Miksi (aikuisten) lasten pitää aina mennä vanhempien luo kylään eikä toisinperin?

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on ihmeissään, kun äiti on aina kärttyinen kun hän menee käymään, ilmoittamatta. 

Ja vanhempani käyvät meillä, kun kutsutaan, mutta eivät he pyytämättä tule, eivätkä kutsu itseään kylään. 

Ihmeissään on varmaan moni muukin. Harvassa on sellainen äiti, joka ei ilahtuisi lapsensa vierailusta.

Kyllä meillä kyläillään ihan kumminkin päin, joskus vanhemmat tulee käymään ja joskus aikuiset lapset.

Lapsuusaikana isovanhemmat tuli meille, se oli helpompi kahden tai yhden aikuisen matkustaa meillepäin ja meidän koti oli isompi, sinne mahtui isovanhemmat nukkumaan, heidän asuntoon ei olisi mahtunut kahta ylimääräistä aikuista ja neljää lasta yöpymään.

Mun vanhemmat kävi meillä ja me heillä kunnes ikä ja terveys teki niille tenän. Käydään äidin luona siis.  Anoppi ja appi on käyneet parikertaa ja me käydään kun liikutaan sielläpäin kaukana. Ei nähdä kovin usein. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kylään meno edellyttää sitä että isäntäväki kutsuu kylään, ei niin että vieraat kyselevät että milloin voidaan tulla. 

Eli turha siis odottaa että sun vanhemmat soittelee jatkossakaan millon he saavat tulla, vaan sinä kutsut vartavasten tiettynä ajankohtana ja aivan varmasti he silloin myös tulevat paikalle jos niin on sovittu. 

Jaa. No omalla kohdallani on niin, että olen kutsunut vuosikausia mutta koskaan ei sovi. Toisaalta kehutaan että ajettiin ihan teidän kodin ohi. Se on kettuilua ja henkistä väkivaltaa. Sitten vielä uikutetaan kun ei näe lapsenlapsia. En esitä enää kutsua enkä käy heillä itsekään. Paras vaan olla omissa oloissa. Tämä sivuhuomiona keskusteluun. 

No nyt en ihan usko. Kutsuit isovanhemmat lastesi ristiäisiin, ja he ajoivat ohi? Joka kerta? Kutsuit lastesi syntymäpäiville, mutta kieltäytyivät tulemasta? Samoin rippijuhliin, ylioppilasjuhliin?

Jokin ei nyt täsmää.

Kyllä meillä vierailtiin puolin ja toisin. Ja nyt kun omat ja miehen lapset ovat aikuisia, niin vierailu on vastavuoroista.

Jos et halua tavata vanhempiasi niin älä mene. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kylään meno edellyttää sitä että isäntäväki kutsuu kylään, ei niin että vieraat kyselevät että milloin voidaan tulla. 

Eli turha siis odottaa että sun vanhemmat soittelee jatkossakaan millon he saavat tulla, vaan sinä kutsut vartavasten tiettynä ajankohtana ja aivan varmasti he silloin myös tulevat paikalle jos niin on sovittu. 

No kyllä meillä suvun ja varsinkin lähiperheen kesken tehdään niinkin, että joku kysyy, voisiko tulla käymään. Yleensä niin, että on muutenkin asiaa ko. paikkakunnalle. Jos ei käy, niin ei käy, eikä se ole ongelma.

Mutta kieltämättä tunnistan kyllä myös tuon, että minun toivotaan viettävän aikaa pohjoisessa, mutta sieltä ei voi tulla meille käymään, vaikka olen monta kertaa kutsunut ja selittänyt, että majoitustilakin on. Melko suoraan on myös käynyt ilmi, että kyse on matkustamisen vaivasta. En nyt ota tästä mitään isompaa ongelmaa ja arvostan sitä, että tiedän olevani tervetullut sukulaisilleni, mutta olisi kiva joskus tehdä toisinkin päin.

Jaa, kyllä me kyläillään molemmin päin.

Juuri viime lauantaina käytiin tyttären luona kylässä

Myös minun vanhemmat vierailee edelleen silloin tällöin meidän luona. Vähän harvemmin enää, kun se verran vanhoja ja huonokuntoisia ovat jo, että meidän on helpompi käydä heidän luona kylässä

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. 

Toinen. Miksi oletetaan, että pääkaupunkiseudulta käydään pohjoisessa sukuloimassa eikä toisinpäin? Se matka on yhtä pitkä molempiin suuntiin. 

Jos olet kotoisin pohjoisesta ja muuttanut Helsinkiin, niin oletus on, että se oli sinun päätöksesi muuttaa kauas, joten on kohtuullista, että on myös sinun hommasi matkustaa kylään. 

(Itse en ole pohjoisesta)

Vierailija kirjoitti:

Koska se aikuisten lasten koti ei ole vanhempien entinen koti. Ei ole samaa tunnesidettä kuin lapsilla vanhempien luo mennessä.

Ei kaikkien vanhemmat enää asu siinä kodissa missä lapset ovat kasvaneet. Ihan yhtä vieras koti se vanhempien koti voi olla.

Samaa välillä miettinyt, kun itse tekee töitä on se arki siinä rullattavana ja molemmilla vuorotyö, vanhemmat jo eläkkeellä. Eikä meillä ole edes lapsia, joita isovanhempien tarvitsisi hoitaa.

Muuten vanhempamme reissaa kyllä ties missä menoissaan, mutta ei voi tulla sitten itse kylään vaan odotetaan, että joka kuukausi käydään mun eronneiden vanhempien molempien luona erikseen ja puolison vanhempien luona ja välimatkat on eri suuntiin 100-150 km ja kaikki pyhät menee kauheessa stressissä, että ehtii kaikkien luona käydä. Ei mitään lepoa tiedossa. 

Toki halutaan vanhempiamme nähdä, ei siitä ole kyse. Ollaan puolsion kanssa otettu sellainen tapa, että kumpikin käy omilla porukoillaan silloin tällöin itsekseen ja sitten joulun ja pääsiäisen aikaan yhdessä, jos on vapaata samaan aikaan.

Eri asia olisi, jos asuisi siinä lähellä, että voisi vaan piipahtaa nopeasti työpäivän jäleen, mutta valitettavasti näin ei töiden vuoksi ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kysymys. 

Toinen. Miksi oletetaan, että pääkaupunkiseudulta käydään pohjoisessa sukuloimassa eikä toisinpäin? Se matka on yhtä pitkä molempiin suuntiin. 

Jos olet kotoisin pohjoisesta ja muuttanut Helsinkiin, niin oletus on, että se oli sinun päätöksesi muuttaa kauas, joten on kohtuullista, että on myös sinun hommasi matkustaa kylään. 

(Itse en ole pohjoisesta)

Mitä ihmettä? Miten niin?

Jos ei halua matkustaa pääkaupunkiin, niin ei ole pakko, mutta ei siinä mitään tuollaista sääntöäkään ole.

Eikö se ole vanhanaikainent tapa /tyyli ?

Vierailija kirjoitti:

Koska se aikuisten lasten koti ei ole vanhempien entinen koti. Ei ole samaa tunnesidettä kuin lapsilla vanhempien luo mennessä.

Mun äiti ei asu mun lapsuudenkodissa enkä ole ikinä asunut siinä asunnossa, missä äiti asuu. Siitä huolimatta äiti tulee harvoin minun tai siskoni luokse, kun taas me vierailemme useammin äitini luona. Ja kyse ei ole siitä, että äiti ei pääsisi liikkumaan helposti, ovat miehensä kanssa hyvinkin aktiivisia kulkemaan tapahtumissa ja harrastuksissa.