Ei kelpaa ystäväksi kenellekään

"Jotain on ilmeisesti aikuisena tapahtunut, kun en enää osaa ystävystyä kunnolla. "

Minusta Suomessa on tosi vaikea saada aikuisena ystäviä, tai oikeastaan edes kavereita. Itse huomasin sen, kun muutin työn perässä vieraalle paikkakunnalle. Olen aika ekstrovertti suomalaiseksi, enkä ajatellut ollenkaan, että tämä asia voisi olla ongelma. Mutta törmäsin koko ajan sellaiseen pinnallisen kohteliaisuuden takana olevaan kalseuteen, eli ei haluta läheisempää tuttavuutta, vaan pitää tietyn mitan päässä.

Aikuisilla ihmisillä tuntuu jo olevan riittävästi ihmissuhteita kun monella on puolisot ja lapset ja vanhemmat ja sukuakin ehkä paikkakunnalla, ei ne jaksa/kaipaa/halua lisää. Itse taas sinkkuna kun muutin tänne, mulla olisi kaipuu vähän läheisempiinkin ihmissuhteisiin kuin parin sanan vaihtoon lähikaupassa, mutta eipä onnistu näköjään. Moni ulkomailta muuttanut sanoo samaa, että Suomessa usein tuntuu kaverisuhteet muodostuvan jo nuoruudessa, ja aikuisena on tosi vaikea päästä mihinkään läheisempään kaveruuteen enää kenenkään kanssa.

"naisella on jo se oma paras kaveri ja kolmashan ei naisten porukkaan ole koskaan sopinut - tämhän näkyy tytöillä jo alakoulusta lähtien"

En olisi hirveän innostunut ystävyydestä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatukset on jääneet ala-asteella ja joka rivien välistä on misogynisti ja pitää naisia tyhminä (perusten oletuksensa sinne ala-asteelle). Miksi edes haluat olla naisten ystävä, jos naiset on mielestäsi noin typeriä ja lapsellisia... 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vastauksista. Niiden myötä huomaan, että ehkä oma kuvani "kaikkien muiden" ystävyyssuhteista on vääristynyt. Tiedättehän, miten esim. eronnut näkee kaikkialla onnellisia pariskuntia. Huomaan, että minulla on "kaikilla on oma bestis ja heidän ystävyytensä on täydellistä" -harha. Ehkä kaipaan jotakin sellaista, jota ei tosielämässä ole olemassakaan. Pitäisi vain olla tyytyväinen tähänkin. On sentään mies ja lapset ym. Surulliseksi tulin sinun viestistä, joka ajattelit, että kuolemaasi ei huomaa kukaan. 

Kiitos sinulle hyvästä avauksesta.  Kyllä se on ihan luonnollista, että itse kukin tai ainakin suurin osa miestä haluaa tulla nähdyksi ja kohdatuksi ja omata heitä, joille voi uskoutua ja luottaa; ei heidän määränsä vaan laatunsa. - Erakoitakin varmasti on mutta luullaksen ihmiset, jotka eivät lainkaan tai millään tavoin kaipaa tai mahd. edes halua muiden seuraa lainkaan ovat hyvin harvassa. Useimmat meistä on enemmän ja vähemmän lauma eläimiä.

Itse olen tuo edellä kirjoittanut, joka aprikoi vähän kärjekkäästi, että huomaisiko kukaan jos kuolisin. - No ehkä oikeasti joku huomaisi kuolemani nopeammin. Mutta totta on myös, että itse minun on jaksettava olla aktiivinen ja yritettvä pitää ihmissuhteeni -ne mitä minulla yksin eläjänä on- kunnossa ja yrittää jaksaa huolehtia niistä vaikka välillä haatsvaa niinden osalta on. - oma alemuuden tunto ja tunne siitä, että ei ole edes itselle riittävä ja tai tarpeeksi on välillä hyvin kuluttava ja raskas, . Kun ei riitä itselle niin kuinka sitä silloin osaa ja pystyy olemaan muillekaan mitään, jos heillä on -kuten mielikuvissani useimmilla on- jotain muutakin tarjolla.

