Lue keskustelun säännöt.
Miksi (aikuisten) lasten pitää aina mennä vanhempien luo kylään eikä toisinperin?
09.04.2025 |
Meillä suvussa ainakin näin. Asutaan siis samassa kaupungissa ja koskaan vanhemmat ei tule kylään vaan odottavat että minä menen aina sinne. Ja sama heidän vanhemmillaan eli minun isovanhemmilla, odottavat että kaikki tulee sinne kylään ja koskaan eivät itse kysele että oletteko kotona jos tulemme käymään. Ärsyttääkö muita tämä? Kun on työelämässä ja muutenkin kiireinen niin olisi joskus kiva jos minun luo tultaisiin käymään eikä niin että itse yritän kaivaa sen ajan jostain lähteä muualle. Mites muilla? Onko tämä vaan meidän suvun juttu?
Kommentit (54)
Siskoni on ihmeissään, kun äiti on aina kärttyinen kun hän menee käymään, ilmoittamatta.
Ja vanhempani käyvät meillä, kun kutsutaan, mutta eivät he pyytämättä tule, eivätkä kutsu itseään kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän vanhemmat myös vähän odottavat kutsua kylään. Ovat 50- luvulta. Itse yleensä kysyn että voinko tulla. Harvoin he kutsuvat. Pyrin käymään kerran viikossa. Isovanhemmat eivät yleensä koskaan soita ja kysy kuulumisia. Kylään eivät edes pääse enää kulkemaan. Olen testannut kauan menee ennenkuin heistä kuuluu mitään, jos en itse soittele tai käy. Pitkä aika on. Ja kun viimein ollaan puheissa niin alkaa valitus miten ei koskaan nähdä tai pitkään aikaan olla soiteltu. Tuntuu, ettei minun kuulumiset heitä kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Pyytävätkö vanhempasi sinua käymään? Vai menetkö pyytämättä?
Minä olen pyytänyt, ei tule en mene pyytämättä kylään enkä enää sittenkään vaikka pyytää. Muutin lapsuuden kotoa -91 pois, vanhemmat on käynyt kerran. No päätin sitten etten minäkään mene, siskoni luona on käynyt useamman kerran vuodessa tässä samassa ajassa
Vierailija kirjoitti:
Koska se aikuisten lasten koti ei ole vanhempien entinen koti. Ei ole samaa tunnesidettä kuin lapsilla vanhempien luo mennessä.
Eli lapset herkemmin kutsuvat itse itsensä vanhempien kotiin, kun heillä on tunneside vanhempien kotiin? Ikään kuin he omistaisivat lapsuudenkotinsa?
Jaa-a, mitähän lapset tuumaisivat, kun ilmoittaisin heille, että me tullaan kolmeksi viikoksi teille, kuten he ilmoittavat meille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten välttyä vanhemman/vanhempien luona käymiseltä?
Olet jo iso tyttö. Sinulla on ihan peruslakiin perustuva itsemääräämisoikeus olla menemättä.
Aika hyvä! Naurut sain
Meillä on päinvastoin. Miniä tykkää järjestää kekkereitä ja minä en, joten mennään heille. Kolme vintiötäkin on. He kyllä tykkäävät molemmissa paikoissa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen vanhempien kanssa noin, mun äitini käy avopuolisonsa kanssa meillä ja yötäkin ovat joskus
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a, mitähän lapset tuumaisivat, kun ilmoittaisin heille, että me tullaan kolmeksi viikoksi teille, kuten he ilmoittavat meille?
Sama.🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhemmat myös vähän odottavat kutsua kylään. Ovat 50- luvulta. Itse yleensä kysyn että voinko tulla. Harvoin he kutsuvat. Pyrin käymään kerran viikossa. Isovanhemmat eivät yleensä koskaan soita ja kysy kuulumisia. Kylään eivät edes pääse enää kulkemaan. Olen testannut kauan menee ennenkuin heistä kuuluu mitään, jos en itse soittele tai käy. Pitkä aika on. Ja kun viimein ollaan puheissa niin alkaa valitus miten ei koskaan nähdä tai pitkään aikaan olla soiteltu. Tuntuu, ettei minun kuulumiset heitä kiinnosta.
