Voisiko joku sanoa mulle jotain rohkaisevaa?

ammu ittes

Kyllä se siitä taas vituiks menee 🙂

Olet sitkeä ja osaava.

Kaikki tekeminen on Jumalan hallussa jo. Jonkin muun on oltava pelottavaa tekemisen aloittamisessa.

Ota pienin askelin. Käy vaikka ulkona kävelyllä, ihan rauhallisesti ja hitaasti kuljet, kuuntele ääniä ja nauti auringosta. Ei mitään hätää, kaikki menee hyvin ja sä tuut huomaamaan, että sun pelkosi on turhaa. 

Ensin lenkki korttelin ympäri.

Kyllä se siitä lutviutuu! Ei varmaan heti, mutta pikku hiljaa. Nyt vaan ensin vaikka istumaan pihalle/lähipuistoon hetkeksi tai kävely korttelin ympäri. Sitten seuraavana päivänä vähän enemmän. Parin viikon päästä istunet jo kahvilan terassilla, nautit kevään auringonsäteistä ja uskallat sanoa kahvilan kassahenkilölle muutakin kuin moi ja kiitos.

Terveisin entinen masentunut

Eli pelkäät ettet jaksa? Ota kävelysauvat tueksi.

Etene pienin askelin. Käy joku päivä ensin pihalla, sitten naapuritalon nurkalla ja pikkuhiljaa pidemmällä. Kevät tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se siitä taas vituiks menee 🙂

😂😂

Nouset. Se kamalin ja vaikein on lähteminen, alkaminen, muutoksen taivuttaminen. Mutta se kannattaa ihan tosissaan tehdä, aloita vaikka jostain ihan pienestä oman tasosi mukaan. Jos tällä hetkellä haaste on siinäkin että toimittaa arkisia asioita, niin niitä kannattaa tehdä yksi kerrallaan. Jos taas kykenet hieman liikkumaan ulkosalla, tee jokin sellainen asia joka ei vaadi paljoa - käy kirjastossa, tai ostamassa kaupasta jokin oikeasti kiva asia (ei siis mikään arjen ostos). Mitä ikinä teetkin niin tee siitä miellyttävä, matalan kynnyksen asia. Ajattelet sitten vasta myöhemmin minkäänmoista laajempaa osallistumista.

Tsemppiä!

T. itsekin sairauden rampauttamana kopitettu

Vaikka nyt tuntuisi vaikealta, paraneminen on jo käynnissä. Tavallaan taite kohta kohti parempaa. Hiljaa hyvä tulee.

Juhli ajatuksisssi jokaista pientä askelta voittona. Kävin ulko-ovella, jee, raotin ovea, jee, istuin hetken ulkona, jee! Olet jo nyt hyvällä matkalla kun mietit mitä voisit tehdä. 

Rukoillen eteenpäin, haluaisin vielä erityisesti lisätä. Pyydä voimaa Jeesuksen nimessä, ja kiitä, puhu hänelle kaikesta.

Ota iisisti.

Älä kuitenkaan laita liikaa painoarvoa vaaveron kautta tuleville tuntemattomien neuvoille.

Toki tunnistat, jos joku lause siellä täällä huokuu lämmintä sydäntä ja kannustaa.

Elämä ei ole lineaarinen jana pelkkää tanhuaskelta, hyvä Ap.

Joskus joutuu ottamaan kaksi askelta taaksepäin päästäkseen yhden eteenpäin.

Blessed, Dear.

Elämä kantaa. 

Cheers. 🙏

Olen pahoillani, että olet ollut sairaana, mutta hei, voit pitää edistysaskeleena jo sitäkin, että edes katselet ulos ja mietit, voisiko sinne mennä. Onko sulla parveketta/terassia? Tai avaa vaikka tuuletusikkuna ja nuuski ilmaa, joko tuoksuu kevät. Sitten vähän kerrassaan totuttaudut ajatukseen lähteä ulos. Onko siinä jotain tiettyä, joka pelottaa?

Mä muistan, miten koronan saapumisvuonna vedin itseni hyvästä huippukuntoon yksin trernaten, mm.Cooperin testi oli todella kova.

Saavuin tänne kovakuntoisena naisena.

Olen päättänyt vielä palata samaan kuntoon, vaikka viime aikoina en ole esim. pitkiä juoksulenkkejä täällä tehnyt.

Vedän leukoja, poljen stepperiä, kahvakuulat.. eli teen päivittäin lyhyitä treenejä himassa + parveke on tilava happihuone. 

Oon jo päättänyt, että mun elämäni parhaat vuodet ja suuri kukoistus on vielä edessä.

Menen läpi harmaan kiven. I believe.

'Trernaten?' 🙋😂 treenaten.

Kirjoitan aina hurrikaanin nopeudella +

multitaskaan.

Vierailija kirjoitti:

Eli pelkäät ettet jaksa? Ota kävelysauvat tueksi.

Tämä . Olin myös pitkään sairaana ja jouduin olemaan kotona , vihdoin kun voimat vähän palautuivat , menin rollaattorin kanssa ulos , tein pienen lenkin , vähitellen siirryin kävelysauvoihin kunnes luotin  omiin voimiini sen verran , että luoviin niistäkin .

Jotta voisi jotain rohkaisevaa kirjoittaa, täytyy sinun kertoa ensin,  mikä sairautesi oli.