Toisesta ketjusta tuli mieleeni: Minkä ikäisenä löysitte nykyisen miehenne/lastenne isän?

ainakin siltä näyttää kun ympärilleen katselee. Monilla kavereilla menossa jo vähintään " toinen kierros" mutta on sellaisiakin ketkä vasta silloin ovat löytäneet sen ensimmäisen varsinaisen elämänkumppanin ja saaneet esikoisen yli 40-vuotiaana...

nyt ikää on kohta 31-vuotta, ja neljä lasta löytyy!

Ekan lapsen isä tuli kuvioihin 22-vuotiaana muistaakseni... ja tän masuvauvan isä kun olin 32... ja nyt olen vielä 33. Aika nopeaa toimintaa siis, ehdittiin kyllä vuosi asumaan yhdessä ja naimisiinkin ennen lapsen tuloa. Jos olis joku meille jommalle kummalle ekoilla trefeillä sanonut, että miten asiat etenee, niin olis voinut kyllä kummankin päätä huimata. Nyt on kyllä ehtinyt pää hyvin mukaan.

8v jo yhdessä, 2 lasta.

Ja 11, pian 12 vuotta olemme olleet kimpassa.

mutta kiitos siis vastauksista. :)

Lisää kiitos.. mielellään yli 27vuotiaana löytäneiltä :D(lohdutusta mulle).. ei vaan.. ihan kaikilta kiitos.

Tokan lapsen isän 22v. ja viimesimmän 29v.

Oikeasti en olisi ollenkaan huolissani, jos ikää sulla mittarissa 27. Mulle olis ainakin ollut miehiä jonoksi asti ja olin vieläpä yksinhuoltaja ja ajattelin, että se olis ainakin joitain karkottanut (ja siinä tapauksessa olis kyllä saanutkin karkoittaa). Sit jos sulla ikää mittarissa 40, niin sit voi tulla kiirus.

ja onnellisia tuntuvat olevan.

t. ap

En ollut silloin itse ainakaan yhtään huolissani. Tuossahan oli vielä ainakin 15 vuotta aikaa hankkia kumppani ja lapsia.

Minä olin 30, kun tavattiin, ja molemmilla on ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kierros menossa.



Mutta miten on mahdollista, että tässä ketjussa kaikki ovat tavanneet nuorena ja sitten jossain toisaalla se ensimmäinen lapsi näyttää tulevan vasta 30-vuotiaana. Odottavatko parit yhdessä aina 10 vuotta ennen kuin alkavat lapsentekoon?



Taitaa vaan olla eri ihmiset, jotka vastaa eri kysymyksiin.

3 lastakin " riesoina" ;)

ja vapaa. Ottajia kyllä löytyis vielä näin vanhanakin. Lapsiluku täysi eli en tarvitse miestä sen takia. Taidan nauttia itsenäisyydestä ja pitää riman korkealla!

esikoisen sain juuri 31 täytettyäni. Meillä mies ei ollut valmis isäksi aiemmin, eikä minun moraalini anna periksi tehdä niin isoja ratkaisuja toisen puolesta. Muuta kriisiä sitten pukkasi siinä kolmikymppisiä, mutta onneksi pysyimme yhdessä ja aloitimme ikään kuin puhtaalta pöydältä, emmekä siirtyneet " seuraavalle kierrokselle" , missä usein ne lapset tavataan nopsasti tehdä " teinisuhteen" jälkeen. Ihana on mies ja ihana on lapsi...

Omasta mielestäni olin tosi nuori.



Ymmärtäisin hieman ap:n ajatuksen jos olisi 37-v. ja tietäisi haluavansa lapsia HETI, mutta sinullahan ap on vielä vuosia aika katsella maailmaa ja sittenkään et ole vielä vanha perustamaan perhettä.



Meidän työpaikalla kaikki muut pikkulasten äidit ovat n. 40-vuotiaita. Se on koulutetuille, hyviä töitä tekevälle kaupunkilaisnaisille se normaali perheenäidin ikä.

Olin nuoruudenrakkauteni kanssa yhdessä 17-vuotiaasta 21-vuotiaaksi saakka, ja sinkkuaikojen iloksi nykyinen mieheni asteli kuvaan :)



Nyt olen 26-vuotias, ja 2kk päästä äiti.

Välillä kaduttaa... Tuntuu, ettemme sittenkään ole toisillemme kovin oikeat.

nykyisen miehen kun olin 20v (1 yhteinen lapsi).

Älähän huolestu AP, itse erosin 11 vuoden liitosta 27-vuotiaana ja tapasin nykyisen mieheni 28-vuotiaana. Nyt reilun vuoden jälkeen ensi tapaamisesta meille on vauva tulossa :)