Lapsia tehdään silkasta itsekkyydestä tyydyttämään niitä omia narsistisia tarpeita. Tyydyttämään läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä, toteuttamaan niitä omia toteutumatta jääneitä unelmia, jne. Jossain vaiheessa niistä lapsista tukee epäkiinnostavia, kun heillä ei ole mitään annettavaa vanhemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhemmat myös vähän odottavat kutsua kylään. Ovat 50- luvulta. Itse yleensä kysyn että voinko tulla. Harvoin he kutsuvat. Pyrin käymään kerran viikossa. Isovanhemmat eivät yleensä koskaan soita ja kysy kuulumisia. Kylään eivät edes pääse enää kulkemaan. Olen testannut kauan menee ennenkuin heistä kuuluu mitään, jos en itse soittele tai käy. Pitkä aika on. Ja kun viimein ollaan puheissa niin alkaa valitus miten ei koskaan nähdä tai pitkään aikaan olla soiteltu. Tuntuu, ettei minun kuulumiset heitä kiinnosta.
Sama juttu isovanhempien kanssa, 40 luvulla syntyneitä siis. Eivät KOSKAAN soita tai laita viestiä kysyäkseen kuulumisia eivätkä tule kylään. Itsekään en ole soitteluihmisiä, varsinkaan kun en tähän lapsesta asti ole tottunut, joten näemme siis silloin kun menen heille kylään. Ja meillä sovitaan tapaamisia lähinnä syntymäpäiväkahveille kellonajan ja päivämäärn kera, muuten se on vähän sitä "oletteko tänään/huomenna kotona jos tulemme käymään" meininkiä ja yleensä sopii, joskus ei. Ja olen siis sanonu vanhemmilleni että "saa tännekin tulla" ja olen välillä ihan pyytänyt kahville kun olen leipomishimoissa leiponut jotain mutta usein vastaus on "ei jakseta lähteä, tule sinä tänne ja ota sitä kakkua mukaan".. ja matkaa on siis huimat kaksi kilsaa. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhemmat myös vähän odottavat kutsua kylään. Ovat 50- luvulta. Itse yleensä kysyn että voinko tulla. Harvoin he kutsuvat. Pyrin käymään kerran viikossa. Isovanhemmat eivät yleensä koskaan soita ja kysy kuulumisia. Kylään eivät edes pääse enää kulkemaan. Olen testannut kauan menee ennenkuin heistä kuuluu mitään, jos en itse soittele tai käy. Pitkä aika on. Ja kun viimein ollaan puheissa niin alkaa valitus miten ei koskaan nähdä tai pitkään aikaan olla soiteltu. Tuntuu, ettei minun kuulumiset heitä kiinnosta.
Sama juttu isovanhempien kanssa, 40 luvulla syntyneitä siis. Eivät KOSKAAN soita tai laita viestiä kysyäkseen kuulumisia eivätkä tule kylään. Itsekään en ole soitteluihmisiä, varsinkaan kun en tähän lapsesta asti ole tottunut, joten näemme siis silloin kun menen heille kylään. Ja meillä sovitaan tapaamisia lähinnä syntymäpäiväkahveille kel
Eli vanhempasi ovat myöskin vielä työelämässä?
Ei ole.
Minun luokse Ei tulla,koska pieni yksiö. Mutta siskolle vanhempani kyllä menevät mielellään; heillä iso omakotitalo. Eivät toki mielellään itseeän sinne kutsu.
Menee varmaan 50/50 siskolla ja porukoilla noi vierailut. Jo kahtena jouluna ollaan oltu siis esim.siskolla.
Sitten taas minua Ei koskaan kutsutaan mihinkään siskoni puolesta. Jouluna änkeän vaan vanhempieni mukana. En ole edes mieltäni pahoittanut aiemmin,mutta kummityttöni viime synttäreille en saanut kutsua (annoin lahjan jälkikäteen, kuulemma unohti kutsua ..). Mutta sen jälkeen ei siskoni onnitellut edes minua syntymäpäivänäni .. Varmaan unohti senkin..
