Lue keskustelun säännöt.
Löytyykö oikeasti heitä, jotka ovat onnellisia perhe-elämässään tai parisuhteessa?
11.04.2025 |
Ovatko sinkut sittenkin tyytyväisimpiä elämäänsä?
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin ihmettelen, miten ihminen voi muka tavata useampia ihmisiä, joiden kanssa voisi mennä parisuhteeseen? "
Kysyt tätä ja sitten luettelet kolme omaa parisuhdettasi? Selvästikin olet siis tavannut useampia.
Niin, olen tavannut 47 vuoden (täysi-ikäisyyden jälkeen) aikana kolme. Ei ollut kysymys ns valinnasta, että huolellisesti pistin kaikki ehdokkaat riviin ja heistä valitsin parhaimman. Kuten jostain aiemmasta ymmärsin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin ihmettelen, miten ihminen voi muka tavata useampia ihmisiä, joiden kanssa voisi mennä parisuhteeseen? "
Kysyt tätä ja sitten luettelet kolme omaa parisuhdettasi? Selvästikin olet siis tavannut useampia.
Niin, olen tavannut 47 vuoden (täysi-ikäisyyden jälkeen) aikana kolme. Ei ollut kysymys ns valinnasta, että huolellisesti pistin kaikki ehdokkaat riviin ja heistä valitsin parhaimman. Kuten jostain aiemmasta ymmärsin.
Tällaisen kuvan jotenkin itsekin saan tästä keskustelusta, että hyvä parisuhde on täysin omaa ansiota, koska huolellisesti valitsi monesta ehdokkaasta juuri sen sopivimman.
"Juu, minäkin joskun nuorena ja naiivina uskoin tuohon, ettei uskalleta lähestyä kun olen niin kertakaikkisen kaunis :)"
No aika moni minua paljon kauniimpi kaveri on kyllä valittanut että heitä ei lähesty kuin yli-itsevarmat pelimiehet ja jokunen mentaalitapaus. Ja samaan aikaan me tavallisemman näköiset olemme olleet jo vuosia parisuhteissa tavallisten mukavien miesten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin ihmettelen, miten ihminen voi muka tavata useampia ihmisiä, joiden kanssa voisi mennä parisuhteeseen? "
Kysyt tätä ja sitten luettelet kolme omaa parisuhdettasi? Selvästikin olet siis tavannut useampia.
Niin, olen tavannut 47 vuoden (täysi-ikäisyyden jälkeen) aikana kolme. Ei ollut kysymys ns valinnasta, että huolellisesti pistin kaikki ehdokkaat riviin ja heistä valitsin parhaimman. Kuten jostain aiemmasta ymmärsin.
Eihän se suurimmalla osalla ihmisistä tarkoita että olisi joku jono vaan vailintaa silloin harvoin kun se tilaisuus tulee eteen että onko se silloin tarjolla oleva sellainen jonka kanssa haluaa katsoa asioita pidemmälle vai ei.
En ole koskaan nähnyt onnellista perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Minäkin ihmettelen, miten ihminen voi muka tavata useampia ihmisiä, joiden kanssa voisi mennä parisuhteeseen? "
Kysyt tätä ja sitten luettelet kolme omaa parisuhdettasi? Selvästikin olet siis tavannut useampia.
Niin, olen tavannut 47 vuoden (täysi-ikäisyyden jälkeen) aikana kolme. Ei ollut kysymys ns valinnasta, että huolellisesti pistin kaikki ehdokkaat riviin ja heistä valitsin parhaimman. Kuten jostain aiemmasta ymmärsin.Tällaisen kuvan jotenkin itsekin saan tästä keskustelusta, että hyvä parisuhde on täysin omaa ansiota, koska huolellisesti valitsi monesta ehdokkaasta juuri sen sopivimman.
En minä ainakaan ole mistään pitkästä jonosta valinnut vaan silloin kun ehkä kerran kahdessa vuodessa joku jotenkin potentiaalinen on tullut vastaan niin olen miettinyt kyllä huolella että onko se sitten sitä mitä haluaa. Helposti sitä ihastuu vain siihen että kerrankin jotain on tarjolla jolloin se harkinta voisi jäädä liian vähäiseksi jos ei ole tarkkana.