Osin tämän vuoksi moni pieneltä ja mitättömältä tuntuva asia tuntuu hyvin merkittävältä. Kuten nyt vaikka se, että voi tervehtiä naapuria tai hämn tervehtii sinua porraskäytävässä tai kun kaupan kassa sanoo hei tai moikka. Ta satunnainen muutama sananvaihto bussipysäkillä sen yhden pysäkillä jo olleen kanssa, joka vasitomasesti otta muutaman askeleen sivulle kun tulit hänen rinnalle odottamaan bussia. Ja kun yhdessä huomaistte vilkuilevanne kelloa ajatellem tuleekohan se olamaan vielö pidempäänkin myöhässä; mikä ymmärrettvää kun aikataulut on tehty niin kuin mitään muuta liikenettä ei aina olisikaan ja olisi jatkuva kaunis kesäpäivä, eiä räntää ja viima vastatuulessa ja petollien liukas vaikka piti olla kaunis kevät päivä.

 

Vierailija kirjoitti:

"jokaikisellä tuntemallani naisella on jo se oma paras kaveri ja kolmashan ei naisten porukkaan ole koskaan sopinut "

Ai, minä taas en tunne juurikaan naisia, joilla aikuisena on tuollaisia bestiksiä. Ei ole itsellänikään enkä moista kaipaa. 

Aikuisena se bestis taitaa useimmilla olla puoliso

Lapsena mulla oli aina "bestis". Nykyään en tarvitse bestistä.

Kuitenkin olen huomannut, että aikuisiällä vaikea tutustua uusiin ihmisiin, jotka olisi rehellisiä, maanläheisiä, empaattisia ja ei joka muodin perään. Eli suoria, hyväitsetuntoisia positiivisia ihmisiä

Kieroilijoita, huonoitsetuntoisia passiivisaggressiivisia piikittelijöitä, alkoholiin meneviä ym on ihan liikaa. Nähty tarpeeksi jo.

Ei kelpaa kiltit miehetkään naisille kaveriksi.

Ei minullakaan ole bestistä, mutta pitkä avioliitto ja iso perhe on tehnyt sen, että en ole sellaista osannut kaivatakaan.  En ole ollut yksinäinen.  Nyt, kun lapset ovat aikuisia ja miehellä on omia liikunta ym harrastuksia, nautin siitä, että nyt minulla on sitä omaa aikaa, jota ruuhkavuosina peräänkuulutetaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa kiltit miehetkään naisille kaveriksi.

Jospa olisit sitten miesten kaveri sen sijaan, että yrität kaveruudella uida naisten liiveihin. 

En minäkään kaikkea kerro kaikille. Muutama hyvä ystävä, eikä meidän tarvitse koko ajan nähdä.

Silloin kun siltä tuntuu niin nähdään.

Tavallisia asijoita ja asian vierestä. Jokainen ystävyys on erilainen, tärkeitä silti kaikki.

Vierailija kirjoitti:

"naisella on jo se oma paras kaveri ja kolmashan ei naisten porukkaan ole koskaan sopinut - tämhän näkyy tytöillä jo alakoulusta lähtien"

En olisi hirveän innostunut ystävyydestä sellaisen ihmisen kanssa, jonka ajatukset on jääneet ala-asteella ja joka rivien välistä on misogynisti ja pitää naisia tyhminä (perusten oletuksensa sinne ala-asteelle). Miksi edes haluat olla naisten ystävä, jos naiset on mielestäsi noin typeriä ja lapsellisia... 

Ap ei ajatellut näin, vaan piti bestis-kaipuuta ihan luonnollisena. Ei todellakaan kuulosta ap misogynistiltä!

Mutta on meitäkin jotka ajattelee noin, en ole ikinä kaivannut bestistä, enkä ymmärrä sellaisen kaipuuta. Minusta se on lapsellista. Mutta ei kuulu mulle jos joku tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Ei kelpaa kiltit miehetkään naisille kaveriksi.

Kelpaa kyllä jos pidät kaveruudesta kiinni vaikka alat seurustella.

Naisilla on usein juoppo  ja jännämieskavereita.