Miehen suku vainoaa minua
Kaikin tavoin, he ehkä luulevat, etten tiedosta asiaa. Minun kuulumisia ei kysytä, soitetaan kutsut vain miehelleni, vaikka kutsu on suullisesta esityksestä huolimatta tarkoitettu molemmille, joulukortit tulee vain mieheni nimellä, teatterimatkat esitetetään miehelle, kylään saavutaan ilmoittamatta yllättäen, ruokiani arvostellaan, osallisuuttani erilaisiin järjestelyihin väheksytään, olen jo tässä epätoivossani alkanut miettiä miehestä avioeron ottamista, eihän tällaista kukaan kauan enää jaksa.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Paskan on turha odottaa muttuvan kullaksi. Kun sen tajuaa ja hyväksyy, ei edes aseta rimaa näitten kökköjen kanssa korkealle, vaan osaa odottaa heiltä juuri sitä laatua, mitä he ovatkin.
Minun mieheni on ollut jo yli 10 vuotta haudassa, mtta hänen aikuiset lapsensa ensimmäisestä liitosta, jotka eivät pitäneet minusta vähääkään, nauravat paskaista naurua vieläkin, jos minut joskus jossain näkevät.
😄 Minun silmissäni he ovat ikuisia keskenkasvuisia, huonotapaisia kakaroita, vaikka ikävuosia on jo n. 35.
Ikävää minusta tällainenkin, synkkä verho koko ajan läsnä. Ap
On kokemusta. Osa syrji hienovaraisemmin, toiset sanoi täysin suoraan.
Joten ei olla oltu enää pitkään aikaan heidän kanssaan tekemisissä, eikä olla. Ei siis mieskään, koska ei hän hyväksy sitä miten hänen "perheensä" minua on kohdellut.
AP, VASTAUSTA ODOTETAAN SIIHEN MITÄ MIEHESI ON ASIASTA MIELTÄ.
Paskan on turha odottaa muttuvan kullaksi. Kun sen tajuaa ja hyväksyy, ei edes aseta rimaa näitten kökköjen kanssa korkealle, vaan osaa odottaa heiltä juuri sitä laatua, mitä he ovatkin.
Minun mieheni on ollut jo yli 10 vuotta haudassa, mtta hänen aikuiset lapsensa ensimmäisestä liitosta, jotka eivät pitäneet minusta vähääkään, nauravat paskaista naurua vieläkin, jos minut joskus jossain näkevät.
😄 Minun silmissäni he ovat ikuisia keskenkasvuisia, huonotapaisia kakaroita, vaikka ikävuosia on jo n. 35.