"Koska olin kavereillenikin niin vitsi, niin ihan suoraan joskus vitsaillen kertoivat, kuinka joku treffeille pyytämäni oli heiltä kysellyt, että en kai vaan tosissaan ole hänestä kiinnostunut."
Kai minäkin olin aikanani kavereilleni vitsi kun olin vielä 26-vuotiaana ainoa joka ei ollut koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Nyt 25 vuotta myöhemmin olen meistä ainoa joka on edelleen onnellisesti naimisissa. Joten sama se nauroivatko joskus aikanaan vai eivät. Se ei elämääni ole määrittänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen onnellinen, 23 avioliittovuotta ja 5 lasta
Elämässä on ollut monenlaista ala- ja ylämäkeä, mutta ne ovat myös osasyy siihen, miksi koen onnellisuuden ja kiitollisuuden tunteita nykyään hyvin paljonkin välillä.
Vierailija kirjoitti:
"Koska olin kavereillenikin niin vitsi, niin ihan suoraan joskus vitsaillen kertoivat, kuinka joku treffeille pyytämäni oli heiltä kysellyt, että en kai vaan tosissaan ole hänestä kiinnostunut."
Kai minäkin olin aikanani kavereilleni vitsi kun olin vielä 26-vuotiaana ainoa joka ei ollut koskaan seurustellut tai harrastanut seksiä. Nyt 25 vuotta myöhemmin olen meistä ainoa joka on edelleen onnellisesti naimisissa. Joten sama se nauroivatko joskus aikanaan vai eivät. Se ei elämääni ole määrittänyt.
En minä sen takia vitsi ollut, vaan ulkonäköni, tyylitajuttomuuteni jne. takia. Ja suurimman naurun sai aikaiseksi kun yritin kuitenkin ehostaa ulkonäköäni, käyttää mielestäni kivoja vaatteita jne.
Ja he kaikki elävät nykyään onnellisesti liitoissaan, asuen keskiluokkaisissa omakotitaloissa, yhteiset lapset joista osa jo teini-iässä jne.
Ja minusta tosiaan kukaan ei ole ollut kiinnostunut niin, että mitään aitoa pitkää suhdetta olisi saanut aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurimman osan ajasta kyllä. Toki vastoinkäymisiä ja vaikeita hetkiäkin on ollut, mutta ne on saatu ratkaistua.
Olen ja olemme hyvin onnellisia yhdessä. Juuri viisi minuuttia sitten mieheni soitti töistä sanoakseen, että on ikävä ja rakastaa minua.
Meidän rakkaus ei oikeastaan ole haalistunut missään vaiheessa, vaikka on sattunut kaikkea ikävääkin, mm. oma vakava sairauteni. Yhdessäolovuosia on nyt 38. menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen onnellisempi perheessä ja parisuhteessa. Mutta kaipa sekin on yksilöllistä. Sinkkuna olin itse jatkuvassa etsimisen ja epävarmuuden tilassa, koska halusin niin voimakkaasti löytää kumppanin ja saada lapsia ja pelkäsin ettei se tapahdu. Perhe ja kumppani maadoittavat, ja itse ainakin ahdistuvana tyyppinä kaipaan tasaisuutta. Ei pitkä parisuhde ja perhe ole sitä, että toinen tai toiset vastaavat kaikkiin toiveisiini ja tarpeisiini ja siitä syntyisi onnen tunne. Toisen kaikkiin toiveisiin ja tarpeisiin vastaaminen on vanhemman, ei puolison rooli. Mutta antoisaa äitiydessä ja vaimoudessa, ja yhtä lailla muillakin sukupuolilla, onkin juuri se toisille antaminen ja elämän jakaminen. Olen kiitollinen että en pyöri yksin yksiössä, vaan olen osa tätä ryhmä rämää joka päivä - vaikka aina en sitä ansaitsisi.
