Miten elämäsi muuttui kun sait ensimmäisen kymppitonnin säästettyä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mitenkään. Olen 55 vuotias, omistan puolet velattomasta n. 350 000 e arvoisesta asunnosta ja säästössä on noin 22 000 e ja silti hirvittää, että jos tämän ikäsenä jää työttömäksi, niin ei sitä noilla rahoilla kauaa juhlita. Yritän edelleen säästää jokaisesta palkasta mahdollisimman paljon.

Suomessa on ollut suurena viisautena että kaikkien vakitöihin päässeiden pitää ostaa asunto. Mutta jos tällä hetkellä miettii että miten tuottamattomaan omaisuuteen on rahansa sitonut niin tilanne on juuri tuo, eli asunto ei tuota mitään vaan on pelkkä kuluerä ja sitä todellista puskuria ei olekaan kovin paljoa. Asunnon osto on kannattanut vain kun on saanut sen ostettua juuri oikeaan aikaan, koska kaiken muunkin hinnat ovat nousseet asuntojen arvon mukana keskimäärin saman verran. Alueellisia eroja toki esiintyy.

Tämä on kyllä ihan totta, mutta kun jossain pitää kuitenkin asua. Vaikea yhtälö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Miksi olisi pitänyt muuttua?

Lähinnä henkistä puolta ajattelin, että aloitko nukkua yösi paremmin tms. Mutta ilmeisesti sinä et ainakaan. Itselle taas tuli sellainen seestynyt kevyt olo, että selviää mistä vain. Alun elämä ollut niin kaaosta että mikä ihana rauha viimein.

Odotin tuollaista fiilistä kun 100ke meni rikki, mutta ei sitä tullut silloinkaan. Aina vaan tulevaisuus jännittää. 

Jep, ei minullekaan. Nuo rahat kun voi käyttää sormia napsauttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Itse tähtään 100k seuraavaksi, nyt 50tuhatta kasassa. Tuo turvaa, voin maksaa isonkin summan heti. Esim uusi pesukone, autonhuolto yms. Alle 2k palkasta säästän aina 500-800e

Hienoa! Itselläni on tavoitteena saada ainakin 300 000 euroa sijoitettua osinkosalkkuun, nyt on suunnilleen 135 000 tuosta kasassa. Täytyy vain ostella oikeassa kohtaa että saa pitkällä aikavälillä parempaa tuottoa.

Vierailija kirjoitti:

No ei mitenkään. Olen 55 vuotias, omistan puolet velattomasta n. 350 000 e arvoisesta asunnosta ja säästössä on noin 22 000 e ja silti hirvittää, että jos tämän ikäsenä jää työttömäksi, niin ei sitä noilla rahoilla kauaa juhlita. Yritän edelleen säästää jokaisesta palkasta mahdollisimman paljon.

Mikä hirvittää? Teillä on asunto jonka voitte myydä.

En muista enää, mutta ensimmäinen iso hankinta oli oma talo mieheni kanssa. Siihen olin säästänyt.

Valtava helpotus.

Vierailija kirjoitti:

No ei mitenkään. Olen 55 vuotias, omistan puolet velattomasta n. 350 000 e arvoisesta asunnosta ja säästössä on noin 22 000 e ja silti hirvittää, että jos tämän ikäsenä jää työttömäksi, niin ei sitä noilla rahoilla kauaa juhlita. Yritän edelleen säästää jokaisesta palkasta mahdollisimman paljon.

Sulla siis nettona 197 000. Sillähän elää 10 vuotta helposti, 1970e/kk. Muutto halpojen asuntojen seudulle tai Aso asuntoon 6000-7000e/kk kuluilla saa asua vuoden ja jos on puoliso niin tuosta puolet. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mitenkään. Olen 55 vuotias, omistan puolet velattomasta n. 350 000 e arvoisesta asunnosta ja säästössä on noin 22 000 e ja silti hirvittää, että jos tämän ikäsenä jää työttömäksi, niin ei sitä noilla rahoilla kauaa juhlita. Yritän edelleen säästää jokaisesta palkasta mahdollisimman paljon.

Suomessa on ollut suurena viisautena että kaikkien vakitöihin päässeiden pitää ostaa asunto. Mutta jos tällä hetkellä miettii että miten tuottamattomaan omaisuuteen on rahansa sitonut niin tilanne on juuri tuo, eli asunto ei tuota mitään vaan on pelkkä kuluerä ja sitä todellista puskuria ei olekaan kovin paljoa. Asunnon osto on kannattanut vain kun on saanut sen ostettua juuri oikeaan aikaan, koska kaiken muunkin hinnat ovat nousseet asuntojen arvon mukana keskimäärin saman verran. Alueellisia eroja toki esiintyy.

Velattomana jää sitten sijoitukseen se, mikä ennen meni vuokraan/lainanlyhennykseen.

Napsahti tulla perintönä. Ihan ne elämiseen meni, ostin ensimmäisen tietokoneeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mitenkään. Olen 55 vuotias, omistan puolet velattomasta n. 350 000 e arvoisesta asunnosta ja säästössä on noin 22 000 e ja silti hirvittää, että jos tämän ikäsenä jää työttömäksi, niin ei sitä noilla rahoilla kauaa juhlita. Yritän edelleen säästää jokaisesta palkasta mahdollisimman paljon.

Suomessa on ollut suurena viisautena että kaikkien vakitöihin päässeiden pitää ostaa asunto. Mutta jos tällä hetkellä miettii että miten tuottamattomaan omaisuuteen on rahansa sitonut niin tilanne on juuri tuo, eli asunto ei tuota mitään vaan on pelkkä kuluerä ja sitä todellista puskuria ei olekaan kovin paljoa. Asunnon osto on kannattanut vain kun on saanut sen ostettua juuri oikeaan aikaan, koska kaiken muunkin hinnat ovat nousseet asuntojen arvon mukana keskimäärin saman verran. Alueellisia eroja toki esiintyy.