Itselläni ei ole lapsia.
Eli ei tuohon mitään kaavaa ole. Tosin toisille itsensä kutsuminen kylään ei varmaan ole kovin mukavaa. Tai siis tuntuu tuppailevalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä useimmiten mennään vanhemmille kylään, mutta vanhemmat tulevat taas minulle kylään isän- ja äitienpäivänä sekä syntymäpäivänäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meidän vanhemmat myös vähän odottavat kutsua kylään. Ovat 50- luvulta. Itse yleensä kysyn että voinko tulla. Harvoin he kutsuvat. Pyrin käymään kerran viikossa. Isovanhemmat eivät yleensä koskaan soita ja kysy kuulumisia. Kylään eivät edes pääse enää kulkemaan. Olen testannut kauan menee ennenkuin heistä kuuluu mitään, jos en itse soittele tai käy. Pitkä aika on. Ja kun viimein ollaan puheissa niin alkaa valitus miten ei koskaan nähdä tai pitkään aikaan olla soiteltu. Tuntuu, ettei minun kuulumiset heitä kiinnosta.
Sama juttu isovanhempien kanssa, 40 luvulla syntyneitä siis. Eivät KOSKAAN soita tai laita viestiä kysyäkseen kuulumisia eivätkä tule kylään. Itsekään en ole soitteluihmisiä, varsinkaan kun en tähän lapsesta asti ole tottunut, joten näemme siis silloin kun menen heille kylään. Ja meillä sovitaan tapaamisia lähinnä syntymäpäiväkahveille kel
Teidän välillä on sukupolvien välinen kuilu. Kohteliaisuus on heille passiivista, toisen ihmisen rauhaan jättämistä.
40 luvulla syntyneet isovanhemmat jo 80 v ehkä? Voi tosiaan olla etteivät jaksa lähteä mihinkään.. aikuisten oikeasti.
Itse olen vasta reilu 40v Mutta sairaus vienyt niin voimat,että tunnen enemmän samankaltaisuutta rollaattorimummojen kanssa tyyliin.. ymmärrän todella hyvin mitä "ei jaksa" tarkoittaa.
Menen, koska en jaksa kuunnella arvostelua heidän tullessaan tänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kylään meno edellyttää sitä että isäntäväki kutsuu kylään, ei niin että vieraat kyselevät että milloin voidaan tulla.
Eli turha siis odottaa että sun vanhemmat soittelee jatkossakaan millon he saavat tulla, vaan sinä kutsut vartavasten tiettynä ajankohtana ja aivan varmasti he silloin myös tulevat paikalle jos niin on sovittu.
Jaa. No omalla kohdallani on niin, että olen kutsunut vuosikausia mutta koskaan ei sovi. Toisaalta kehutaan että ajettiin ihan teidän kodin ohi. Se on kettuilua ja henkistä väkivaltaa. Sitten vielä uikutetaan kun ei näe lapsenlapsia. En esitä enää kutsua enkä käy heillä itsekään. Paras vaan olla omissa oloissa. Tämä sivuhuomiona keskusteluun.
Ihan vaan sivuhuomiona. Jokainen asia tälläkin palstalla on aina "henkistä väkivaltaa". Tästä tapauksesta en tiedä,mutta ärsyttää välillä tämä.
Joku voi olla vaan kuspääkin.tai ajattelematon.
Se on ollut kautta historian niin että vanhemmat sukupolvet ankkuroivat toisiinsa nuorempia. Erityisesti perheettömien nuorien kohdalla Se menee usein niin että vanhempien luona on enemmän tilaa ja paikalle voi pyytää ja saada yhtä aikaa vaikkapa koko sisarusporukan, joka itsessäänkin saattaa tavata toisiaan loppujen lopuksi aika harvoin.
Samassa kaupungissa asuessa totrakai kyläiltiin puolin ja toisin. Nyt asutaan eri paikkakunnilla ja on selvää ettei iäkkäät vanhemmat tänne lähde. Pidempien matkojen ajaminen jo haasteellista. Parempi on että me käymme heidän luonaan.