! Muuten olisi katastrofi.

Asunto, perhe, terveys, ruoka. Mutta tappamalla ministerin saisin osan takaisin ?

Asumisesta paremmassa ja isommassa asunnossa. Asuisin kaksiossa, jos voisin. Kotini siis olisi parempi, jos en olisi näin köyhä. Lähtisin myös Suomesta pois, jos voisin.

Olen kaksi kertaa joutunut kokemaan, kun tippuu hyvästä työstä työttömäksi. Siinä on päällisin reaktio kaikenkattava ja öitä valvottava stressi ja kuristava huoli siitä, miten pärjää. Eli sanoisin, että köyhyyden myötä joutuu luopumaan mielenrauhasta ja perusluottamuksesta elämään.

Kun sain aikanaan potkut vakityöstä, luovuin lasten pianotunneista. Ansiosidonnaisen avulla selvittiin melko hyvin muuten. Onnistuin saamaan sen verran pätkätöitä, että perheeseen jopa ostettiin toinenkin auto 500 eurolla ja maksoin osan pojan autokoulusta. Nyt, kun olen pudonnut työmarkkinatuelle, lopetin Hesarin tilauksen. Se kakkosautokin on jo hajonnut ja siitä on luovuttu. Olen jo aiemmin luopunut -60% ilta-alesta ruokakaupassa. Sieltä tuli kuitenkin ostettua turhiakin valmisruokia. En enää käy lähikaupassa vaan kävelen kauempana olevaan Lidliin ja sieltäkään en osta eineksiä vaan esim. perunoita, porkkanoita, jauhoja, kananmunia, maitoa, juustoa...Nykyään aloitan taas päiväni aina mikroaaltouunissa tehdyllä puuroannoksella, johon en lisää mitään. Yhdestä kaurahiutalepaketista saa n. 25 annosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En mistään. Otin opintolainan ja opiskelin ylemmän yliopistotutkinnon ja sain hyväpalkkaisen vakituisen työn.

Niin minäkin. Mutta jäin 50+ työttömäksi ja nyt myyn omaisuuttani, jotta saisin pakolliset laskut maksettua. Säästöt riittivät vuosiksi työmarkkinatuen kanssa, mutta eivät loputtomiin.

Minäkin opiskelin stem-alan maisteriksi mutta en ole saanut töitä. Laina pitää silti maksaa. Toivon etten jää loppuelämäkseni työttömäksi.