Asunnossa (jos niitä on yksi) on tietty sellainen puoli, että vaikka se on monille elämän tärkein sijoitus, se on kuitenkin elämistä varten.

Jos on lapseton sinkku niin voi muuttaa ketterästi ja singahdella vaikka eri maihin, eikä asunnon omistamisella ole mitään väliä. Yhden hengen tavarat muuttaa helposti.

Perheelliselle asunto on tukipiste, joka vaikuttaa esimerkiksi lasten kouluvalintoihin, ystäviin ja harrastuksiin. Silloin on ihan hyvä omistaa, kun se tuo vakautta.

Lisäksi on lukuisa joukko ihmisiä, jotka eivät osaa säästää ja sijoittaa. Rahat vain häviävät jonnekin. Omistusasunto kartuttaa säästöjä pikkuhiljaa.

Ei mitenkään En edes tiennyt,  milloin tililläni oli eka kymppitonni (markkoja).  Mulla on varmaan aina aikuisiällä ollut vähintään kymppitonni tilillä. Myös kun köyhäilin opiskelijana. Eihän niihin säästötilillä oleviin rahoihin saanut koskea (minut onnopettu tosi nuukaksi). En usko, että taloa ostettaessakaan olisi ikinä vedetty tiliä pienemmäksi.

Siitä on niin kauan etten voi muistaa.

Jos kysytään SÄÄSTETTYÄ niin miksi moni vastaaja luettelee perintöjään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ei mitenkään. Olen 55 vuotias, omistan puolet velattomasta n. 350 000 e arvoisesta asunnosta ja säästössä on noin 22 000 e ja silti hirvittää, että jos tämän ikäsenä jää työttömäksi, niin ei sitä noilla rahoilla kauaa juhlita. Yritän edelleen säästää jokaisesta palkasta mahdollisimman paljon.

Mikä hirvittää? Teillä on asunto jonka voitte myydä.

Ohis

Ei se hirvittäminen välttämättä liity suoraan siihen omaisuuden määrään.

Vaikka on tuo omaisuus parikymmenkertaisesti niin silti voi hirvittää. Sitten on vain enemmän menetettävää.

Ei mitenkään, koska muutos näkyi vain pankkitilin saldossa.

Se tapahtui silloin, kun saatiin asunto- auto- ja mökkivelka (halpa raihnainen mökki metsässä) maksettua. Siihen asti aktiivisesti etsittiin kaikkea halpaa esim kierrätyskeskuksista. Löydettiin jonkun ukon pitämä rakennustarvike liike, hän oli kerännyt sisustusliikkeistä esim laattojen poistoeriä.

Mökkiä kun korjattiin, muistan kun ajettiin yötä myöten lainatulla peräkärrillä hakemaan jostain maaimanperältä lattialankkuja. Todella hyviä olivatkin. Sen laatuiset olisi liikkeissä maksaneet ison rahan. Löytyi myös  Villeroy & Boch :n laattoja keittiöön.

Jossain vaiheessa sitten alkoi kertyä säästöjä tilille, kun monet lainat sai maksettua. Siis meitä oli kaksi ja vakinainen työpaikka, mikä ei tietysti monella ole nykyisin.

Vierailija kirjoitti:

Jos kysytään SÄÄSTETTYÄ niin miksi moni vastaaja luettelee perintöjään?

Aivan. Ja miten se muuttaisi esimerkiksi luottamusta omiin kykyihin, kun perinnöllä ei ole mitään tekemistä koko asian kanssa?

Oli mullakin tuolloin perintönä saatua omaisuutta sijoituksissa, mutta silti vastasin näistä itse säästetyistä rahoista. Perintöä en edes ajatellut ennen kuin tuli aika ostaa ensimmäinen koti.

Vierailija kirjoitti:

Jos kysytään SÄÄSTETTYÄ niin miksi moni vastaaja luettelee perintöjään?

Moni = 2.

Ainakaan mä en ole saanut mitään perintöä.

T. 31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitenkään. Miksi olisi pitänyt muuttua?

Lähinnä henkistä puolta ajattelin, että aloitko nukkua yösi paremmin tms. Mutta ilmeisesti sinä et ainakaan. Itselle taas tuli sellainen seestynyt kevyt olo, että selviää mistä vain. Alun elämä ollut niin kaaosta että mikä ihana rauha viimein.

Kymppitonni kertyy pienestäkin palkasta nopeasti ja toisaalta ei sitten lopulta riitä mihinkään. 

En muista minkä summan kohdalla tapahtui, ehkä jo 2000 euron kohdalla. Valtava muutos asenteessa, ajatuksissa, turvan tunteessa. Sitä ennen kaikki oli kädestä suuhun ja tilillä oli max kymppi ennen palkkapäivää. Se oli minulle normia, lapsuudenperheestä syvällisesti opittua. Että rahaa ei kuulu säästää, sen puutteesta tulee kärsiä ja siitä tulee riidellä. Sitten päätin erään kriisin jälkeen alkaa budjetoida ja säästää. Kun oikeasti ja konkreettisesti tajusin säästämisen tulokset, kaikki muuttui. Heitin vanhan asenteen romukoppaan. Tajusin miten paljon turvaa ja mielenrauhaa säästöt tuo. Tapahtuneesta on noin 20 vuotta, mutta muistan hyvin tuon onnistumisen tunteen.