"En minä sen takia vitsi ollut, vaan ulkonäköni, tyylitajuttomuuteni jne. takia. Ja suurimman naurun sai aikaiseksi kun yritin kuitenkin ehostaa ulkonäköäni, käyttää mielestäni kivoja vaatteita jne."
Nuo eivät kuulosta kyllä miltään oikeilta kavereilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
""Minä tein oikein! Minä onnistuin!""
Mitäänhän ei voi varmistaa sataprosenttisesti mutta kyllä onnistumisen mahdollisuuksia voi parantaa ihan huomattavasti tekemällä järkeviä ja vastuullisia valintoja.
Teillä on käynyt myös ihan puhdas tuuri. Vastoinkäymisiä ei joko ole ollut tai niistä on selvitty. Mahdollinen pikkulapsiaika ei joko kuluttanut ollenkaan, tai siitä on selvitty tai toinen kesti sen valittamatta.
Tuuria sen kanssa, että kumpikaan ei ole muuttunut liikaa. Molemmat ovat saaneet sen verran kuin ovat toivoneet.
Totta kai omilla valinnoilla vaikutetaan myös parisuhteen vointiin ja sen kestoon. Sitä vain aina toivoo, että parisuhteessa ei oltaisi siksi että ei saa omaa ääntään kuuluviin, tai ei usko ansaitsevansa ehkä parempaa kohtelua toiselta. Minä todella toivon, ettei näiden kieltämättä aika ylimielisten kommentoijien puolisot ole hiljennettyjä ja pakotettuja positiivisuuteen.
Kyllä löytyy. Olemme onnellinen ydinperhe. Naimisissa vuosikymmeniä ja kaksi lasta. Ei mitään typeriä uusperhekuvioita.
Miksi täällä taas on vain jankkausta? Tuota ulkonäköjankkausta ja tätä oikeinvalitsijuus- ja todennäköislaskentajankkausta.
Itse sanoisin sekä että. Ensin oiin pitkässä avioliitossa ja ydinperheessä voittopuolisesti onneton. Nyt olen ollut omannäköisessä (ja kumppanin myös) parisuhteessa monta vuotta hyvin onnellinen. Sama ihminen voi ainakin minun näkökulmastani olla molempia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi täällä taas on vain jankkausta? Tuota ulkonäköjankkausta ja tätä oikeinvalitsijuus- ja todennäköislaskentajankkausta.
Itse sanoisin sekä että. Ensin oiin pitkässä avioliitossa ja ydinperheessä voittopuolisesti onneton. Nyt olen ollut omannäköisessä (ja kumppanin myös) parisuhteessa monta vuotta hyvin onnellinen. Sama ihminen voi ainakin minun näkökulmastani olla molempia.
En nyt itse näe jankkaamisena sitä, että asiasta keskustellaan, perustellaan, kysellään, tarkennetaan jne.
Vai pitäisikö ketjun täyttyä vain "kyllä" tai "ei" -vastauksista?
Minä olen onnellinen ja kiitollinen puolisostani. Kaikki asiat eivät ole menneet elämässä 5/5, mutta parisuhteemme on asia, josta saan iloita ja nauttia.
Vauvapalstalaisilla on joku onnellisuusfetissi. Sekä sinkut että parisuhteessa olevat vakuuttavat onnellisuuttaan.
Koko Suomihan on "maailman onnellisin maa".
Joopa joo.
Niin, ja itselläni tosiaan kaikki treffit elämäni aikana tulleet omasta aloitteestani. Joukkoon toki mahtunut myös paljon niitä ghostauksia ja "muuten kyllä, mutta juuri silloin olen vatsataudissa niin ei valitettavasti onnistu...ja juu ei myöhemminkään kun silloin on migreeni" -kieltäytymisiä.
Koska olin kavereillenikin niin vitsi, niin ihan suoraan joskus vitsaillen kertoivat, kuinka joku treffeille pyytämäni oli heiltä kysellyt, että en kai vaan tosissaan ole hänestä kiinnostunut.