Oliko muilla 1990-luvun avioerolapsilla tällaista?

Olen miettinyt, että oliko tämä ihan yleinen toimintatapa 1990-luvulla:

Vanhempani erosivat kun olin 6-vuotias 1990-luvun alussa. Sen jälkeen olin faijan luona joka toinen viikonloppu pe-su ja koulujen lomilla enemmän. No se oli siihen aikaan normaali järjestely. Mutta kun isäni sai vauvan uuden kumppaninsa kanssa, niin hän halusi vähentää meidän tapaamisia siten, että tavattiin vain päiväseltään ja käytiin vaikka uimahallissa ja hampurilaisella jne, mutta kuulemma ei halunnut, että minun ja nuoremman sisaruksen välille muodostuu mitään sisarussuhdetta. Jotenkin käsitän sen niin, että avioero ja uusperhe oli niin suuri häpeä isälleni, että hän oli sitä mieltä, että on parempi pitää uudet ja entiset lapset erillään.

Siis mä ymmärrän, että tyyliin joskus 1950-luvulla maailma oli erilainen kuin nykypäivänä ja silloin avioero oli suuri epäonnistuminen ja synti ja silloin oli enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että isän ja lasten välit etääntyvät tai menivät kokonaan poikki avioeron jälkeen, mutta oliko tätä vielä 1990-luvullakin?

Nykypäivänähän ei ole mitään outoa siinä, että on vaikka kahdesta suhteesta lapsia.